Näitä ei saa lukea.

Darkest kirjoitti:

Tässä on ne kaikki mitkä olen jättänyt julkaisematta missään, koska ne ovat niin huonoja minun mielestäni, enkä soisi ikinä kenenkään niitä lukevan ja tietävän että minä kirjoitin nämä.


Yksilö?
Viivakoodissasi on yksi eri numero,
olet yksilö, uniikki. Entä sitten
ei se maailma ympärilläsi muuta.
Se tarkoittaa vain että sinä olet
erillainen. Maailma on kaikille
yhtä julma.



Kaoottista ajatus virtaa,
sunnuntai päivän inhorealismia.
Onko minulla kaunis mieli?

- "kyllä minä ymmärrän",
valhe jonka liian usein liian huonoin perustein sanon.
en minä ikinä täysin ymmärtänyt, etkä sinä
liioin sitä minulta vaatinut. Toivon nyt
ettet sinäkään sitä minulta vaadi.

-Eikö se jotenkin näin mennyt,
minä esitin kysymyksen ja sinä vastauksen.
kaunis ajatus siitä että sanoilla pystyisi
kuvailemaan jotakin koettua.

- Sinä suljet silmäsi ja näet vain minut pimeyden
keskellä, ehkä puun, ehkä meren, mutta minä
unohdan yksityiskohtia. Anteeksi että en
ole täydellinen.

- Tiedän, Tiedän. Häpeän itseäni.
Ehkä joskus hyväksyt minut sellaisena kuin
olen, käsitän jos et tänään siihen kykene, mutta
elän siinä toivossa että joskus pystyisit.

- Kyllä, ei tässä mitään kysymyksiä kysytty,
tai oikeastaan kysyttiin, kysymykset vain
puettiin vastauksiksi ja syötettiin sinulle.
Kahden totuuden väliin sievästi aseteltuna.

- Mutta, minä olen valehtelija, hellävarainen sellainen.
Olisit nyt edes vähän kiitollinen, en minä halunnut
millään lailla loukata sinun ylpeyttäsi.

- No kiitos tästä vähästäkin, en odottanut mitään,
eli en pettynyt vaan päinvastoin. Yleensä oletan
että eilen tänään on huomenna, mutta eihän aina
niinkään voi olla.

- Jo nyt tiedät jotain mitä en kaikille jakaisi,
kiitän sinua siitä että et ymmärtänyt, et edes
yrittänyt vaan vastaan otit, valehtelit,
annoit minun olettaa jotain itsestäsi.
Odotin jo että ymmärtäisit väärin, Varauduin siihen.
Terotin sanasäiläni jo veristä taistelua varten.

- Mitä nyt kun sanat ovat loppuneet,
en alunperinkään odottanut niiden riittävän.
Olen harjoitellut tätä ennenkin, sanat
loppuvat aina kesken.

- Ei sanoilla mitata kipua, ei sanoilla mitata kauneutta.
Ei ole vaakaa jolla niitä punnitaisiin, ei ole mitta
yksikköä.

- On on, kyllä minä NÄEN SEN, minusta se on tekopyhää,
kuka sinäkin olet arvioimaan mitä minä sanon. Kuka sinulle
antoi oikeuden en minä ainakaan. Elä väitä vastaan.
Elä yritä ymmärtää.

- En minä keneltäkään vaatinut ymmärrystä,
en minä todellakaan sitä keneltäkään odottanut.

- Olkoon nyt, ehkä huomenna kun tämä on
osa menneisyyttä, käymme tämän keskustelun
taas kerran lävitse, ja luulet saaneesi deja vuun.
Et sinä mitään saanut, luoja tietää, en minä
ainakaan sinulle semmoiseen tilaisuutta suonut.

- Eikä ole hassua kuinka ihmisiä huvittaa kun
rikon normeja. Ette te odottaneet tätä kun
tietokoneen käynnistitte. Katso nyt kelloa
minä varastin sinun elin aikaasi, onko sinulla
varaa heittää sitä hukkaan tämmöiseen,
Onko sinulla varaa olla heittämättä?

- Nyt suljen silmät ja pelkään että kun ne
avaan olen julkaissut tämän. Pelkään.
entä jos joku ymmärtää, entä jos
joku tietää nyt jotain minusta.
yksityisyyttäni on loukattu, minä sen tein.
Paljastin koodin, nyt joku jo yrittää murtaa sitä.

- Katso mielikuvitukseni juoksee, "tule takaisin",
minä karjun kurkku suorana, siellä menee viipeltää.
Ei se ennenkään minua ole totellut. "Ajatus on
hyvä renki mutta huono isäntä", huokaan hiljaa mielessäni.

