Inhoamasi hahmo?

En oikeastaan inhoa Eowynia hirbeästi,mutta hän on minusta niin ärsyttävän tekopyhä ja tavoittelee vielä sitä mitä varsinkaan ei saa.Saattaa johtua siitä että olen Aragorn-Arwen-fani mutta silti.
Yrittää olla vahva vaikka on heikko.
Muista keistä en erityisemmin pidä on Denethor,Saruman ja jossain määrin Boromir.
Suhtautumistani Boromiriin kyllä muutin kun joka täällä kirjoitti kaksi vuotta sitten hänestä.
Olen alkanut sympatisoimaan ko. tyyppiä mutta en edelleenkään täysin pidä hänestä koska hän on alunperin hemmoteltu,itserakas,ahne ja petturi.
Kun aloin miettimään syitä tähän,näkemykseni muuttui.Myöskin Faramirin ja Boromirin veljeyssuhde lievensi Boromiriin näkemystäni.=)

Iltatähti-91 kirjoitti:

En oikeastaan inhoa Eowynia hirbeästi,mutta hän on minusta niin ärsyttävän tekopyhä ja tavoittelee vielä sitä mitä varsinkaan ei saa.Saattaa johtua siitä että olen Aragorn-Arwen-fani mutta silti.
Yrittää olla vahva vaikka on heikko.
Muista keistä en erityisemmin pidä on Denethor,Saruman ja jossain määrin Boromir.
Suhtautumistani Boromiriin kyllä muutin kun joka täällä kirjoitti kaksi vuotta sitten hänestä.
Olen alkanut sympatisoimaan ko. tyyppiä mutta en edelleenkään täysin pidä hänestä koska hän on alunperin hemmoteltu,itserakas,ahne ja petturi.
Kun aloin miettimään syitä tähän,näkemykseni muuttui.Myöskin Faramirin ja Boromirin veljeyssuhde lievensi Boromiriin näkemystäni.=)

Lue lisää

vahva, hänhän teki naisen työn kun päästi noitakuninkaasta ilmat pihalle. Eikä hän tiennyt, että Aragorn on varattu, mieshän kulki poikaporukassa pitkin maita. Kärmekieli sen sijaan on todella vastenmielinen, pettää maansa ja kuninkaansa kun Saruman ostaa hänet lupaamalla Eowynin ukolle puolisoksi kun muut Rohanin miehet on tapettu. Ja lopuksihan se leikkaa uudenkin isäntänsä kurkun auki.

Täällähän on montakin, jotka eivät pidä Eowynista. En halua muuttaa kantaanne - enhän itsekään pidä kaikista hahmoista, jotka ovat sinänsä ok. Esimerkiksi Theodenista aloin pitää vasta elokuvien myötä!!! Eowyn taas... en ole vieläkään varma, pidänkö elokuvan näyttelijävalinnasta.

Kirjan Eowyn on minusta kuitenkin looginen ja ymmärrettävä, jopa tuttu henkilö. Sellainen pohjoisen vahva nainen.

Hän ei halua joutua häkkiin - Rohanissa hän on häkissä eli toimettomana. (= naisena ei voi ratsastaa, vaikka kyvyt ja mieli ovat veljiensä kaltaiset. Se että hänet on tavallaan luvattu Kärmekielelle lienee ahdistava ajatus - hänet tukahdutetaan kokonaan).

Eowyn ihastuu Aragorniin ehkä siksi, että näkee tässä unelmansa päästä häkistä pois. Ihastuminen ei ehkä ole todellista, vaan ainoa pelastava oljenkorsi, mitä hänen elämäänsä on koskaan saapunut. Ulkopuolisesta maailmasta, ikään kuin herättelijänä. Aragornissa on niitä ominaisuuksia, mitä Eowynissäkin voisi olla, jos hän olisi saanut kasvaa vapaudessa. Ja jos hän pääsisi pois Edorasista ja hänellä olisi mahdollisuudet TOIMIA, toteuttaa omaa luonnettaan.

Hän on siis kyvykäs mutta tukahdutettu nainen, joka pääsee vasta sodassa toimimaan, vastaamaan omiin tarpeisiinsa ihmisenä.

Luonteeltaan hän muistuttaa kaikin puolin omaa kansaansa. Heissä on kaikissa sitä viikinkimäistä yleispelottomuutta ja hurjuutta, mikä tuntuu olevan myös heidän ihanteensa. Rohanilaiset eivät ole pohdiskelijoita vaan toimijoita. ;) Minusta Eowynin voimakas halu lähteä sotaan ja persoonallisuuden vapautuminen sodassa on tapahtumainkulkuna looginen.

Tämä kaikki ehkä itsestäänselvää - otsa hiestä valuen odotan Paavin tuomiota - mutta herättääkseni mahd. keskustelua Eowynista ja rohanilaisista tämän kirjoitin. Lisäksi perusteluina sille, miksi itse ihan pidän hahmosta ja miksi hän tuntuu minusta loogiselta ja tutulta.

Eowynin ja Faramirin rakkaustarina on sen sijaan minun makuuni sarjassamme väkisin väännetyt ja oudon pinnalliset yhteensattumat. Ei sillä, molemmat ovat ihan hienoja tyyppejä. Tuntuu vain, että heidät piti saattaa yhteen, jotta jokaiselle löytyisi joku ja kaikki olisivat onnellisia tarinan lopussa. Kommentteja?

Ninquelótë kirjoitti:

Täällähän on montakin, jotka eivät pidä Eowynista. En halua muuttaa kantaanne - enhän itsekään pidä kaikista hahmoista, jotka ovat sinänsä ok. Esimerkiksi Theodenista aloin pitää vasta elokuvien myötä!!! Eowyn taas... en ole vieläkään varma, pidänkö elokuvan näyttelijävalinnasta.

