Hiukan huvittuneena (nykyisin jo) olen pannut merkille, että eräät suuntautumisestani tietoiseksi tulleet heteronaiset ovat ikään kuin kavahtaneet minua tai ainakin alkaneet vältellä minua.
Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kun nykyään pystyn jo kääntämään itsesyytökset vahvuudeksi, niin enpä malta olla ajattelematta, että mitäköhän mokomat naikkoset oikein pyörittävät päässään... Ovatko he todellakin niin itseään täynnä, että kuvittelevat minun heistä fantasioivan. Not in a million years! Vai kuvittelevatko he, että homo- tai biseksuaalisesti orientoitunut ihminen on jokin seksifriikki, jonka koko elämä pyörii perversiossa.
Tämähän ei sinänsä ole mitään uutta, mutta kun nykyään pystyn jo kääntämään itsesyytökset vahvuudeksi, niin enpä malta olla ajattelematta, että mitäköhän mokomat naikkoset oikein pyörittävät päässään... Ovatko he todellakin niin itseään täynnä, että kuvittelevat minun heistä fantasioivan. Not in a million years! Vai kuvittelevatko he, että homo- tai biseksuaalisesti orientoitunut ihminen on jokin seksifriikki, jonka koko elämä pyörii perversiossa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
saman olen minäkin huomannut. Ihmetyttää moinen, mutta kaikki eivät vaan hiffaa, että ehkä sitä ei tosiaan ole mikään nymfo tai friikki, vaikka tytöistäkin tykkää ja se, että ei sitä kaikista kiinnostu...Saman olen huomannut miehissäkin...hämmentynyttä ja karttavaa asennetta...on niin kiehtovaa ajatus kahdesta naisesta, mutta sitten ku sen oikeasti läväyttää, niin kas kummaa ku menee jauhot suuhun...
Aika monet eri tavoin erilaiset törmäävät tähän ihan samaan. Tummaihoiset. Aksentilla puhuvat. Kansallispukuiset. Pyörätuolissa istuvat. Sokeat. Epämuodostuneet. Heiluen kävelevät. Palovammapotilaat. Voimakkaan ujot. Selvästi uskonnolliset/aatteelliset. Negatiivisesti julkkiksen lapsi/puoliso tms. Erikoisesti pukeutuva. Änkyttävä. Lista olisi pitkä.
Toinen ääripää on sitten tietysti se, kun ihmiset haluavat olla sun kavereita sun "piirteen" vuoksi eikä sen takia, kuka sä ihmisenä olet.
Mutta ainahan on mahdollista pysyä kaapissa ja pysytellä massan mukana, niin silloin ei ole näitä ääripäiden ongelmia.
___
...tai mistä mä tunnistaisin sut?
Ajattelin jo pienen hetken ajan, että hukkaamani ihminen olisi oikeasti tunnistanut mut. :-(
Minä en ole tietääkseni yhtään paennut tuntemiani lesboja. Olen yrittänyt kohdella heitä kuin ketä tahansa naisia niin, että luonne on se mikä ratkaisee. On kuitenkin jo useamman kerran käynyt niin, että esimerkiksi työkaveri on alkanut iskeä minua ja eräs tosi mielettömän mukava nainen oli tietämättäni kauan ehtinyt olla ihastunut ja toiveikas vuokseni. (Ihan tavallinen tytteli oon.) Tämän viimeisen episodin selvittely oli niin murheellinen ja pitkä, että ajattelin tulevaisuudessa vilkutella vähän selvemmin. Ilmeisesti kun minut käytöksen vuoksi luokitellaan usein bisseksi tai jotain. Kun edes seurustele, niin ei ole semmoista turvaa. Ihastumiset ovat maailman ikävimpiä silloin kuin ne ovat yksipuolisia. Tai oikeastaan vielä ikävempiä ne ovat silloin kun toinen on kovasti ihastunut ja toinen on kovasti innostunut ystävyydestä.
samanlaisia jännitteitä tulee myös miespuolisten kavereiden kanssa, myös lesboille.
.. että useimmat heteronaiset eivät todellakaan tunne meitä naisiin kallistuvia, ja niin he kuvittelevat meidän innostuvan naisesta kuin naisesta. Siksi pidetään varmuuden vuoksi etäisyyttä. Tai sitten korostetusti halutaan näyttää muille, etten minä toki sentään ole "poikkeava", katsokaa vaikka, en välitä jutella pakollista enempää "näille". Tai olen urhea, juttelen näidenkin kanssa.
Tietäisivätpä, miten vaikea on löytää edes potentiaalista kohdetta. Turvassa ovat useimmilta meistä, jopa rakastuneilta. Toisaalta on se niinkin, että ystävälliseen heteroon on niukkuuden vallitessa janoisen surullisen helppo repsahtaa aktiivisessa iässä. Ihmisen kaipuu.