- Häilyvä hento tunteenjälki, vahva tuoksu,
aistin sen sähköisyytenä mielessäni. Joku,
kärsi tämän vuoksi, eli miksi siis menisin
nyt häntä pilkkaamaan kun hän sielunsa
salat minulle paljastaa. Kuka minä olen
häntä tuomitsemaan, en minä ole kukaan,
enkä mikään, henkiolento, savua ilmassa,
lämmöntunne iholla, ihon alla?. Menen
silmääsi ja itket.

- :D joku väitti että ymmärsi :D
*HAHHAAHHAHEAEHE* siis joku muka ymmärsi,
en jättänyt ymmärtämisen varaa, taisi
tulla väärin käsitys.

- Tehkää siis minulle se mitä minä en
ikinä teille tekisi, loukatkaa nyt,
raiskatkaa mieleni, Kyllä minä tiedän.
teillä on valta, se kutkuttava tunne
kun murskaat jonkun unelman,
ja te haluatte toteuttaa itseännä.
Sadisteja te olette.

- Viekää minulta kunnianhimo,
viekää minulta kyky kuvitella, en
minä ole sen arvoinen, käytän sitä väärin.
Olen suuruuden hullu, suljen silmäni ja
suunnitelmani ovat suunnattomat, suljen
silmäni ja horisonttia ei ole, eikä se tule
vastaan.

Minä olen taikalaatikko, pullon henki,
kolme toivomusta, katso nyt loihdin kaupungin,
loihdin täydellisyyttäni ympärilleni,
kuvittelen sinut, muokkaan sinustakin täydellisyyden.
ei täydellisyys ole päämäärä, ei siihen tietoisesti
pyritä, mikään ei ole täydellistä, vähiten minä joka
täällä kirjoitan, mutta saahan ihmisellä olla unelmia.
Pyrin tietoisesti vaikuttamaan satunnaisten asioiden
loppu tulokseen, etsimällä neliapilaa. neliapilaa
mielen, se on todellinen onni. Onnellisuus on
sana, tyhjän päälle kirjoitettu sana, sinä
kuulet sen ja ajattelet että jos olisit onnellinen
niin hymyilisit. Todellinen onnellisuus on hymyillä
ilman onnellisuutta. Hymyillä keskellä onnettomuutta,
ja tarkoittaa sitä. Minä kerran tein niin,
olen ylpeä siitä hetkestä.


Hiljaisuus tuskan vääristämällä hymyllä,
välinpitämätön katse kylmillä silmillä.
Ääretön suru sydäntä painaa,
rajaton kipu kun toivo on vainaa.
Syljen nyt totuuksia kauheita,
turhia sanoja, turhia lauseita.
Mikään ei ylitsekuohuvaa vihaa hillitse,
mikään ei tätä tunnetta hallitse.



Tuomio synneistäni elinkautinen vankilassa jonka itserakennan,
ja minulle tarjotaan ikuista elämää. Ojennetaan nyt sitä minkä takia toiset olisivat tappaneet ja kuolleet. Tietäen että en voi sitä vastaan ottaa, petetään, puukotetaan selkään kun en voi kostaa. elämäni tuhotaan enkä voi edes sormeani nostaa.


Petoksen aurinko laskee surun kyynel mereen.
Verenpunaiset lieskat sen laineina tanssivat ikuista tanssiaan.
aalto roiskauttaa vettä päälleni ja se valuu ylitseni kuin
syyllisyyden tunne kaikesta mihin voin vaikuttaa. Tämä on
minun ristini, tätä minun täytyy kantaa.. ja tähän ristiin
minut naulitaan.


Riidankylväjä.
Askel askeleelta,
siellä se kävelee.
seuraa sinua minne menetkin,
saavuttaa itse kukaisenkin.
Sana sanasta se sinut kuulee,
pian suuret sanat kaikki kuulee.
räyhähenki huoneen valtaa.
vanhat ja unohdetut se kavaltaa.
nyt nousee pilkkakirves huulille.
luottamukset rikotaan, ystävyys
pilkkakirveelle pilkotaan.
Se muistaa vanhat ja uudet.
pian viholliseksi kaikkia luulet.




Minä ainakin tein niinkuin parhaaksi näin,
ainakin niin kauan kun kestin, huumaavan selvinpäin.
Nyt kun langetat minulle viimeisen testin,
ja Siitäkin selviän olemalla se kuka olen,
syytät minua siitä kuka olen, mutta en osaa muuttua.
en ymmärrä kuinka voit minulle nyt suuttua.
enkä osaa hyökätä takaisin, vaikka voisin.
kuinka itselleni tämän koston soisin.


rakkaus
Kaunis ajatus,
hellä kosketus,
lämpö silmissä.
hiljaisuus huulilla,
ymmärrys.
kaunis unelma.
kaunis toivomus.





kipu selkärangassa,
iskias hermossa.
säteilee ympäri ruumista,
pitkin hermoja ja luita.
mikreeni lantiossa.
halvaantunut kivusta,
masennuksesta, apatiasta.
kipu myrkyttää mielen.
myrkyttää kielen.
kuinka monta pilleriä tällä kertaa nielen.




