Kokemuksia on kun oli asiat huonosti, ja oli tarkoitus kamppailla ilman lääkitystä. Monet muut masennuksesta kärsivät suosittelivat keskustelupalstoilla ´masennuslääkkeitä´. Piti löytää ´se oikea´ ´lääke´.
En kuitenkaan mennyt lankaan, tai mukaan kuoroon.
Monta vuotta kamppailtuani, terapiastakin lähdin vasten terapeutin tahtoa, kulkien monien outojen laaksojen läpi, vapauduin ahdistuksesta ja masennuksesta. Ilman lääkkeitä. Kannattaa muistaa että kohtalotoverit jotka suosittelevat lääkitystä, popsivat itse niitä kemiapillereitä.
En kuitenkaan mennyt lankaan, tai mukaan kuoroon.
Monta vuotta kamppailtuani, terapiastakin lähdin vasten terapeutin tahtoa, kulkien monien outojen laaksojen läpi, vapauduin ahdistuksesta ja masennuksesta. Ilman lääkkeitä. Kannattaa muistaa että kohtalotoverit jotka suosittelevat lääkitystä, popsivat itse niitä kemiapillereitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Samanlaisia kokemuksia on mullakin. Joskus on ollut niin huono olo, että olen melkein ollut valmis hankkimaan mitä mömmöjä hyvänsä, mutta aina olen kuitenkin selvinnyt ilman.
Tuntuu siltä kuin jokatoinen vastaantulija söisi jotain pillereitä. Niitä varmaan otetaan aina kun tulee jotain tunteita pintaan eikä kestetä niitä tai osata läpikäydä. Ja niinhän ne sitten jäävätkin vaivaamaan loppuiäksi.
Suosittelijoita tosiaan varmaan ottaa itseään päähän oma pilleririippuvuutensa ja haluavat siten kaikki muutkin siihen koukkuun. Lääketehtaiden edustajista nyt puhumattakaan.
Onneksi olette päättäneet kulkea omaa tietänne.
Pääsitte eroon noista kiduttavista "sosiaalisista suhteista"- joita niin hirveästi ylimainostetaan!
Kulkekaa omaa tietänne ja nauttikaa!
Minua ihmetyttää ihmisten sokea usko psykiatriaan ja etenkin psyykelääkkeisiin. Pitäisi siis löytää ´oikea kombinaatio´. Muutenkin on viime aikoina tulleet monet psyykelääkkeet eri valoon. Niin, on eräiden jopa todettu lisäävän itsemurhariskiä. Eikö sen pitänyt olla päinvastoin.
Yhteiskunna medikalisoituminen ja terapiasoituminen on ollut aivan ennennäkemätöntä mitä tulee kritiikittömyyteen.
Kritiikittömyys yhteiskunnan medikalisoitumista ja terapiasoitumista vastaan selittynee ainakin osaksi sillä, että siitä on monet osalliset tehneet suuria voittoja.
Että tuskin nyt kukaan terapeutti missään yksiössä asuu. Eikös jopa KELA korvannut niitä lähes 100EUR tuntitaksoja.
Psykiatrillekin alkoi taakka helpottaa kun riitti että kirjoittaa reseptejä. Palkkakin oli kunnossa. Joistain firmoista sai vielä bonusta.
Lisäksi koko homma toimi yhteiskunnallisella tasolla niin, että onnistuttiin manipuloimaan massoja osaksi ´normaalia yhteiskuntaa´.
Ainakin sen illuusiosta.
vaarallista puhetta,ehkä koet että olet terve nyt ilman lääkitystä,mutta ootkohan oikeasti sitten sairas ollutkaan siinä määrin että oisit lääkkeitä tarvinnut.jos nyt siellä joku tyttökaverin hylkäämisestä "omin avuin" selvinnyt kehuu pärjänneensä ilman psyykelääkkeitä niin mitä tekemistä sillä sitten on todellisen masennuksen tai ahdistuksen kanssa???.kattokaa elvikset vähän mitä täällä puhutte.joku oikeasti apua tarvitseva voi vielä uskoa tuota puppua!!!.
Aikaisemmin vaikea masennus. Paheni pahenemistaan. Ahdistuskin kävi melkein sietämättömäksi.¨
5 vuotta terapiaa, ja paheni vain.
Lopulta terapeuttikin alkoi kyselemään jos kokeilisi lääkitystä.
Totta on että masennus on paha tauti.
Mutta ainakin minun kohdallani on fakta että vaikeasta masennuksesta ja ahdistuksesta voi selvitä ilman lääkitystä. Ilman pillerin pilleriä. Tiedän jopa reseptin masennuksen poistoon. Omani. Kerran kirjoitin masennuspalstalle ja sanoin että voin olla avuksi jos jotakuta kiinnostaisi. Ei kiinnostanut.
Ei nyt millään pahalla, mutta käytätkö itse lääkitystä?
Olisi kiinnostavaa kuulla, ihan sen perusteella miten mielipiteet muokkautuvat. Enkä minä ole täysin lääkitystä vastaankaan. Kunhan vain voin todeta että omalla kohdallani tuli mentyä läpi ilman kemiallisia aivopillereitä.
Muistan senkin, kun aikoinaan olin kansainvälisellä masennuspalstalla, lähinnä amerikkalainen, eräänlainen forumi, miten olin kuin foorumin musta lammas kun en käyttänyt lääkitystä. Minuun suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti. Tyypillistä tuolle foorumille oli täysin sokea luottamus terapeuttiin ja psykiatriin.
Omalla kohdallani juuri se, että otin vallan itsestäni takaisin itselleni, oli kirjain A siihen että kiipesin vaikeasta masennuksesta ulos. Muutin myös muille main. Kauas sinne missä pippuri kasvaa.