Töissä on selkeämpää, kun ei kailota suuntauksistaan, ei lässytä omien eikä muiden ihastuksista. Työssä työtä - ja huumoria plus politiikkaa.
... tunnen omasta viiteryhmästäni muutaman todella lähes ? psykoottisen homofoobikon. Olen jopa ryhtynyt epäilemään, että heidän fobiansa johtuu siitä, etä heissä itsessään on jotain sellaista asiaan liittyvää, mitä he eivät kestä.
Foobikoitten omat piilotaipumukset ovat tietenkin jo hivenen kulunutkin klisee, mutta sekin selitys saattaa joskus pitää kutinsa.
Erilaisuuden pelosta on todennäköisesti jotain hyötyä evoluution puitteissa, sillä se on hyvin sitkeä ominaisuus varsinkin useiden nisäkäslajien keskuudessa ja näin ollen ei joidenkin Esson Baarin kanta-asiakkaiden yksinoikeus.
Ei se ole pelkkä klisee, vaan totta. Kiihkeintä torjuntaa on niillä, jotka ovat huomanneet itsessään yhteisönsä arvomaailman kieltämiä piirteitä. Koskee paitsi hyljeksittyjä ominaisuuksia (kuten vaikkapa homoseksuaalisuus tai etninen tausta) myös vammoja/sairauksia, mieltymyksiä, jopa poliittista ideologiaa tai uskonnollista viehtymystä. Havaittu piirre pyritään nujertamaan itsessä, ja jos siihen ei pystykään, niin ylikorostaen osoittamaan oma "puhtaus".
klisee tai ei, mutta mielestäni ainoa käsityksensä varsinkin kahden miehen suhteesta käsittää ainoastaan seksin, ja vieläpä sellaista seksiä, jota ovat salaa vaimoiltaan katselleet kovemman luokan "kielletyistä" pornofilmeistä.
Heille ei millään mahdu päähän, ettei se suinkaan ole tavallista elämää. Vaan kuten muillakin pariskunnilla, kun mietitään mitä syötäs viikonloppuna tai olisko aika käydä mummon luona kylässä. Heillä on salaisia fantasioita kumipuvuista yms. työkaluista! vaikka harvalla meillä taitaa sellaset ekana tulla eteisen seinällä vastaa.
Joskus tuntuu, että ihan salaa mässäilevät ja herkuttelevat mielikuvillaan, mutta paheksuttava on ettei vaan kukaan luule minua...sellaiseksi,HAH!
Totta, jos täysvino kuvitelma on poimittu täysvinoista lähteistä, se voi kiihdyttää luokse ja pois, ja asiaintila oikeuttaa julkisen inhotuksen näyttämiseen tuttaville. Vaikka kiinnostaa perverssisti. Siinä yksi osasyy.
Muita sitten omat halut, joita ympäristö ei salli, tai ainakin luullaan niin. Sitten oikein korostetaan torjuntaa. Osalla syynä liehittelevä perusasenne, matkitaan ja makeillaan enemmistön arvojen mukaan, olivat ne mitä tahansa. Toleranteissa ympäristöissä ollaan tolerantteja, kieltävissä kieltäviä.
Ympäristö vaikuttaa, ymmärrän sen osittain. Toisaalta jokaisella meistä on aivot, ollaan saatu "ilmaista" koulutusta, saadaan paljon infoa realiteeteista, oikeudenmukaisuudesta jne. Ei kenenkään tarvitse muuttua muunlaiseksi perskohtaisesti, mutta miksi vaikeuttaa muiden laillista elämää. Mikä estää olemasta oikeudenmukainen? Se on itsestä kiinni.
Minä olin homofobinen uskovainen.
Kun olen pohtinut silloisia tuntemuksiani, niin minun fobiani takana oli se, että jos nainen kerta irtaantuu perinteisestä naisen roolista, niin mitähän MUITA tabuja tämä on valmis rikkomaan. Kun naisen ura on heteroseksismissä määrätty pinkistä potkupuvusta kiikkustuolissa keinuvaan mummoon, niin täytyy olla kauhean RADIKAALIA poiketa syrjään tuolta polulta ja luoda elämänsä ihan itse.
Jehova on sellainen Jumala että sain vastauksen tuohonkin kysymykseen omakohtaisesti.
Sanoisin että todella mukavaa kuunnella tällaisia kokemuksia. :) Itse kun olen miettinyt jo kauan kuinka kertoa kavereilleni suuntautumisestani, ettei juuri tällaista tapahtuisi. Kaverini ovat minulle puhtaasti kavereita, mutta silti sitä miettii että toivottavasti nämä parhaimmat ystäväni (joiden kanssa on ollut fyysistäkin kontaktia kuten halailua, kutittelua, pusuja) ymmärtävät sen etten ole heitä iskemässä...