Tie onneen? Vastaus.
Ymmärrän että onni ei ole päämäärä, onni on tapa matkustaa,
päämäärää ei ole kun matkaa ei voida määrittää.
kun joka askel joka suuntaan on hyppy eri tasoille.
kuinka monia ajatuksia pitäisi uhrata että pystyisi ennalta sanomaan.
ja siltikin olisi väärässä niin monella tavalla.
olisi väärin edes yrittää, hieman suuntaa antavasti voisi arvata.
kysy nyt sitten menneisyyttä tai tulevaisuutta, pyydä mahdotonta ja
vaadi täydellisyyttä. Vaadi nyt minulta sitä mitä et itsekkään kykene.
vaadi sitä mihin kukaan ei kykene. Pyydä mahdotonta ja vaadi täydellisyyttä.


kuura poskilla, jäätyneet kyyneleet.
jäätävä tunne suussa,
kylmä kurkussa,
jääpolte rintakehässä.
kylmä mahassa.
värinä keuhkoissa,
alas selkärankaa,
pitkin luita,
sormenpäässä.
sydän on jäässä.



Jääpatsas joka ei kykene vastaamaan,
se ei ajattele, se ei tunne.
Kylmää, se tunkeutuu läpi ihon,
kylmää virtaa suonissa,
kylmää kurkussa, kylmää silmissä.
kylmää sydämessä ja sormissa.
kyynelet sointuvat korvissa.
yksi kylmä ajatus, yksi kylmä hetki.
se tunteensa maailmalta kätki.



Hopeinen ylitsevuotava kertakäyttölasi, jonka joku nakkasi roskikseen, oma ainutlaatuinen viivakoodi sen pohjassa, muuten niin identtinen, muihin laseihin. kerran piripintaan, makeaa, suolaista, haaleaa punaista.
Lasi täynnä myrkkyä jota kukaan ei haista tai maista. Loiskuu yli, se juotiin, rutattiin kasaan, roskalaatikkoon tuotiin. nyt pinnalla aamukaste, pohjalla enää pari helmeä. kuun paiste valkoisella kasvoilla, kalmea, pihalla uhreja, uhreja jotka itkevät. nyt he etsivät sitä lasia,
sitä taianomaista lasia, millä juotiin ensimmäinen ja viimeinen kunnian ryyppy sille mikä nyt on sammunut. sille roihulle, joka on kadonnut. kuinka kylmästi he toisia nyt tarttuvat. kuinka kovaa maahan kaatuvat. kun aika on tunteet tappanut.




tyhjä katse, viha syvällä, piirteissä, ilme ei värähdä,
kaikki väkivalloin tai voimalla, kovin teräs, yks sana sen murtaa.
yksi ääni, yhdestä ihmisestä, vain se yksi, tai aika.
teräs vain kylmenee kun joku jotain sanoo,
ja kun kysytään miksi, eikä kukaan osaa sanoa,
koston sen kaiken kivun nimeen voisi vannoa.



kyynel
kyynel kivusta, kyynel ilosta, kyynel kyynelestä,
itku surusta, suru silmissä, kyynel silmästä,
kyynel poskella, kyynel huullella, kyynel kiellellä,
suolainen. kyynel leualla, pisara tippuu,
kyynel katoaa ja maailma loppuu.





Minne pakenen,
mitä ajattelen,
mihin painaisin pään,
kaikki näkevät kivun silmissäni,
kärsimyksen käyttäytymisessä.
kaikki muut paitsi minä haluan tietää miksi,
en halua muistaa, ja kuinka monesti minut
ajetaan elämään se hetki uudestaan.



yksi kyynel sille luottamukselle jonka haudalla nyt tanssit,
yksi kyynel sille pienelle toivon häivälle silmissäni,
yksi kyynel sille ystävyydella jota minussa ei enää ole,
yksi kyynel sille rakkaudelle joka minussa kuoli,
yksi kyynel tälle kivulle joka sieluani rieakaleiksi repii,
viisi kyyneltä niille viidelle surulliselle kuukaudelle,
viisi kyyneltä niille viidelle vuodelle kun vielä muistan,
kyynel sille kyynelelle joka poskellani vierii, itku
sille että muistan vielä aivan liian hyvin.