Kirjan Eowyn on minusta kuitenkin looginen ja ymmärrettävä, jopa tuttu henkilö. Sellainen pohjoisen vahva nainen.

Hän ei halua joutua häkkiin - Rohanissa hän on häkissä eli toimettomana. (= naisena ei voi ratsastaa, vaikka kyvyt ja mieli ovat veljiensä kaltaiset. Se että hänet on tavallaan luvattu Kärmekielelle lienee ahdistava ajatus - hänet tukahdutetaan kokonaan).

Eowyn ihastuu Aragorniin ehkä siksi, että näkee tässä unelmansa päästä häkistä pois. Ihastuminen ei ehkä ole todellista, vaan ainoa pelastava oljenkorsi, mitä hänen elämäänsä on koskaan saapunut. Ulkopuolisesta maailmasta, ikään kuin herättelijänä. Aragornissa on niitä ominaisuuksia, mitä Eowynissäkin voisi olla, jos hän olisi saanut kasvaa vapaudessa. Ja jos hän pääsisi pois Edorasista ja hänellä olisi mahdollisuudet TOIMIA, toteuttaa omaa luonnettaan.

Hän on siis kyvykäs mutta tukahdutettu nainen, joka pääsee vasta sodassa toimimaan, vastaamaan omiin tarpeisiinsa ihmisenä.

Luonteeltaan hän muistuttaa kaikin puolin omaa kansaansa. Heissä on kaikissa sitä viikinkimäistä yleispelottomuutta ja hurjuutta, mikä tuntuu olevan myös heidän ihanteensa. Rohanilaiset eivät ole pohdiskelijoita vaan toimijoita. ;) Minusta Eowynin voimakas halu lähteä sotaan ja persoonallisuuden vapautuminen sodassa on tapahtumainkulkuna looginen.

Tämä kaikki ehkä itsestäänselvää - otsa hiestä valuen odotan Paavin tuomiota - mutta herättääkseni mahd. keskustelua Eowynista ja rohanilaisista tämän kirjoitin. Lisäksi perusteluina sille, miksi itse ihan pidän hahmosta ja miksi hän tuntuu minusta loogiselta ja tutulta.

Eowynin ja Faramirin rakkaustarina on sen sijaan minun makuuni sarjassamme väkisin väännetyt ja oudon pinnalliset yhteensattumat. Ei sillä, molemmat ovat ihan hienoja tyyppejä. Tuntuu vain, että heidät piti saattaa yhteen, jotta jokaiselle löytyisi joku ja kaikki olisivat onnellisia tarinan lopussa. Kommentteja?

Lue lisää

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että Eowynin emansipoituneisuus tuntuu tutulta näin suomalaisesta naisnäkökulmasta. Ehkäpä juuri siksi henkilökuva tuntuu ontuvan; aivan kuin katsoisi tuttuja kasvoja, joissa jokin yksityiskohta on muuttunut tuntemattomaksi.. On kuitenkin myönnettävä, että Eowynin tarinaan osuu yksi kirjan (ja miksei myös elokuvan) dramaattisimmin kuvatuista kohtauksista. Tarkoitan luonnollisesti Noitakuninkaan loppua Gondorin porteilla. Tämän kohtauksen kautta Eowynin mukaan tulo muuttaa koko sodan kulun. Viestisi luettuani yritin kuumeisesti miettiä, mitä mieltä olin Eowynista ennen kuin näin Miranda Otton tulkinnan hahmosta. Ja nyt on pakko myöntää, että mielipide taisi oli ennen paljon myönteisempi...Tästäkö tässä kaikessa olikin kysymys *pohdiskelee*...?

Mithril kirjoitti:

Olen kanssasi samaa mieltä siinä, että Eowynin emansipoituneisuus tuntuu tutulta näin suomalaisesta naisnäkökulmasta. Ehkäpä juuri siksi henkilökuva tuntuu ontuvan; aivan kuin katsoisi tuttuja kasvoja, joissa jokin yksityiskohta on muuttunut tuntemattomaksi.. On kuitenkin myönnettävä, että Eowynin tarinaan osuu yksi kirjan (ja miksei myös elokuvan) dramaattisimmin kuvatuista kohtauksista. Tarkoitan luonnollisesti Noitakuninkaan loppua Gondorin porteilla. Tämän kohtauksen kautta Eowynin mukaan tulo muuttaa koko sodan kulun. Viestisi luettuani yritin kuumeisesti miettiä, mitä mieltä olin Eowynista ennen kuin näin Miranda Otton tulkinnan hahmosta. Ja nyt on pakko myöntää, että mielipide taisi oli ennen paljon myönteisempi...Tästäkö tässä kaikessa olikin kysymys *pohdiskelee*...?

Lue lisää

Täällä on sen verran Eowyn-antipatioita, että on mielenkiintoista yrittää saada enemmän ja erilaisia mietteitä esille. Usein antipatia on tosin jotakin, mikä vain ON, eikä osaa itsekään määritellä mistä se tulee.

Minulla tilanne on siksi kummallinen, että kirjan Eowyniä ymmärsin ja pidin häntä ehkä kirjan kiinnostavimpana naishahmona. -Arwen ja Galadriel ovat kiehtovia eteerisiä haltioita, mutta Eowynissä on myös sitä karheaa ihmisulottuvuutta.-

Mutta minulla on joku ongelma Miranda Otton suorituksen kanssa. En silti osaa määritellä, mikä se on - osaisiko joku auttaa?

