Vieläkö tämän palstan lukijat muistavat minut typerine viestiketjuineni? Kaduttaa niiden kirjoittaminen vieläkin, mutta jos nyt kokeilisi hieman asiallisemmalta pohjalta...
Niin, yhtäkkiä ihastumisen ja rakkauden kaipuun tunne sai vallan minussa. Olisiko täällä ketään, joka voisi jakaa tunteen kanssani tai puhua näistä asioista, välittämättä siitä, kuka olen. Tai no, toki olen muuttunut jonkin verran, elämän koulu on opettanut.
Voisiko minua joku oikeasti rakastaa ainaisen vihaamisen sijaan?
Niin, yhtäkkiä ihastumisen ja rakkauden kaipuun tunne sai vallan minussa. Olisiko täällä ketään, joka voisi jakaa tunteen kanssani tai puhua näistä asioista, välittämättä siitä, kuka olen. Tai no, toki olen muuttunut jonkin verran, elämän koulu on opettanut.
Voisiko minua joku oikeasti rakastaa ainaisen vihaamisen sijaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
muutu,
pysy aina sellaisena kun nyt oot..
Niinhän tuossa televisiossakin vähän aika sitten hoettiin. Mutta ei, pakko se on muuttua, jos haluaa
ahdistavan menneisyyden pois niskastaan (ahdistavan ennen kaikkea näiden ihastumisjuttujen suhteen).
vähän ihastuu,joku ehkä jopa vähän vihastuu.
On se ihastuminen vaan niin kummallista! Koko elämä menee ihan sekasin... eikä haittaa! Ihanaa!
Älä sure vaan anna tunteiden viedä, kyllä se siitä taas lähtee. ;)
Kyllä ihastumisesta voi mennä elämä sekaisin, todellakin. Tunteeni ovat toisinaan vahvat, mutta mitä se auttaa, koska se, miten käyttäydyn ja mikä sitten on ulkoinen olemukseni, kun pitäisi muuttaa tunteet teoiksi, on jotain todella ikävää. :-( Noh, ehkä se siitä, jos tiettyä kylmäpäisyyttä ja rauhallisuutta saa lisää.
Joka vanhoja muistelee!Auttanee ihastusahdistukseen?
Tuskin kukaan on huomannut,että sinä olet ihastunut ollutkaan.Varmasti sinulle rakastajia löytyy vaikka kuinka paljon.
Ei ole huomannut? No, OK sitten. Missä ne rakastajani ovat, tuokaa ne tänne / mistä löydän ne?
Etkö sinä selittänyt sadoin sanoin että se tietty idiootti ei tajua että sinua ei kiinnosta?
Hivenen hankalaa ymmärtää miten sinuun voi ihastua jos k-i-e-l-l-ä-t ihastumasta!
mutta eipä rakkaus taida loppua vaikka joskus toivoisi sen loppuvan...ikuisesti se kai kestävää...ikäväkin...sinua...
Ikävöikö joku todella minua, ja jos, niin kuka? Tuohon ylempään viestiin sen verran, että kuten jälkeenpäin myönsinkin, olin siihen yhteen ihastunut, vaikka kirjoittelinkin kaikennäköistä hölynpölyä. Pyysin niitä kirjoituksia sitten anteeksi.
ihmeessä sinua ei voisi rakastaa? :) Sehän on vain asenteestasi kiinni ja siitä saako kukaan rakastaa sinua, eli oletko avoin rakkaudelle ;)
Kerro vain mistä haluat keskustella, tämä palstahan on onnen omiaan juuri sille!
varmasti löytyy monta ihmistä, jotka mielellään juttelevat kanssasi :)
Ei kai se nyt pelkästään asenteestani ole kiinni. Olen täysin avoin rakkaudelle, itse asiassa se olisi tunnetila, joka toisi tähän nykyiseen olotilaan jonkin verran, jopa paljonkin, valoa. Epäonnistumiset tällä alalla ovat langettaneet niskaani kirouksen ja taakan, joka ei aivan helpolla tunnu poistuvan. Mutta minkäs teet, historialleen ei voi mitään.
Toisaalta tuntuu vaikealta ajatella, että minuun kukaan voisikaan ihastua - tyyppi, jonka rinnalla Lordikin näyttää komealta, ei välttämättä ole kovin kuumaa kamaa. Jonkinlainen romantiikan kaipuu minulla kuitenkin on, vaikka vaikutankin välillä aika jääkylmältä. Missään nimessä en ole mikään kaikki-heti-nyt -tyyppi, jos joku sitä epäilee.