Vieläkö muistatte minut?

Niinhän tuossa televisiossakin vähän aika sitten hoettiin. Mutta ei, pakko se on muuttua, jos haluaa
ahdistavan menneisyyden pois niskastaan (ahdistavan ennen kaikkea näiden ihastumisjuttujen suhteen).

tilitystä kirjoitti:

Niinhän tuossa televisiossakin vähän aika sitten hoettiin. Mutta ei, pakko se on muuttua, jos haluaa
ahdistavan menneisyyden pois niskastaan (ahdistavan ennen kaikkea näiden ihastumisjuttujen suhteen).

Lue lisää

vähän ihastuu,joku ehkä jopa vähän vihastuu.

Kyllä ihastumisesta voi mennä elämä sekaisin, todellakin. Tunteeni ovat toisinaan vahvat, mutta mitä se auttaa, koska se, miten käyttäydyn ja mikä sitten on ulkoinen olemukseni, kun pitäisi muuttaa tunteet teoiksi, on jotain todella ikävää. :-( Noh, ehkä se siitä, jos tiettyä kylmäpäisyyttä ja rauhallisuutta saa lisää.

Ei ole huomannut? No, OK sitten. Missä ne rakastajani ovat, tuokaa ne tänne / mistä löydän ne?

Ikävöikö joku todella minua, ja jos, niin kuka? Tuohon ylempään viestiin sen verran, että kuten jälkeenpäin myönsinkin, olin siihen yhteen ihastunut, vaikka kirjoittelinkin kaikennäköistä hölynpölyä. Pyysin niitä kirjoituksia sitten anteeksi.

varmasti löytyy monta ihmistä, jotka mielellään juttelevat kanssasi :)

Ei kai se nyt pelkästään asenteestani ole kiinni. Olen täysin avoin rakkaudelle, itse asiassa se olisi tunnetila, joka toisi tähän nykyiseen olotilaan jonkin verran, jopa paljonkin, valoa. Epäonnistumiset tällä alalla ovat langettaneet niskaani kirouksen ja taakan, joka ei aivan helpolla tunnu poistuvan. Mutta minkäs teet, historialleen ei voi mitään.

Toisaalta tuntuu vaikealta ajatella, että minuun kukaan voisikaan ihastua - tyyppi, jonka rinnalla Lordikin näyttää komealta, ei välttämättä ole kovin kuumaa kamaa. Jonkinlainen romantiikan kaipuu minulla kuitenkin on, vaikka vaikutankin välillä aika jääkylmältä. Missään nimessä en ole mikään kaikki-heti-nyt -tyyppi, jos joku sitä epäilee.