Kaikki spuget ryyppään #fukille,
jos hyvä mäihä käy pääset pukille.
nyt raikaa fukin ryyppy laulu vain,
viinan kunniaksi soi se ain.

iso D passaa mikin nyt vpetelle ja lahalle,
kukaan ei lyö vertoa sille kaljamahalle,
se juo teidät kaikki pöydän alle.

laha nyt riimiä teille nakkaa,
ja siinä samassa ryyppäämisessä teidät hakkaa.
vpetekään ei koskaan ryyppäämästä lakkaa.
vannoutunut absolutisti, alkoholi nisti,
aika pahaa läppää se sinikalle pisti.
ehkä siksi sinikka sitä bitchsläpää nyt.
tonne ojan pohjalle sekin on päätynyt.



kesäloma.
sata askelta, sata porrasta, sata kiloa,
sata aamua, sata katsetta tyhjyyteen, sata repäisyä takas töihin.
sata iltaa, sata aamupalaa, sata päivällistä, sata illallista,
sata pulloa viinaa, sata baaria, sata tanssilattiaa, sata tanssia,
sata kappaletta, sata hidasta, sata lonkeroa, sata naista, sata taksia,
sata poliisia, sata euroa.





ajan tappaminen on elämäni,
joka sekunti, joka minuutti,
kuristan ne hiljaa, mutta aika ei kuole,
se minua venyttää, se ruumistani syö, sitä ei liekit nuole,
sitä ei kylmä jäädä, kukaan ei sitä kelloa säädä,
ja joka sekunnin jonka unohdan vaivihkaa toivon että aika ei minua pois häädä,
toivon että pahin vihamieheni minua halaa, sitä toivon nytkin salaa.


miten sen sanoiksi voisi pukea,
jos voisi, osaisiko sitä kukaan lukea.
kun kokeneinkin runoilija
kauniin hymysi edessä hiljenee,
siinä vanha ja nuori mykistyy,
sekava tunne, hämmennys.
hymy tarttuu.


Intiiminen hetki,
tuhansia vuosia ja yksi sekunti,
kun lämmitän käsiäsi käsilläni,
kylmänä iltana, ja nostat katseesi silmiini,
ja katson takaisin, sateenkaari sinun silmissäsi,
pilke sinun silmäkulmassa,
hukuin siihen mereen tuhat kertaa,
rantauduin sinne autiolle saarelle,
jolta katseeni oli ennenkin herännyt vaeltelemasta,
sieltä minne pakenin maailmaa kun en kestänyt
menen sinne ja maailma yhtäkkiä hiljenee.
hiljaisuus melussa, yksityisyys ihmismassassa,
pimeys katulampun valossa, kaunein hetki.
säpsähdin maailman meluun, ja maailma on silti hiukan parempi.


Anteeksi?
ai anteeksi vai, no et saa,
et voi kipua jonka aiheutit kanssani jakaa,
minä luotin sinuun, niinkai makaa kuin petaa.
älä avaa suutasi, tyhjät sanat eivät
puntarilla paina, vihaan sinua nyt ja aina.
et saa edes puukkoa takaisin jonka selkääni iskit,
et saa kunnioitusta, et saa tunteita, itse välit poikki pistit,
sinä et ansaitse niitä, et enää sitä voi edes ansaita,
työnnä tikarisi kiven rakoon ja terä siitä poikki taita,
ehkä säästyt tältä, jonkun muun kohdalla, jos ymmärrät.
kuinka voisit, vetoat nyt lieventäviin asian haaroihin joita ei ole,
ei sille mitä teit, sitä ei lievennä mikään, ei sinusta ole
ystäviä pitään.



elämää
vain mustaa, vain valkoista, nyt kirjoitin sen, se on mustaa valkoisella. se on harmaa, se on välimatka, ja sitä matkaa ei mitata metreissä, ei sekunneissa, ei sanoissa. ei se on jotain muuta, eikä sen päätä näy, ei sille loppua tule, ei sitä voi lukea, ei sitä voi katsoa, ei sitä voi missään kuulla, se on ääretön. se on ajaton, väänsin kontrasin täysille, tein selväksi eron, silti kaikki oli pian taas harmaata, sitten näin sateenkaaren, se oli sinun silmissä, se oli pilke sinun silmäkulmassa, hukuin siihen mereen tuhat kertaa, sieltä autiolta saarelta katseeni heräsi vaeltelemasta, sinne pakenin maailmaa kun en kestänyt, sinne nyttenkin haluasisin matkata, sinne haluaisin taas sukeltaa, haluaisin sekunnin elää sinun elämääsi, tietää sen mitä ei voi kertoa. En vaadi sinua tuntemaan, en vaadi minua hyväksymään, en toivo sinua minua kieltämään, minä olen vain utelias, tiedon haluinen, haluan tarttua hetkeen, elää elämän. Haluan kuolla yrittäin jotain suurta kuin kuolla yrittämättä yhtään mitään, haluan oppia sen mitä ei voida opettaa.