Otto näyttelee ihan taidokkaasti ja mielestäni hyvin yhteen Viggo Mortensenin kanssa. Joskus jopa ajatteli, että heidän välillään on enemmän elokuvallista sähköä kuin mitä Liv Tylerin ja Mortensenin yhteistyö saa aikaan.

Kohtaus Noitakuninkaan kanssa saa jopa tipan silmäkulmaan joka kerta... joten missä onkaan ongelmani Otton suhteen? Liittyykö siihen, että Kaksi tornia oli elokuvista suurin pettymys? Vai siihen, ettei Otto ihan vastaa ulkoista mielikuvaani Eowynista?

Ehkä täytyy olla niin, että siinä missä jotkut näyttelijät osuvat tai jopa ylittävät sen käsityksen, mikä yhdellä katsojalla oli kyseisestä hahmosta, kaikki eivät voi osua jokaisen ikiomaan Tolkien-todellisuuteen yhtä hyvin. Monta täysosumaa nämä elokuvat tarjosivatkin roolituksissaan.

Eipä silti, Miranda Otto aiheuttaa vielä huomattavasti vähemmän nikottelua kuin vaikkapa Faramirin näyttelijä, jonka takia en pysty seuraamaan tiettyjä elokuvien osia intensiivisesti.

Kolmas suuri sopeutumisongelma on muuten niiden lentävien Nazgulien kanssa. Harmi, että karmaisevista mustista ratsastajista pitikin kuoriutua sellaisia hassuja animaatiohahmoja.

Tulipa nyt taas kirjoitettua omista mieltymyksistä, mutta sitähän tämä on...

Ninquelótë kirjoitti:

Täällä on sen verran Eowyn-antipatioita, että on mielenkiintoista yrittää saada enemmän ja erilaisia mietteitä esille. Usein antipatia on tosin jotakin, mikä vain ON, eikä osaa itsekään määritellä mistä se tulee.

Minulla tilanne on siksi kummallinen, että kirjan Eowyniä ymmärsin ja pidin häntä ehkä kirjan kiinnostavimpana naishahmona. -Arwen ja Galadriel ovat kiehtovia eteerisiä haltioita, mutta Eowynissä on myös sitä karheaa ihmisulottuvuutta.-

Mutta minulla on joku ongelma Miranda Otton suorituksen kanssa. En silti osaa määritellä, mikä se on - osaisiko joku auttaa?

Otto näyttelee ihan taidokkaasti ja mielestäni hyvin yhteen Viggo Mortensenin kanssa. Joskus jopa ajatteli, että heidän välillään on enemmän elokuvallista sähköä kuin mitä Liv Tylerin ja Mortensenin yhteistyö saa aikaan.

Kohtaus Noitakuninkaan kanssa saa jopa tipan silmäkulmaan joka kerta... joten missä onkaan ongelmani Otton suhteen? Liittyykö siihen, että Kaksi tornia oli elokuvista suurin pettymys? Vai siihen, ettei Otto ihan vastaa ulkoista mielikuvaani Eowynista?

Ehkä täytyy olla niin, että siinä missä jotkut näyttelijät osuvat tai jopa ylittävät sen käsityksen, mikä yhdellä katsojalla oli kyseisestä hahmosta, kaikki eivät voi osua jokaisen ikiomaan Tolkien-todellisuuteen yhtä hyvin. Monta täysosumaa nämä elokuvat tarjosivatkin roolituksissaan.

Eipä silti, Miranda Otto aiheuttaa vielä huomattavasti vähemmän nikottelua kuin vaikkapa Faramirin näyttelijä, jonka takia en pysty seuraamaan tiettyjä elokuvien osia intensiivisesti.

Kolmas suuri sopeutumisongelma on muuten niiden lentävien Nazgulien kanssa. Harmi, että karmaisevista mustista ratsastajista pitikin kuoriutua sellaisia hassuja animaatiohahmoja.

Tulipa nyt taas kirjoitettua omista mieltymyksistä, mutta sitähän tämä on...

Lue lisää

Minulla oli myös tietyt ennakkokäsitykset Eowynin elokuvahahmosta, olin lukenut kirjan ennen elokuvan ensi-iltaa, ja pidin kyllä Eowynistä. Kahta torrnia markkinoitaessa useissa lehdissä oli elokuvien näyttelijöiden haastatteluja, mukaan lukien Miranda Otton ajatuksia elokuvasta. Sain hänestä erittäin ylimielisen ja luotaantyöntävän kuvan, joka valitettavasti vaikutti ennakkoluulojeni syvenemiseen.

Elokuvan nähtyäni minun kuitenkin oli muutettava käsitystäni, koska mielestäni Otto selviytyi huomattavasti paremmin kuin olin uskonut. Käsitykseni näyttelijästä muuttui siis melkeinpä päinvastaiseksi.

Ehkäpä "inho" Eowynia kohtaan on osittain Arwen-Aragorn-fanien synnyttämää, koska elokuva korostaa mielestäni erittäin paljon Eowynin mahdollista rakastavaisten väliintuloa. Kirjassa mielestäni Eowyn kyllä rakastuu, mutta rakkaus on tosiaankin enemmän vain väline tai keino, jolla Eowyn irtautuu perinteisestä naisen roolistaan. Ja ainakkan kirjan perusteella en saanut sellaista käsitystä, että Eowyn olisi joutunut tyytymään Faramiriin, kun ei voinut saada Aragornia. Kirjassa kuvattu Eowynin ja Faramirin rakastuminen on kaunis ja lämmin tarina!

