Sormalle

Ei mikään salasuhde voi toimia pidemmän päälle. Haluaisinkin, että salasuhteesta tulee meidän ainoa suhteemme. jos on ollut kymmeniä vuosia aivoliitossa mikä ei alusta asti ole antanut mitään, alttarilla on ymmärtänyt, että pitäisi sanoa ei, mutta ei ole sanonut, aina ollut ja uhrautunut VAIN TOISEN MIELIKSI. Jos sitten yht´äkkia löytääaivan jotain sellaista, mitä ei koskaan voinut kuvitella olevan olemassa -rakkauden, yhteenkuuluvuuden, suhteen helppouden, täydellisen toisen hyväksymisen. pitäisi kai olla itsestään selvää, että eroaisi. Olemme olleet vain LIIAN KILTTEJÄ, UHRAUTUNEET PERHEKUVION VUOKSI. Arvostan itseäni, ja erityisesti rakkaani kanssa tunnemme kummatkin olevamme yhdessä hyvin arvokkaita. Niin, hukassa olemme liiallisen kiltteyden ja ehkä saamattomuutemme vuoksi ja siksi perustukset kelluvat. Mutta saammeko koskaan reväistyksi irti ihmisistä, nykyisistä puolisoistamme, jotka ovat olleet este ja taakka ei vain meidän suhteessamme vaan myös meidän henkiselle kehityksellemme jo ennenkuin me edes tiesimme toisistamme. Ja onko se rehellistä, jos lopettaisimme suhteemme ja jatkaisimme nykyisissä liitoissamme onnettomina - tekisimme myös nykyiset puolisot onnettomiksi silläkin tavalla.Sorma, mitä sanot nyt?

salasuhde kirjoitti:

Ei mikään salasuhde voi toimia pidemmän päälle. Haluaisinkin, että salasuhteesta tulee meidän ainoa suhteemme. jos on ollut kymmeniä vuosia aivoliitossa mikä ei alusta asti ole antanut mitään, alttarilla on ymmärtänyt, että pitäisi sanoa ei, mutta ei ole sanonut, aina ollut ja uhrautunut VAIN TOISEN MIELIKSI. Jos sitten yht´äkkia löytääaivan jotain sellaista, mitä ei koskaan voinut kuvitella olevan olemassa -rakkauden, yhteenkuuluvuuden, suhteen helppouden, täydellisen toisen hyväksymisen. pitäisi kai olla itsestään selvää, että eroaisi. Olemme olleet vain LIIAN KILTTEJÄ, UHRAUTUNEET PERHEKUVION VUOKSI. Arvostan itseäni, ja erityisesti rakkaani kanssa tunnemme kummatkin olevamme yhdessä hyvin arvokkaita. Niin, hukassa olemme liiallisen kiltteyden ja ehkä saamattomuutemme vuoksi ja siksi perustukset kelluvat. Mutta saammeko koskaan reväistyksi irti ihmisistä, nykyisistä puolisoistamme, jotka ovat olleet este ja taakka ei vain meidän suhteessamme vaan myös meidän henkiselle kehityksellemme jo ennenkuin me edes tiesimme toisistamme. Ja onko se rehellistä, jos lopettaisimme suhteemme ja jatkaisimme nykyisissä liitoissamme onnettomina - tekisimme myös nykyiset puolisot onnettomiksi silläkin tavalla.Sorma, mitä sanot nyt?

en näe uutta.vain sen että lopputulos on samalla helpottava, että surullinen.paljon itkua ja pahaa oloa, se varjostaa toisten onnea, mutta väistämättä edessa.en osaa neuvoa.