Palava katse silmissä.
Pettäjän puukko selässä.
Paha pahasti mielessä.
Käärmeen haara kielessä.
Lausun nyt sielusi salat,
nyt kiiras tulessa palat.
katso sielusi peiliin,
katso itseäsi silmiin.
mitä näet, mitä et näe,
mitä näit, mitä näet nyt,
kun itseäsi katsomaan käännyt.
ei päde enää itsevarmuus,
ei enää päde väärätodellisuus.
ei enää valheita, ei enää kahleita.
vieläkö voit katsoa aamulla peiliin ja kädet pestä,
vieläkö voit kävellä kadulla, vieläkö käyt ihmisestä.
valehtelijan sointu joka lauseessa,
petturin merkki joka eleessä.
väärät totuudet lepäävät ristinäsi aina.



taas taivun, en osaa sanoa ei itselleni,
en osaa vastustaa viettejäni,
olen riippuvainen, riippuvainen
vihasta, surusta, ilosta.
ajan itseni sellaisiin tilanteisiin.
ajattelen että ei, silti ruumis tee
toisin, jos vain ei sanoa voisin.



Kiellä nyt minulta oikeus olla katkera kun itse myrkytit mieleni,
kiellä nyt minulta oikeus olla surullinen kun rikoit sieluni.
kiellä oikeus tunteisiin, vie kipu mennessäsi, vie muistot.
luuletko voivasi viedä kaiken kun lähdet, luuletko että
omistat minun sinulle lupaamat kuut ja tähdet.
vaadi mahdotonta, kun ei ole jälellä Mitään.
Vaadi unohdusta, kun menneisyys täyttää pään.



niin itku pitkästä ilosta, kuin pouta myrsky säästä,
mikä on nauraminen kun sydän on jäästä.
ivan sanoja, turhia lauseita, täynnä katkeruutta,
paha mielessä, haara kielessä, kyy myrkkyä sylkee.
kumminkin se loppujen lopuksi itse itsensä nylkee,
Yrittää kääntää uuden lehden, mutta lehti on
saman puun, saman värinen, saman muotoinen.
kyy luo uudet nahat, silti on samaa sisällä.



Sinun hymyn vuoksesi herään aamulla,
sinun naurusi vuoksi nousen kuolleista.
Nousen joka aamu sängystä ylös vain
nähdäkseni sinun kauniin hymysi, hukkuakseni silmiisi,
vain kuullakseni sinun naurusi, koska se on kauniimpaa kuin kaunein musiikki mitä on ikinä sävelletty. se on niin kaunista ettei sitä voi sanoilla kuvata, se on kauniimpaa kuin mikään muu, sinun vuoksesi maailmani luhistuu.


Taas häilyn todellisuuden ja mielikuvituksen rajalla,
luhistun taas kaiken tämän henkisen paineen alla.
Nyt ei ole mitään merkitystä ajalla, surulla, ilolla tai kivulla.
kyseenalaistan taas kaiken, myös itseni, ja en näe syytä välittää.
Katseeni jäätää, kasvoni ovat kiveä, kylmiä sanoja syljen suustani.
paattinen apatia murhasi narsismin, ja kaikki on harmaata taas.



Rakastatko minua nyt kun astun varjoon,
Välitätkö vielä vaikka pöly peittää olkapäitäni,
Vieläkö olet ystäväni kun olen rehellinen.
Annatko anteeksi että välitän.
Annatko anteeksi että rakastan ja
pelkään sinua..


Ketä minä pääsen palvelemaan ja palvomaan.
Kuka saisi minut valvomaan, odottamaan perhosia
vatsassa yön läpi tekstiviestiä. Kuka saisi ruuan
mauttomaksi. Kuka saisi maailman olemattomaksi.
Kenen seurassa nousisin kuolleista ja näkisin
sateenkaareen harmaassa ihmismassassa, kenestä on
minun omistamaan..



Masentunut
vääristynyt hymy kasvoillani katson peiliin ja näen tyhjää,
narsismi minussa on kuollut.
en halua herätä, Viimeinen ajatus illalla kun menen sänkyyn.
en halua herätä, Ensimmäinen ajatus aamulla kun nousen sängystä,
en halunnut herätä eilen, en halunnut herätä huomenna.
silti revin itseni sängystä ylös, tallaten itseni maan rakoon,
mutta ei näitä itsetuhoisia ajatuksia pääse noin vain pakoon.
hymyt kilpistyvät varjoon joka peittää peittää peilini,
kätken varjon, kysyville valehtelen,
kuka välittäisi tarpeeksi kestääksensä rehellisen vastauksen.



