Kuusamosta katson Lapin alkavan, mieltä voi olla erilaista. Itse Lappilaiset sen katsovat Inariin, toiset Rovaniemelle...
Porot ovat oma mittarini.
Kun ne alkavat tolvailla keskikaistalla, jopa Citroenin on laskettava keskinopeutensa säädylliseen 120 km/h. Siis keskinopeuden.
Olen useasti kertonut ns. paremmista ajoistani, jolloin Audin "olympiarenkaat" koristivat vaununi keulaa, ja mielessä pyöri pankkilyhennyksen päivämäärä.
Alfasta puhumattakaan...
Nyt häpeän itseäni/puheitani. Niin moni asia on muuttunut parempaan suuntaan.
On unettavaa laskea Xantialla pohjoisen hyviä asvaltteja, joilla on myös riittävän laajat reunaturva- alueet.
Nainen, joka asuu kotonani, herää lievästä unestaan.
- hande hei, joko ollaan Suomussalmella?
- Ollaan Rukalla, my baby.
- Mitä ihmettä, juurihan torkahdin Kajaanissa.
Nainen hieraisi silmiään, ja hieraisi vielä kerran silmätessään nopeudennäytintä.
- 170 km/h, hulluko sie olet, entäskun tulee poro vastaan!
Hm. no kaiketi hän oli oikeassa. turvallisuus ennen kaikkea.
Porot ovat oma mittarini.
Kun ne alkavat tolvailla keskikaistalla, jopa Citroenin on laskettava keskinopeutensa säädylliseen 120 km/h. Siis keskinopeuden.
Olen useasti kertonut ns. paremmista ajoistani, jolloin Audin "olympiarenkaat" koristivat vaununi keulaa, ja mielessä pyöri pankkilyhennyksen päivämäärä.
Alfasta puhumattakaan...
Nyt häpeän itseäni/puheitani. Niin moni asia on muuttunut parempaan suuntaan.
On unettavaa laskea Xantialla pohjoisen hyviä asvaltteja, joilla on myös riittävän laajat reunaturva- alueet.
Nainen, joka asuu kotonani, herää lievästä unestaan.
- hande hei, joko ollaan Suomussalmella?
- Ollaan Rukalla, my baby.
- Mitä ihmettä, juurihan torkahdin Kajaanissa.
Nainen hieraisi silmiään, ja hieraisi vielä kerran silmätessään nopeudennäytintä.
- 170 km/h, hulluko sie olet, entäskun tulee poro vastaan!
Hm. no kaiketi hän oli oikeassa. turvallisuus ennen kaikkea.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oli lupautunut myös vierailemaan asuntovaunullamme.
Olihan heidän mökkinsä samassa Tuormusjärven niemessä.
- Soitin Mammalle hieman ennen Suomutunturia.
Puhelin soi todella piiitkään.
Sitten varovainen ääni vastasi.
- hande oletko se sinä?
- Joo, miehän se tiällä, ollaan tulossa vauhdilla, varmaan siellä puolessatoisssa tunnissa.
Pitkä hiljaisuus.
- Myö tulthin nyt tänne mökille rauhaan, isällä vähän jo sydämhestäkin ottaa.
- Tuota, ei haluta ainakaan häiritä, ymmärretään tää mylläkkä teijän ympärillä...
- Päinvasthoin, isä haluaa kanssasi ongelle illalla, jos vain sopii.
Hallelujah, teki mieleni kiljaista.
Olen aina pitänyt tästä arvokkaasti harmaantuneesta miehestä, ilmeisestikin hän minusta.
Kuvittele itse kaksi insinööriä ongella,jossa ei edes koho nykäise.
Toinen vaihtaa uutterasti matoa, vanhempi mies ei edes vaivaudu.
Kolmen tunnin kuluttua nuorempi insinööri havahtuu kysymään, ei taija kala oiken syyvä.
- Eipähän se ou syöny tässä kuuteenkymmeneen vuoteen.
- Mitenkäs työ sitten täällä alituiseen istutte...
Kesät talvet?
Meijän autotallissa on on ollu viimiset 15 vuotta hieman tuota ryminää.