Ninquelótë kirjoitti:

Täällähän on montakin, jotka eivät pidä Eowynista. En halua muuttaa kantaanne - enhän itsekään pidä kaikista hahmoista, jotka ovat sinänsä ok. Esimerkiksi Theodenista aloin pitää vasta elokuvien myötä!!! Eowyn taas... en ole vieläkään varma, pidänkö elokuvan näyttelijävalinnasta.

Kirjan Eowyn on minusta kuitenkin looginen ja ymmärrettävä, jopa tuttu henkilö. Sellainen pohjoisen vahva nainen.

Hän ei halua joutua häkkiin - Rohanissa hän on häkissä eli toimettomana. (= naisena ei voi ratsastaa, vaikka kyvyt ja mieli ovat veljiensä kaltaiset. Se että hänet on tavallaan luvattu Kärmekielelle lienee ahdistava ajatus - hänet tukahdutetaan kokonaan).

Eowyn ihastuu Aragorniin ehkä siksi, että näkee tässä unelmansa päästä häkistä pois. Ihastuminen ei ehkä ole todellista, vaan ainoa pelastava oljenkorsi, mitä hänen elämäänsä on koskaan saapunut. Ulkopuolisesta maailmasta, ikään kuin herättelijänä. Aragornissa on niitä ominaisuuksia, mitä Eowynissäkin voisi olla, jos hän olisi saanut kasvaa vapaudessa. Ja jos hän pääsisi pois Edorasista ja hänellä olisi mahdollisuudet TOIMIA, toteuttaa omaa luonnettaan.

Hän on siis kyvykäs mutta tukahdutettu nainen, joka pääsee vasta sodassa toimimaan, vastaamaan omiin tarpeisiinsa ihmisenä.

Luonteeltaan hän muistuttaa kaikin puolin omaa kansaansa. Heissä on kaikissa sitä viikinkimäistä yleispelottomuutta ja hurjuutta, mikä tuntuu olevan myös heidän ihanteensa. Rohanilaiset eivät ole pohdiskelijoita vaan toimijoita. ;) Minusta Eowynin voimakas halu lähteä sotaan ja persoonallisuuden vapautuminen sodassa on tapahtumainkulkuna looginen.

Tämä kaikki ehkä itsestäänselvää - otsa hiestä valuen odotan Paavin tuomiota - mutta herättääkseni mahd. keskustelua Eowynista ja rohanilaisista tämän kirjoitin. Lisäksi perusteluina sille, miksi itse ihan pidän hahmosta ja miksi hän tuntuu minusta loogiselta ja tutulta.

Eowynin ja Faramirin rakkaustarina on sen sijaan minun makuuni sarjassamme väkisin väännetyt ja oudon pinnalliset yhteensattumat. Ei sillä, molemmat ovat ihan hienoja tyyppejä. Tuntuu vain, että heidät piti saattaa yhteen, jotta jokaiselle löytyisi joku ja kaikki olisivat onnellisia tarinan lopussa. Kommentteja?

Lue lisää

Niin, minäkin sain kirjan perusteella vahvan kuvan ja yksi suosikkihahmoistani Faramirin ohella. Ja kirjassa jotenkin tuntuu hyvältä parilta, normipituisessa elokuvassa ei selitetty rakastumista ollenkaan.

Miranda Oton suoritus sitten taas jätti hieman kylmäksi, ehkä odotin enemmän sellaista viikinkinaista jäänsinisine silmineen tms.. =)

Faramir elokuvassa on minusta jotain aivan kaameaa.. ei vastaa ollenkaan sitä käsitystä jonka kirjasta sain, ehkä hivenen liian "pehmeä" näyttelijä rooliin valittu? ja missä ne korpinmustat hiukset..

inhokki kirjassa oli Grima, mutta elokuvassa taitaa olla yllättäen Galadriel.. tylsä roolisuoritus?

--- kirjoitti:

Niin, minäkin sain kirjan perusteella vahvan kuvan ja yksi suosikkihahmoistani Faramirin ohella. Ja kirjassa jotenkin tuntuu hyvältä parilta, normipituisessa elokuvassa ei selitetty rakastumista ollenkaan.

Miranda Oton suoritus sitten taas jätti hieman kylmäksi, ehkä odotin enemmän sellaista viikinkinaista jäänsinisine silmineen tms.. =)

Faramir elokuvassa on minusta jotain aivan kaameaa.. ei vastaa ollenkaan sitä käsitystä jonka kirjasta sain, ehkä hivenen liian "pehmeä" näyttelijä rooliin valittu? ja missä ne korpinmustat hiukset..

inhokki kirjassa oli Grima, mutta elokuvassa taitaa olla yllättäen Galadriel.. tylsä roolisuoritus?

Lue lisää

(Pidennetyssä) elokuvassa on aika paljon kuvattu Eowynin ja Aragornin keskinäisiä välejä. Ne kohtaukset ovat mielestäni hyviä eikä niitä ole liikaa, mutta Faramirin ja Eowynin tarina jää pakosti aika vähälle huomiolle.

Kuka täällä sanoi, että Faramir näyttää yläsavolaiselta maanviljelijältä. Minäkin olisin odottanut vähän gondorilaisemman oloista henkilöä rooliin. Faramir on kieltämättä todella "pehmeä". Kirjassa kuvataan henkilö, jossa oli viisautta ja oikeudenmukaisuutta, mutta myös jämäkkyyttä ja tahtoa. Hänessä on eniten sitä aragornmaisuutta, mitä veljestä ja isästä uupuu. Elokuva sen sijaan halusi korostaa sydäntäsärkevää kolmiodraamaa isän ja poikien välillä, hmph.