Nostaa katseesi ylös,
nyrkkisi pystyyn, elä käännä selkää,
pelkääjät ne on ketkä pelkää,
elkää kääntäkö toista poskea,
elä anna kenenkään koskea.
elä ikinä luovuta, elä anna periksi,
jos sen teet kysyt kumminkin illalla miksi,
ei siis saa koskaan antaa periksi...


kalenterit vaihtuu,
vanhenee, viimeinen käyttö päivä lähestyy ja ylittyy,
enää ei ole edes muistoja, istun yksin pimeässä, hiljaisuudessa,
jaa kuulen kuinka elämä kuihtuu ympäriltäni.
Kuu lipuu taivaalla, pilvet peittävät sen ja pimeys
nielaisee maan, nouseeko aurinko vielä huomenna,
elänkö vielä silloin, miten elin tähän asti,
milloin kerkesin. Nyt odotan huomista, ja en ole varma.



Katso minun silmin,
näe ironia elämän koulussa,
näe hauskuus hautajaisissa.
kuule pilkka pikku lintujen laulussa.
tunne syyllisyyttä maailman lopusta.
muista arpiset muistot, rupiset tarinat,
suutut jos joku koskee laseihisi,
suutut jos joku sanoo poikki teloin.
pystyt juuri ja juuri nielaisemaan muistot.
ja heidän mielestä menneisyyttä ei ole.
heillä ei ole mitään syytä olla nöyriä.
joka kerta kun he hymyilevät se näyttää
vahingoniloiselta. joka kerta sinä vain
vilkaiset heitä silmiin, sitoen oikean
nyrkkisi vasempaan.




Kaunis ilma jos pitää pakkaskuolemasta,
viitsisittekö heittää toistenne perseitä nuolemasta.
Päin naamaa valehtelemalla, ja uskomalla,
epätodellista maalaamalla, vääriä kuvia luotte.
päästänne absurteimmat kuvitelmat todellisuuteen tuotte.
täytätte pikarin myrkyllä ja itse sen juotte.





Jäärä

vuodatan viimeisen veri pisaran,
itken viimeisen kyyneleen.
ennen kuin minnekkään meen,
en luovuta vaan jään taisteleen.
sotien asian puolesta enkä tiedä miksi,
tiedän vain etten voi antaa periksi.



otin pari askelta takapakkia,
ennen seison keskellä tätä sakkia,
nyt katson taka-alalta,
ja kaikki näyttää kamalalta.
olin liian humussa kuullakseni tai nähdäkseni,
edes kirkkaasti ajatellakseni,
ja nyt kuulen näen ja ajattelen,
käsillä silmiäni peittäen kun teidän juttuja luen.

koska muut ajattelevat erillälailla,
en välitä vaikka heidän ajatukset ovat järkeä vailla.
en voi odottaa heidän ymmärtävän, miten sen voisi käsittää,
kun ei voi edes yhtä ajatusta päässänsä toiselle välittää.
en kykenesi yhtään tekoani kenellekkään selittämään,
niin että hän tietäisi, vaikka kuinka hän väittäisi tietävänsä,
yhtä todennäköisesti kuin sinä tiedät kuinka monta tähteä on taivaalla,
kuinka monta hiekan jyvää rannalla, ja vielä enemmän.
kuinka voit vaatia että sinulle jotain selitän, naurettava vaatimus,
mahdoton toteuttaa, voisimme keskustella ihmisiän ja siltikään et tietäisi.



Jos kaikki ihmiset ovat yksilöitä, jos kaikki ovat tasa-arvoisia.
Kuka sinä olet minua tuomitsemaan, oletko sinä se paljon
puhuttu normaali, oudoin kaikista, yli-ihminen joka jakaa
viimeisen tuomion, vain koska minä varastin kaiken huomion.



Ne jotka tuijottavat, eivät näe,
Koska pitää sulkea silmänsä huomatakseen.
Pitää olla hiljaa että kuulee.
Mikään ei ole viikonpäästä kuin luulee.
Välit kylmenee eikä kukaan mitään pysty huomaan,
välit katkeavat eikä kukaan pysty niitä uudestaan luomaan.



mustaa hius väriä, kuin ajatuksia,
pesen värin pois se liukuu ylitseni,
mustaa sadetta, tummat joet virtaavat,
poskiltani alas kaulaani, katson peiliin,
samein silmin, pääni on täytetty sade pilvin.
mustat kyyneleet virtaavat yli huulieni vääristynyttä hymyä.




