Hei!
Milloin saan vierelleni miehen, joka rakastaa ja minä häntä? Olen tunnekylmässä liitossa, monta vuotta on ollut yksinäistä. Tahtoisin asioiden muuttuvan, mutta asiat junnaavat paikoillaan, enkä osaa irrottautua. Tuntuu, että jotkut ihmiset lähtevät jo pienestä vastoinkäymisestä. Minä vain en, vaikka tätä on kestänyt kauan. Miksi näin?
Milloin saan vierelleni miehen, joka rakastaa ja minä häntä? Olen tunnekylmässä liitossa, monta vuotta on ollut yksinäistä. Tahtoisin asioiden muuttuvan, mutta asiat junnaavat paikoillaan, enkä osaa irrottautua. Tuntuu, että jotkut ihmiset lähtevät jo pienestä vastoinkäymisestä. Minä vain en, vaikka tätä on kestänyt kauan. Miksi näin?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hei takaisin Sinulle !
Haluat tietää milloin saat vierellesi miehen joka rakastaa Sinua ja jota rakastat. Oleellista on se, haluatko nykyisen miehen muuttuvan sellaiseksi jota kohtaan voi ilmaista tunteitaan ja joka näyttää tunteensa --- VAI--- haluatko lähteä liitosta pois etsimään uuden kumppanin jota rakastaa vastarakkautta saaden?
Tahdot siis (ilmeisesti jo pitkään olet toivonut) muutosta asioihin. Irrottautumista on estänyt juuri tuo ettet ole ihan vielä hahmottanut onko todellakin "peli pelattu" miehesi kanssa. Vai olisiko mahdollisuus johonkin uuteen tässä liitossa?
Jokin teitä kahta on yhdessä pitkään pitänyt.
Mikä?
Kontakti/Kommunikointi on jotenkin jumissa sinun ja miehesi välillä. Sinun on selvitettävä ,itsesi takia, löytyykö syitä yhteiseloon vai ei. Mistä puutuminen johtuu, välinpitämättömyydestä vai mistä?
Avioliittoasioissa neuvominen on hyvin-hyvin vaikeaa, varsinkin kun tunteita on aina pelissä puolin ja toisin (vaikkei ulospäin siltä näyttäisi).
Jotkut aviomiehet voivat olla ok, mutta sydänystäviksi heistä ei yksinkertaisesti ole.
Mistä yksinäisyydessäsi on kysymys? (Näen sinut pidettynä ja rakastettuna ihmisenä, ihmettelen tuota yksinäisyyden tunnettasi)
Hei ja kiitos!
Mikäkö on pitänyt yhdessä? Se, että käytäntö pelaa, "kehykset" ovat kunnossa. En rakasta miestäni, en tiedä yksiselitteisesti miksi. Mutta kuitenkin toisaalta on helpompi olla tutussa tilanteessa (yli 20 v.), mutta toisaalta on kauhea ahdistus koko ajan. Sielu tai jokin huutaa koko ajan että EI!!!! Läheisyyttä ei ole ollut pariin vuoteen. Tiedän, ettei hän muutu, enkä enää haluakaan, olen tietoisesti kylmettänyt itseni. En halua olla aina se osapuoli, joka tekee aloitteen joka asiassa. Yksi asia, joka on estänyt lähtöni, on rahatilanne, se, että pärjäänkö. Ystäviä minulla on ja he jaksavat kuunnella. Lapsikin minulla on.
Nyt pelkäänkin, että kohta repeän lopullisesti, saan jonkin sairauden tai sekoan henkisesti, ellei tähän tule muutosta. Siksi kyselinkin, onko vielä rakkautta tulossa, sillä siinä mielessä olen suunnattoman yksin. Haluaisin vielä sen kainalon...edes haave, jota odottaa...