Ehkä viikinkimäisempi Eowyn olisi tehnyt tännekin paremmin kauppansa, kuka tietää. :) Mutta esimerkiksi Eomer tuntui heti oikealta, ja Theoden vain parani loppua kohden. Kyllä tämä tästä. :P

Totta, Galadriel jäi vähän vaisuksi. Cate Blanchett haki noitamaista salaperäisyyttä, mutta lopputulos tuskin vastaa kaikkien mielikuvaa korkeasta noldo-kuningattaresta. Haastava hahmo tuo Galadriel, hänestä voisi tehdä niin monenlaisen.

Joku sulatteluongelma minulla on ollut koko Kaksi tornia -elokuvan kanssa. Eikä se liity niinkään näyttelijöihin vaan siihen, mitä kohtauksia kirjasta on valittu ja paisutettu (yli)pitkiksi, mitä jätetty kokonaan pois, ja mitä kohtauksia jostakin syystä itse lisätty ja paisutettu yli(pitkiksi). Minusta elokuva painottuu välillä aika omituisesti.

Muissa elokuvissa kirjoista poikkeaminen oli hoidettu mielestäni tyylillä ja elokuvan luonteeseen sopien. Kaksi tornia oli se, missä pidin näitä ratkaisuja vähiten onnistuneina. Makuasia.

Huomaamme siis että kauhean moni ei tykkää Eowynista,vaikka tämä oli hyvien puolella (Denethorin puolta en ala määrittelemään,vaikka se alunperin hyviksien puolella olikin).
Tälläiset kuin Klonkku,Grima,Saruman yms. ymmärtää mutta sitten ovat nämä rajojen reunoilla keikkuvat kuten Faramir,Frodo ja Arwen.
Luulen,että osasyy saattaa olla elokuvissa.Suurin osa meistä on nähny elokuvan,jotkut kymmeniä kertoja kuten allekirjoittanutkin,ja joissain näyttelijöissä on karismaa yllin kyllin vaikka muille jakaa ja toisilla sitten taas vähemmän.
Määrittelen karisman sellaisella,että henkilön ollessa kamerassa hän hallitsee sitä eikä ko. henkilön tilalle voisi kuvitella toista näyttelijää.
Vaikka Tsh-näyttelijäkaartiin ei kuulukkaan Johnny Depp,hän on ensimmäinen joka tulee mieleen sanasta karisma.
En toki väitä,etteikö Tsh:oossa heitä ei olisi.
Viggo Mortensen (Aragorn),Ian McKellen (Gandalf),Christopher Lee (Saruman) ja Faramirin näyttelijät ovat uskomattomia roolisuorituksissaan.
Kuvitelkaa kuka tahansa muu Aragorin,Gandalfin,Sarumanin yms. paikalle!Järkyttävä ajatus!
Mutta se näyttelijöistä.

Mutta siitähän hyvän kirjailijan tunnistaa - hän saa lukijan suhtautumaan jollakin tavalla voimakkaasti omassa päässään luomaansa hahmoon.
Tolkien ja hyvä kirjailija kuuluvat aina samaan lauseeseen,enkä vuosienkaan päästä jaksa olla ihmettelemättä hänen työtään.

tältä kanssa yksi ääni arwenille, ei ollut ollenkaan sellaista loistokkuutta kuin odotin. Lisäksi juuri tuo imelyys tai haltiakielen "lespaus" jossain kohdissa pisti korvaan, minusta muutenkin arwenin rooli elokuvassa oli ylikorostunut kirjaan verraten. Mutta kai sitä sitten elokuvaan on pakko tuollainenkin romanssi kehitellä *huokaus* Esim kirjan perusteella nätimmän romanssin olisi saanut eowynin ja faramirin kohdalle.

liittolainen vaan uhka. Saruman oli uhkapeluri, joka yritti ehtiä niin vihollisensa kuin ystäviensä edelle ja napata sormuksen itselleen, kun ei yrityksistä huolimatta pystynyt kokonaan selvittämään miten se oli taottu eikä niin ollen valmistamaan sellaista itse. Kun rohanilaiset taPPOIVAT sarkun örkit, arveli liian yöhään paikalle hipsinyt saruman että sormus oli saattanut olla mukana taistelussa ja joutua theodenin haltuun, joka saattaisi saada selville mihin sitä voisi käyttää. Tämän mahdollisuuden takia saruman riensi rautapihaan ja tuplasi hyökkäyksen rohania vastaan - hän oli kyllä valmistellut yllätyssotaa jo aiemmin tarkoituksenaan teeskennellä sauronille uskollista liittolaista. Ja olisihan hän sauronin liittolainen ollutkin, jos sauron olisi sormuksen saanut, sillä ilman sormusta sarkusta ei toki olisi ollut mordorin mahdille vastusta. Mutta sormustahan eivät saaneet sen paremmin sarkku kuin sauronkaan; molemmat yliarvioivat itsensä ja aliarvioivat muut, eivätkä he ymmärtäneet esimerkiksi enttejä ja hobitteja yhtään.