Ei ystäviä ei ystävyyden häivääkään,
ei kenenkään voi luottaa päivääkään,
muut lähtee toisten luo, minä yksin jään.
ei ketään kenen olkapäälle voisi painaa pään.
kaikki valehtelee, vittuilee, juoruaa, kusettaa,
rahaa lainaa turha toivo että rahat takas saa.
kukaan ei muista nimeä, kukaan ei tunne minua,
nostavat vain käden tervehtiäkseen naamaa tuttua.
hihittelee selän takana omasta päästä keksimäänsä juttua.
minä pokkaan nostan hattua pois kävellen, pois lähden,
tekisin mitä vain, menisin minne vain, jos luottaa
sinuun voisin vain.


vanhemmat tulee jutteleen niinku niillä ois asiaa,
ei niillä mitään asiaa oo paskaa ne jauhaa vaa..
kun ei sais ottaa mallia heistä, ei meistä eikä
teistä,"VITUT tIEdän MIELIPITEISTÄ!!!"
pitäs vaan tehä niinku ne sanoo,
jonkun näköstä kostoa ne janoo sua vastaan,
mutta ne ei pysty muuten kostaa, ku vituileen,
niin ei ne sitten muuta tee.



Suunsa Avaa luulee että keksii jotain sanottavaa,
vaan kun on tyhjä pää, vähän aikaa suu auki katsomaan jää.
sitten suoltaa paskaa niin paljonkun kerkeää.
omia idioottimaisia ajatuksia puoltaa, tietäen
olevansa väärässä, on vika kusipäässä jäärässä.
Vetää jo kortsua päälle ennenku löytää yhtään pilkkua,
idiootti mittari osoittaa sen päätä ja alkaa vilkkua.
kusinousee päähän, pää täynnä paskaa, suu aukeaa ja
sieltä se ulos valuu, kerjää verta nenästään,
se kait ihan oikeesti turpaansa haluu...



Muistoista muotoutuu kirjaimia,
muodostan niistä sanoja,
sanoista lauseita.
Lauseista runoja, Lukemattomia
tekoja, hyviä ja huonoja.
hoen sitä runoa aamulla mielessä.
Revin sen sielustani jos jokin
on pielessä.
Voin kokea yhtenä hetkenä,
kaiken mitä sinä olet sanonut,
Kaiken mitä sinä olet tehnyt.
Muistot syöksyvät lävitseni,
kuin salama, kyyneleet kuivavat.
lihakset jännittyvät. Mitä sinä
luulet minun pystyvän tekemään,
jos pystyisin kaikki sinun
teot yhdessä sekunnissa kokemaan.
Saisiko tämä tieto sinussa pelon
heräämään, vai uskaltaisitko
olla seurassani, tietäen että
seuraava nokkeluutesi saattaisi
olla viemeisesi, jos se laukaisisi
runon mielessäni, jos muistaisin sen
ulkoa. Juuri Siksi minä pelkäänkin
olla teidän seurassa, Pelkään mitä
pystyisin tekemään.


Katselin pimeyteen mielessäni,
ja pimeys katseli minua,
se tutki minut, minä tutkin sen.
minä olin se pimeys ja pimeys olin minä.
joka sanalla mustaa, joka sanalla pahaa.
lausuin sanomattomaksi jääneet lauseet,
heittämättömät herjat, väärät valat.
paljastin ihmisille heidän sielunsa salat.
kukaan ei pitänyt siitä minkä kuuli,
pyhimykseksi jokainen itseänsä luuli.
he pelkäsivät koska pimeys on kaiken alku juuri.



Tiedän mitä minun pitäisi tehdä.
Teen täydelliset suunnitelmat ja niitä toteuta en.
olen täydellisesti inhimillinen.
En vieläkään pystynyt pakottaan itseäni siihen.
en saanut valmiiksi mitään.
minulla on oikeuksia ja velvollisuuksia,
mutta minulla on myös vapaa tahto ja se sanoo ei.
tiedän tasan tarkkaan mitä haluan mutta tiedän
myös miten vähään kykenen, hetkellistä mieli
hyvää vain tavoittelen. Vapaa ehtoisesti tuhoan
itseni, olen teloitus ryhmä joka ampuu panoksen ja
vastaan ottaa sen, Olen inhimillinen. Eikä kukaan
minua estä, kun puhun nyt sydämestä, kukaan ei pysty
minua komentamaan, jos joku käskee saa minut vain katoamaan.


Joka askeleella kipua.
joka sanalla mielipahaa.
joka ajatuksella kiusaa.
en saa itseltäni rauhaa.
vahingot loppuun jauhaa.
niin mielellään miettii.
liian monesti ajattelee.
kaikki tekemättä jää.
kuollut, täynnä elämää.
taas toinen tyhjä pää,
minun kimppuun hyökkää.
toinen pönttöön yökkää.
en niitä takas lyökkään.
käännän posken, nyökkään.
nopeasti sormilla kosken.
lasken kolmeen, ja torjun.
väistön nopeudesta horjun.
tartun kurkkuun ja karjun.
murskaan kurkun sen murkun.
mulkun joka koski laseihini.