Aivan kuin vanhus olisi iskenyt silmää, heittäessään tyhjän, madottoman ongen veteen...
Tiesin tarkalleen Alkon sijainnin.
Molemmin käsin riiputin viruneissa muovikasseissa illan nauruja, vain kohdateksani huolestuneen madonnan.
- Kas, siun renkaissais on ilmaa koht vain yläpuolell.
Vasen taka kyllä lurtsotti ikävän lailla.
Helvetti, ja sellaisia nopeuksia kuin noudatinkin.
Hädissäni kysyin lähimmän huoltamon sijaintia väkäleukaiselta äijältä.
- Päivää Johtaja, tiedättekö mistä saisi pikaista apua, minulla on vaivaa ilmojen kanssa...
Ruskea äijä tarkasteli minua, kuin etelän variksia katsotaan.
Hetken kuluttua hän osoitti minulle kirkontornia ja viippasipa kädellään pohjoiseenkin.
Kaasutin tyhjenevin renkain kirkolle, kiersin ja kiersin...
Hiki valui jo poskillekin, koskahan se korjaamo oikein löytyy.
- Rokle häe, opitus kuna reehteeseen.
Pysäyttämäni rollaattorimummo puhui minulle kai viroa, siltä se ainakin kuulosti.
Vihdoin löytyi epämääräinen keltainen simpukka.
Shelliksi otaksuin.
Käänsin Michelinit ulvoen pihaan.
Kolmen neliön terassilla istuivat Pirkka- Pekka ja Aake.
Näinänhän minut on television toimesta opetettu.
Sanoi kai Aake.
- Sie tulit, jo vain myö on thässä vuotettu.
Silmäilin levottomana näitä mustahampaisia lapin äijiä.
Onkohan tämä piilokamera?
- Niin, miulla on toillain näitä ilmavaivoja ren..
- Killa myö tiedethän siun renkhat sun perseth.
Nostin hämilläni silmälasejani,
- Tuota olen koneins...
- Killa myö tiedethän siun jo Internethist, sie olet aivan jothava pallo.
- Kuuskymmenth vuotta sitten, sinut olis suohon poljettu. Miehet vilkaisivat toisiaan, ja läimäyttivät käsiään yhteen.
Pirkka- pekka työnsi nenänsä aivan omaani kiinni.
- Eikä se ole sanotthu, elleikö vieläkin...
Hädissäni vilkaisin taakseni. Aake Kalliala suuteli vaimoani verrattain kiihkeästi.
Halusin irti tästä helvetin ympyrästä, ja yritin karata juosten karkuun. Raukn: mestari sentään vuosien takaa.
Kolmen askeleen päästä minut kampattiin nurin, ja hengitystieheini painettiin kloroformia.
Tosin tässä tapauksessa otaksun sen olevan Sinolia.
Ainakin tämänkaltaiseen.
Istuin Shellin lippahattu päässä terassilla.
Koska asiakkaista oli kapelo, Aake Kalliala kurvaili bensiinipumppujen välitse Kaunottarellani.
Kumi soi kuin vuonna 1955 Nokian saapasjuhlilla.
Ilmeisesti vaununi on korjattu jatkuvaa taistoa bitumia kohden.
Pirkka- Pekka oli valinnut kolmannentoista naamansa minua varten.
- Ah, tiedä en, konsa tänne ilmestyitte, konsa tämän paikan hallitsette.
Näyttelijä antoi vihdoin periksi.
- Renkaanne on korjattu, vaimonne ajaa tästedes.
- Kairalaan terveisiä, Lordin äidille ja isälle.
Tämä oli suunniteltu juttu.
Vaimo heitti kolmosen sisään, kuin tukkansa taakse.
Hänen poskillaan karehti vienolainen hymy.
Torkahdin taas taakse.
Kemijärven ja Sodankylän puolivälistä tulee viitta Luiro.
300 metriä yli sillan, vasempaan.
Siitä heikohkoa tietä, kunnes kohta se on.
Siitä voi mennä aavoille soille sadoille kilometreille.