Surkeahan tuo sarumanin loppunäytös konnussa on, mutta siinä vaiheessahan hän oli vain varjo entisestään, koska gandalf oli katkaissut hänen sauvansa. toisaalta olisi kai sauronkin yrittänyt kostaa edes hobiteille jos olisi pystynyt, mutta kun hänestä ei ollut enää senkään vertaa jäljellä kuin sarkusta siinä vaiheessa.

potentiaalinen kirjoitti:

liittolainen vaan uhka. Saruman oli uhkapeluri, joka yritti ehtiä niin vihollisensa kuin ystäviensä edelle ja napata sormuksen itselleen, kun ei yrityksistä huolimatta pystynyt kokonaan selvittämään miten se oli taottu eikä niin ollen valmistamaan sellaista itse. Kun rohanilaiset taPPOIVAT sarkun örkit, arveli liian yöhään paikalle hipsinyt saruman että sormus oli saattanut olla mukana taistelussa ja joutua theodenin haltuun, joka saattaisi saada selville mihin sitä voisi käyttää. Tämän mahdollisuuden takia saruman riensi rautapihaan ja tuplasi hyökkäyksen rohania vastaan - hän oli kyllä valmistellut yllätyssotaa jo aiemmin tarkoituksenaan teeskennellä sauronille uskollista liittolaista. Ja olisihan hän sauronin liittolainen ollutkin, jos sauron olisi sormuksen saanut, sillä ilman sormusta sarkusta ei toki olisi ollut mordorin mahdille vastusta. Mutta sormustahan eivät saaneet sen paremmin sarkku kuin sauronkaan; molemmat yliarvioivat itsensä ja aliarvioivat muut, eivätkä he ymmärtäneet esimerkiksi enttejä ja hobitteja yhtään.

Surkeahan tuo sarumanin loppunäytös konnussa on, mutta siinä vaiheessahan hän oli vain varjo entisestään, koska gandalf oli katkaissut hänen sauvansa. toisaalta olisi kai sauronkin yrittänyt kostaa edes hobiteille jos olisi pystynyt, mutta kun hänestä ei ollut enää senkään vertaa jäljellä kuin sarkusta siinä vaiheessa.

Lue lisää

.. oli poliitikkona ja sodanjohtajana luokaton puuhastelija jopa Keski-Maan omistamme poikkeavien standartien mukaan. Ajatus liitosta Sauronin tapaisen kanssa on vähän samaa, mitä rukoilijasirkkanaarasta lähestyvä pienikokoinen uros ajattelee...joskin Sarumanilta olisi kai voitu vaatia hivenen pätevämpää järjenkäyttöä, sillä rukoilijasirkkakoiraan käytöstä ohjaa vaisto ja biologinen väistämättömyys kun taas Sarumanin olisi pitänyt ymmärtää, ettei Sauronin tapaisella ole hänelle mitään käyttöä vähänkin pidemmällä aikavälillä ja sormuksen tavoittelu ilman varasunnitelmaa on hullutta!

Aurelianus kirjoitti:

.. oli poliitikkona ja sodanjohtajana luokaton puuhastelija jopa Keski-Maan omistamme poikkeavien standartien mukaan. Ajatus liitosta Sauronin tapaisen kanssa on vähän samaa, mitä rukoilijasirkkanaarasta lähestyvä pienikokoinen uros ajattelee...joskin Sarumanilta olisi kai voitu vaatia hivenen pätevämpää järjenkäyttöä, sillä rukoilijasirkkakoiraan käytöstä ohjaa vaisto ja biologinen väistämättömyys kun taas Sarumanin olisi pitänyt ymmärtää, ettei Sauronin tapaisella ole hänelle mitään käyttöä vähänkin pidemmällä aikavälillä ja sormuksen tavoittelu ilman varasunnitelmaa on hullutta!

Lue lisää

Tuskinpa Sarumankaan oli alun perin liitossa Mustan tornin kanssa kuin kunnianhimoisuuttaan. Hän kadehti Sauronia, koki hänet kilpailijakseen ja perehdyttyään sormustietämykseen halusi Sormuksen ainoastaan itselleen. Hän kokosi Mordorin arvoisen armeijan, mutta tunnetusti urukit ovat kovempaa kamaa kuin Sauronin örkit.

Molemmat käyttivät liittolaisuutta omaan - samaan - päämääräänsä. Saadakseen tietoa ja päästäkseen kaikkien muiden edelle sormusjahdissa. Sittemmin olisi kai mahdollista, että Sauronin voimakkaampi tahto nujertaisi Sarumanin...

Aurelianus kirjoitti:

.. oli poliitikkona ja sodanjohtajana luokaton puuhastelija jopa Keski-Maan omistamme poikkeavien standartien mukaan. Ajatus liitosta Sauronin tapaisen kanssa on vähän samaa, mitä rukoilijasirkkanaarasta lähestyvä pienikokoinen uros ajattelee...joskin Sarumanilta olisi kai voitu vaatia hivenen pätevämpää järjenkäyttöä, sillä rukoilijasirkkakoiraan käytöstä ohjaa vaisto ja biologinen väistämättömyys kun taas Sarumanin olisi pitänyt ymmärtää, ettei Sauronin tapaisella ole hänelle mitään käyttöä vähänkin pidemmällä aikavälillä ja sormuksen tavoittelu ilman varasunnitelmaa on hullutta!

Lue lisää

kaikki Tolkienin pahikset ovat samanlaisia: "loistosta hän vajosi ylpeyteen, ylpydestä vihaan, ja hän vihasi kaikkea paitsi itseäään ja oli suruton ja säälimätön henki. Suuren ymmärryksensä hän käytti niin että väänsikieroon kaiken minkä käsiinsä sai ja hänestä tuli häpeämätön valehtelija." KEnestä tässä kerrotaan? Ei Sarumanista, joka varmaan ensimmäisenä tulee mieleen, vaan Melkorista. Mutta eihän heitä erota Sauronista mikään. Pahuus on aina samanlaista: moraalinen tyhjiö. Kun antaa vihalle valla, persoonallisuus katoaa.

Olisihan Sauronilla ollut Sarumanille paljonkin käyttöä, ylimykseksi ja päälliköksikin hän oli hyvin voimallinen, ja mahtavampi kuin yksikään Sauronin palvelijoista. Ja hänen petoksensa oli kovin isku joka viisaiden neuvostoa kohtasi.

mutta kirjoitti:

kaikki Tolkienin pahikset ovat samanlaisia: "loistosta hän vajosi ylpeyteen, ylpydestä vihaan, ja hän vihasi kaikkea paitsi itseäään ja oli suruton ja säälimätön henki. Suuren ymmärryksensä hän käytti niin että väänsikieroon kaiken minkä käsiinsä sai ja hänestä tuli häpeämätön valehtelija." KEnestä tässä kerrotaan? Ei Sarumanista, joka varmaan ensimmäisenä tulee mieleen, vaan Melkorista. Mutta eihän heitä erota Sauronista mikään. Pahuus on aina samanlaista: moraalinen tyhjiö. Kun antaa vihalle valla, persoonallisuus katoaa.

Olisihan Sauronilla ollut Sarumanille paljonkin käyttöä, ylimykseksi ja päälliköksikin hän oli hyvin voimallinen, ja mahtavampi kuin yksikään Sauronin palvelijoista. Ja hänen petoksensa oli kovin isku joka viisaiden neuvostoa kohtasi.

Lue lisää

... hetkitäin heppuja, joiden pahat teot eivät oikeasti voisi onnistua siksi, että edes toiset pahikset eivät luottaisi heihin vähääkään. Sellaiset tyypit ovat niitä, jotka kykenevät raiskaamaan pimeällä kujalla jonkun 6 vuotiaan pikkutytön, mutta eivät todellakaan kykene juuri sen enempään. Eli heikkoon ja puolustuskyvyttömään törmätessään nämä yksilöt ovat vaarallisia, mutta muuten yhteiskunnalle lähes vaarattomia.
Ylläoleva nyt on kärjistystä, mutta todella vaarallisessa pahiksessa on oltava joitain myönteisiä piirteitä, sillä vain kyky saada ihmiset (ja vielä vaikeampaa, örkit!) seuraamaan itseään vaatii jonkinlaista suuruutta.
Sauronina en olisi voinut jättää Sarumania henkiin heti kun hänestä ulosmitattu hyöty olisi saatu käyttöön. Näin siksi, että hän oli jo osoittanut kykynsä pettää ja toiseksi, että hänen tavoitteensa olivat liian kunnianhimoisia.

Aurelianus kirjoitti:

... hetkitäin heppuja, joiden pahat teot eivät oikeasti voisi onnistua siksi, että edes toiset pahikset eivät luottaisi heihin vähääkään. Sellaiset tyypit ovat niitä, jotka kykenevät raiskaamaan pimeällä kujalla jonkun 6 vuotiaan pikkutytön, mutta eivät todellakaan kykene juuri sen enempään. Eli heikkoon ja puolustuskyvyttömään törmätessään nämä yksilöt ovat vaarallisia, mutta muuten yhteiskunnalle lähes vaarattomia.
Ylläoleva nyt on kärjistystä, mutta todella vaarallisessa pahiksessa on oltava joitain myönteisiä piirteitä, sillä vain kyky saada ihmiset (ja vielä vaikeampaa, örkit!) seuraamaan itseään vaatii jonkinlaista suuruutta.
Sauronina en olisi voinut jättää Sarumania henkiin heti kun hänestä ulosmitattu hyöty olisi saatu käyttöön. Näin siksi, että hän oli jo osoittanut kykynsä pettää ja toiseksi, että hänen tavoitteensa olivat liian kunnianhimoisia.

Lue lisää

ja juuri siksi hän oli niin vaarallinen: viisaat hän osasi vakuuttaa (ihmiset, haltiat ja jopa toiset velhot - hänhän pystyi pettämään jopa Radagastia ja GAndalfia, mihin Sauron ei koskaan olisi kyennyt) ja vähäisemmän väen pelottaa (örkit). Örkithän vihasivat herrojaan MElkorista alkaen, mutta palvelivat aina sitä jota eniten pelkäsivät. Saruman pelasi toki vaarallista peliä ja tiesi sen itse, mutta niin teki Sauronkin. Myrkkykäärme on vaarallisempi kuin keppi, mutta käärme voi pistää sitäkin joka sitä hännästä pitelee. Noitakuningashan oli tahdoton orja, mutta Saruman ja Kärmekieli eivät olleet. Ja niin kävi, että paha pahan pilaa: Sarumanin petos oli koitua kohtalokkaaksi valkoiselle neuvostolle, mutta koituikin Sauronin kohtaloksi. Kärmekielen petoksen piti johtaa Rohanin tuhon, mutta sepä johtikin Sarumanin kuolemaan Konnussa.

Radagast kirjoitti:

ja juuri siksi hän oli niin vaarallinen: viisaat hän osasi vakuuttaa (ihmiset, haltiat ja jopa toiset velhot - hänhän pystyi pettämään jopa Radagastia ja GAndalfia, mihin Sauron ei koskaan olisi kyennyt) ja vähäisemmän väen pelottaa (örkit). Örkithän vihasivat herrojaan MElkorista alkaen, mutta palvelivat aina sitä jota eniten pelkäsivät. Saruman pelasi toki vaarallista peliä ja tiesi sen itse, mutta niin teki Sauronkin. Myrkkykäärme on vaarallisempi kuin keppi, mutta käärme voi pistää sitäkin joka sitä hännästä pitelee. Noitakuningashan oli tahdoton orja, mutta Saruman ja Kärmekieli eivät olleet. Ja niin kävi, että paha pahan pilaa: Sarumanin petos oli koitua kohtalokkaaksi valkoiselle neuvostolle, mutta koituikin Sauronin kohtaloksi. Kärmekielen petoksen piti johtaa Rohanin tuhon, mutta sepä johtikin Sarumanin kuolemaan Konnussa.

