Olen niin ihastunut että maha on kipee, tärisen ja vapisen ja melkein oksennan. Pelkään ihastukseni kohdetta, pelkään kuollakseni että näen hänet tai saan viestin johon pitäisi vastata, mutta kuitenkin toivon sitä enemmän kuin mitään muuta. En tiedä, mitä sanoisin tai tekisin, varmaan änkyttäisin vaan. Miksi reagoin näin??? Miksi??? Miksen osaa olla kuten muut, normaali ja nokkela keskustelija???
ihastumisen fyysiset oireet
hölmistynyt tytti
144205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Sama ongelma. Mitään en uskalla asialle tehdä ja pelkään hänen ottavan yhteyttä. Silti salaa toivon sen tapahtuvan...Työt ei maita, uni ei tule jne.
Ruoka ei maistu, työnteko on nihkeää, nukkuminenkin sujuu niin ja näin, kun ajattelen koko ajan miestä, johon olen ihastunut syvästi!
Sama "vika" täälläkin..
sama täällä...aina ku mun ihastus tulee läheisyyteen nii heti on levoton olo... ja sit ain ku pitäs jotain puhuu nii ei sanaa tuu suusta... tää on niin tyhmää... miten se jätkä mut vois huolii ku en ikin sano mitää, oon aina vaa turpa kiinni... :/
Tartu härkää sarvista eli jos tiedät hänen puhelinnumeronsa, soita hänelle! Tiedän, vaikeeta on, mutta jos jotain haluaa saada aikaiseksi on pakko vaan rohkaista itsensä. Tai jos tapaat hänet jossain, pidä pientä silmäpeliä. Jos kiinnostuminen on molemminpuolista, hän kyllä vastaa siihen ja tekee aloitteen. Jos ei, niin voit joko jättää asian sikseen tai tehdä jotakin kiinnostuksen herättämiseksi! Muista myös, että jos hän on oikeasti sinusta kiinnostunut, niin todennäköisesti myös häntä jännittää ensi tapaamisellanne.
Sama juttu täällä, ...paitsi että olen vastapuolen pelaaja. Viime keväänä tilanne alkoi todella ottaa päähän, joten päätin kirjoittaa pienen kirjeen. Siitä tuli kaikkea muuta kuin pieni, mutta voin sanoa, että kannatti. Sen jälkeen hän tuli itse puheille, ja roikkui hihassa niin kauan, että aloin puhua. ;)
Minulle on käynyt samoin. Tässä on vaan ongelmana se, että me molemmat olemme tahoillamme naimisissa ja nyt eli huomenna tämä herra lähtee vaimonsa ja ystäviensä kanssa Teneriffalle golffaamaan.
Täman viikon alussa meillä oli vielä ihania romanttisia tekstareita, mutta ti jälkeen Hän muuttui kuin toiseksi persoonaksi. Yht'äkkiä tuli "tulikiven" katkuisia viestejä ja Hän taas ei ole suostunut vastaamaan minun lähettämiin viesteihin. Olen 2 yötä valvonut ja miettinyt Häntä, minun ihanaa salaista "rakastajaa". Tuntuu tuskaiselta, jos kaikki päättyy yht'äkkiä. Pidän Hänen tavasta käsitellä minua, helliä sanoilla etc. Oma mieheni pitää minua kovin itsestään selvyytenä ja meiltä on kaikenlainen intohimo kadonnut, se mitä juuri tällä hetkellä kaipaan. Haluaisin tuntea itse NAISEKSI, jota rakastetaan täysillä. Apua, kuinka selviän tästä kaikesta??? Vielä Hän, tämä ihana liikenneopettaja, on itseäni nuorempi eli Hän hivelee minua kun saan tuntea oloni pidetyksi "nuoremman" seurassa.
jännitettä työpäivään saat, kun puet alle mustat rintsikat ja stringit. Päälle viileä jakku, ja eikun kokoukseen ihastumisobjektiasi vastapäätä.
Tuntuu itsestä ihanan "synnilliseltä" ja ties vaikka sisäinen hehku tarttuisi...
On muuten koettu, ja kuinka ollakaan alkaa työpäivät maittaa ihan toisella tavalla!Kukaan ulkopuolinen ei osaa aavistaa mitään, eikä kukaan loukkaannu oli "objekti" sitten varattu tai ei...
Itselläni ainakin on paino pudonnut 9kg sen jälkeen kun ihastukseni kohteen kuluneena kesänä ensimmäisen kerran näin. Ruoka kyllä maistuu, mutta sitä käyttää kaiken energian sen miehen ajattelemiseen. Kuitenkin miestä näkee ehkä n. kerran kuussa, niin paljon olisi sanottavaa, mutta sanaa ei vain saa ulos suusta. Viestejä tulee läheteltyä ja pitkiä kirjeitä, soittaa ei ainakaan vielä rohkene ja salaa toivoo, että mies ottaisi yhteyttä ja kuitenkin sitä tilannetta myös pelkää, että mitä sitten...?
..huono-muistisuutta.. kaikki asiat tulee tehtyä pariin otteeseen.. hajamielinen. Näkö kyky myös "heikkenee", tulee käveltyä seiniä päin=)))
En saa oikein syötyä jos olen vaikka menossa tapaamaan Häntä, ja oksettaa.
Tärisen, mutta tunnen välillä itseni yllättäen ihan ok-näköiseksi (:
Jos saan häneltä viestin ,sydän lyö LUJAA. (:
Mutta en tiedä välittääkö hän minusta...
Itsellä on tälläinen juttu että, kaverini tunnusti olevansa ihastunut minuun tässä hiljattain ja myönsin hänelle, että olen myös ihastunut häneen, mutta haluaisin hiljentää vauhtia, eikä heti ruvettais seurusteleen. En ollu varma siis omista tunteistani täysin ja nyt on vaikeeta hengittää ja ajatukset sekaisin. Viimeksi seurustelin 3 vuotta sitten, mutta se päättyi aika traumaattisesti. Olin luvannut sen jälkeen ittelleni, etten seurustele ihmisten kanssa, ellen tunne niitä hyvin. Onko väärin tehdä näin? Antaa toisen odottaa omien kokemuksien takia? Ja koska kyseessä on pari vuotta nuorempi tyttö, päässyt yli eksästä koska minä tulin kuvioon. Voisiko olla että hän olisi vain rakkaudenkipeä?
11 vuotta vanhan ketjun nostit????? :DDD
Oho hölmö minä en tajunnut kattoo vuotta :'DDD Iha sekasi täällä haha