Siellä meidän (Swiss lankoni) omistama tontti on. Lankoni mökillä on vasta asuntovaunu, ja Putaansuiden kömmänä kolmensadan metrin päässä.
Kohta olemme perillä.
Kuinkahan vanhempi Insinööri jaksaa...?
On tyytyväinen vaimonsa ajonopeuteen?
Sen äijän haluaisin nähdä.
Viimeiset 500 metriä oli vuoden murtamia savikappaleita. Oh, sanoin hänelle tästä mahdollisuudesta vaihtaa korkeutta vaunun rungolle.
Hänkö siitä piittasi, tähtiä suudellut nainen.
Lordin iskä näytti loivan, sienettömän paikan.
Sinneppä helposti kaasi Citroen.
Halasimme molemmat, ehkä voimattomina.
Meitä kiinnosti tässä vaihessa vain varhainen kalastus.
Äidillä oli sienipiirakkaa tarjolla.
- Jo harmaantunut nainen silitti tukkaani.
- Tomi siellä on kuin mörökölli.Oishan mulla ollu hälle suorat housut...
Isä otti jotenkin ottaa kantaa.
- Tottahan se poika siellä yrittää.
-Krhm, etenkin hänen pyröjuttunsa. Kiinnostavaa...
Hän sammutti
Oli teille tärkeä?
Vanhukset istuivat hiljaa.
Katsoivat toisiaan.
- Nainen tarttui vanhan Insinöörin laikuikaiseen käteen.
-Kyllä kai se Tomi on.
Vanha mies tuijotti pitkään näkemättömiin, kuin käydäkseen läpi elämän kirjon.
Vihdoin levisi hänen lommoisille poskilleen hymy, jota hammasteknikko kontra puoliso olivat turhaan yrittäneet.
- A, eihän täss mitään huolta.
Ikämies tarttui vaimoaan kaulasta, ja suuteli häntä kuin 1955.
- Hard Rock Hallelujah!
Puski itseään tallissa. Pikimusta, saatananmoiset lisävalot keulillaan.
Jotenkin ne eivät sopineet. Kuitenkin sopivat.
Näin tämän kaunottaren Sodankylän K-Raudan pihalla.
Odotin lähes tunnin kuljettajaa.
Heinäkenkä keskittyi kuitenkin poronhoitoon...
Vaimoni, paljon nähnyt, kysyi miksi silittelin vieraita autojen peltejä.
Arvioi auton arvoksi muutamia tuhansia euroja.
Olenko jótenkin vieraantunut todellisuudesta, vai kuinka etsin itselleni noin omituista seuraa.
En halunnut iselleni niinkään ihmistä kuin auton omistajaa. Häneen olisin tarjonnut pankkitilini ohutta saldoa. Omistaakseni.
Näin siellä nahkaisilla istuimilla istutun
Musta nahka oli halkeillut aika lailla.
Johtajan paksun perseen alla.
Mutta tämähän on totta!
Aika typerältä, silitteässäni noita kauniita peltejä.
Täydellinen XM.
Linjat on piirretty Galouiselle suupeilellä, toista silmää siristäen. Kas tuo savu.
Auto piirretään jopa holtittomin lantein.
Siinä ei auta käydä sinipäistä siitintä vessassa nykimässä.
Aika on toisten.
Miksi luulette kauniin naisen tarjotelleen minua itselleen kylmällä asemalla Suomussalmella?
Koska tankki itki tyhjyyttään...
Lordin isällä on musta Citroen XM.
Jota käyräneinäinen ohjaaja, oli yrittänyt ohjastaa Valkoisen Peuran aikoina, ei juuri välittänyt tapahtuneista.
Tämä Vaadin pureskeli Pyhätunturilla vain mainostaulun reunaa...
Joskus ottaa päähän tämä eläimen elämä.
Onhan tässä Wyerg, nähty saksalaisia, hollantilaisia, ja- Pyhä soikoon Venäläisiä.
Tekisi oikestaan mieli nulkata kuin koparoista riittää ja kaatua huohottaen kivien rakkaan...
- Ich bien ein Lapplander...
Hyvinkin erilaisista tarinoista!
Täytyy olla jotain erilaista, pitääkseen hurinoistani...