Lue lisää

... täytti hyvin sen tunnusmerkistön, joka kuvaa itseään heikommille vaaraksi olevia pahiksia. Hänestä puuttui sitä suuruutta, joka teki niin Melkorista, Sauronista kuin Sarumanistakin vaarallisia. Sormuksen omistajanakin hän oli vaaraksi suurimman osan aikaansa... kaloille!

*** Puutarhatontuista ***

Olet oikeassa. Ne ovat mauttomuuden huippu, niissä on camp-huumoria, ja niistä tulee mieleen Bombadillo. Ehkä Bombadillon arvoitus on vihdoin ratkaistu - mies on eloon herännyt puutarhatonttu.


*** Pahiksista ***

Totta! Inhokkihahmo on harvoin suoraan verrannollinen hahmon dramaattisuuteen tarinan kannalta.

Näistäkin vastauksista huomaa, että harva valitsee inhokeikseen arkkipahiksia tai näyttäviä kauhun lähettiläitä kuten Nazgûl ja Balrog. Yleensä vähiten suosiota saavat orjuutetut ja luihut, alun perinkin vähäiset nilkit, kuten Grima tai Bil Imarre.

Tolkienin kiinnostavimpia hahmoja ovat taas usein ne veitsenterällä tasapainoilevat hahmot, jotka lankeavat kyvykkyyttään, sisäistä ristiriitaisuuttaan, vallantavoittelun ja voimaesineiden takia. Denethor, Saruman, Fëanor, Angmarin Noitakuningas, Isildur... Nuo traagiset hahmot antavat myös parhaiten kasvot voimille, jotka uhkaavat kaikkia muitakin. Me like.


*** Elokuvan naispääosista ***

En tiedä, missä vaiheessa KIRJAN inhokkikeskustelu muuttui elokuvakeskusteluksi, mutta ilmeisesti aikaisin. Jatkan sitä rataa, koska tätä näkemystä ei ole vielä esitetty **ainakaan tänä vuonna** ja otan myös luvan höpöttää pitkästi.

Minusta on nähtävissä kolme naispääosaa - Eowyn, Arwen ja Galadriel. Edelleen, minusta kaksi näistä suorituksista tavoittavat erittäin hyvin sekä oman roolihenkilönsä että hänen edustamansa KANSAN vaatimukset.

Liv Tylerin lapsenääni varmaankin ärsyttää joitakin. Mitä muuten tarkoitat arvokkuuden puutteella, hänen kikattamistaan haastatteluissa?

Hänen ensi kertaa ilmaantuessaan - aika upea sisääntulo muuten - on aivan ilmeistä, että sieltä tulee korkea-arvoinen haltia. Hänessä on sitä haltiamaista tuonpuoleisuutta, mikä ei jätä mitään vaihtoehtoa mistään muusta rodusta. Hänestä välittyy elokuvassa ehkä voimakkaimmin kahdessa valtakunnassa haahuileva sielu.

Ajoittain hänessä välkkyy Siunattua valtakuntaa ja jopa luthienmaisuutta(!!!), missä en olisi voinut kuvitella elokuvantekijöiden koskaan onnistuvan. Niin se vain kävi. Minusta Arwen on onnistunut myös persoonana - ottaen huomioon, miten vähän kirjat tuovat hänen luonnettaan esille. Erittäin haltia tapaus.
Eriävät mielipiteet sallittu. :-)

Miranda Otto. Vaikka hänen suorituksestaan tai olemuksestaan löytäisi mitä pikkuvirheitä, jotka eivät juuri vastanneet omaa kuvitelmaa hahmosta, hän täyttää vallan mainiosti rohanilaisen naisen saapikkaat. Kuka tietää vaikka Otto olisi näyttelijänä paljonkin etevämpi kuin Tyler, hän on anyway paikoin vallan erinomainen juuri tuossa roolissa. Esimerkiksi Noitakuninkaan hän kylmettää varsin mallikelpoisesti. Minusta Otto toteuttaa rohanilaisen naisen, sisäisesti ja ulkoisesti. Persoonaltaankin uskottava, hurja, lahjakas, ulospääsyä etsivä Eowyn.

Minusta se todellinen floppi on - tadaa! - Galadriel. Minusta hän ei yllä millään tavalla tuohon kansaan eikä myöskään tuon kansankin mittapuulla korkea-arvoiseen henkilöön.

En haluaisi arvostella luultavasti sinänsä viehättävän naisen ulkoista olemusta, mutta Galadrielin rooli on tältä osin kaikkein vaativimpia. Rinnastettavissa lähinnä Lúthieniin ja Arweniin.

Mielestäni Blanchett ei täytä kovia vaatimuksia tältä osin, joskaan ei sitten muiltakaan. Lopputuloksesta tulee mieleen suomalainen naapurintyttö, joka on juuri pessyt punoittavat kasvonsa ja pukenut ylleen valkoisen kesäyöpaidan, jossa vaeltaa juhannusyössä. Onkin hyvä, että hänellä on ne suipot korvat, jotta aina välillä muistaa kuvitella hänen haltia-alkuperänsä.

Jos pystyykin muistamaan hänen esittävän haltiaa, haluaa miltei unohtaa, että tuolla hahmolla pitäisi olla Veden Sormus. Että tuo on Lothlórienin Valtiatar, joka kuuluu Calaquendiin, se joka inspiroi Fëanoria luomaan Silmarilit Siunatussa Valtakunnassa ja jossa vielä voimme etäisesti nähdä Laurelinin ja Telperionin valoa. Minä en ainakaan näe. :-)