Kaunis nainen kävelee,Kauneus silmiä hivelee,
kurkkua kuivaa ja vatsassa pistelee. Kävelen ohi,
kävelen vierellä, aika lentää kuin siivillä.
Yritän kertoa, mutta sanat karkaavat,
kai ne mun aikomukset ne arvaavat,
Miten sen voi selittää mitä ei sanoilla voi kuvata,
Voisin sinulle kuun ja tähdet taivaalta luvata.
sinulta en mitään voisi kieltää, kun olen luonasi aika rientää.



Olen vain loinen, tunteilleni mitään voi en,
Elän sinun hymystäsi, Elän silmiesi pilkkeestä,
Huumaannun äänestäsi, hämmennyn katseestasi.
Jos voisin jotain sanoa, mutta ei sanaa niin jaloa.
sanat eivät anna oikeutta sinulle,
sanoilla ei voi kertoa mitä sinä olet minulle.
haluaisin halata, mutta en voi koskea sinua,
Sinun kauneutesi voisi vahingoittaa minua.
Sinulla on liikaa valtaa, toivottavasti
sinäkään et voi kavaltaa minua.


kauneus, viha, suru ja
rakkaus kestävät vuosia
ilot kestävät viikkoja,
kipu kestää hetken,
itku voi loppua tunnissa,
suru elää päiviä,
kipu kestää hetken,
irvistys vain sekunnin,
viha kestää viikon
ja sitten iskee taas
kauneus kestää vuosia,
mutta aika vanhentaa
rakkaus kestää vuosia,
mutta surut murentaa.
iloinen hetki nauraa saa,
hetken ilosta vuoden surua saa.
minulla on suruja
ja vihaa muille jakaa,
aina olen surullisen vakaa.



olin valmistautunut kaikkeen ja en ollut valmistautunut mihinkään, kun en varautunut pahimpaan, tiesin mielessäni toisin.. tiesin väärin. Olin varautunut vain voittoon, iloitsin jo siitä asetin kaiken sen voiton varaan joka oli vain minun mieleni varassa, aika hataralle pohjalle rakensin tulevaisuuteni..


join alkoholia pääsin humallus tilaan, kännipäissäni orisen jonkun illan pilaan, lisää viinaa tiskiltä tilaan, tapan ne aivosolut joihin on kirjoitettu tämä suru, sitten taas hymyilen ja unohtuu tää vatsan puru..

missä ne sinkku naiset lymyilevät, mistä heidät tunnistaa jossakin piilossa he hymyilevät, joskus heidät taas löydän, sillä välin täyteen tilaan tän pöydän. Kukaan ei uskalla puhua vähiten minä joka heräsin yhtenä aamuna sydän särjettynä. yksin hikisen sängyn pohjalla tuskissani vikisen eikä kukaan välitä. istun taas yksin hyljättynä.



kauneus, viha, suru ja rakkaus kestävät vuosia
ilot kestävät viikkoja, kipu kestää hetken,
itku voi loppua tunnissa, suru elää vain
kipu kestää hetken, irvistys vain
viha kestää viikon ja sitten iskee taas
kauneus kestää vuosia, mutta aika vanhentaa
rakkaus kestää vuosia, mutta surut murentaa..
iloinen hetki nauraa saa, hetken ilosta vuoden surua saa.
minulla on suruja ja vihaa muille jakaa,
aina olen surullisen vakaa, jos tulet niitä lisään
lyön nyrkillä olan takaa..



Oikeuksia, velvollisuuksia, asioita jotka on pakko tehdä,
ja joka asiassa valtiolla on ojassa oma lehmä.
loppujen lopuksi mitään muuta ei ole pakko tehdä kuin kuolla,
jättää perintöä ja lapsia että valtion tarvii näppejään nuolla.
Isot pamput päättävät ottaa rahat ja juosta,
ja he voivat olla varmoja ettei kansa pidä päätöksestä tuosta.
Eikä lääkäritkään lakossaan jousta,
pakko se on pienenkin jostain nousta.
Ja jos ministerit joskus ovat palkka kuopassa,
laman edessä surujaan viinaan hukuttamassa.
saa joku heittää heille lapion,
sillä ministerin palkka aina työntekijää parempi on.




Suutuspäissäni manailin, uudet kirosanat sanailin.
ajatukseni paljastin, mielipiteeni kerroin,
mieleni valjastin, kostin monin verroin.
lausuin turhat sanat, niin kivuliaat kuulla,
turha luulla että hiljenen, tuhoa vanavedessäni viljelen.
kerroin totuuten tunteistani, se oli kait kivuliasta kuulla.
Oli liika olla odottamatta mitään. kun viha oli mielessäni kerrennyt itään.
En saa hetken rauhaa, kaiken aikaa sanoja sanomattomia suuni jauhaa.
Syljen sanat silmillesi, tuon surun kasvoillesi.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä