OSA II
Yllättävä Suudelma Käytävällä
Luokassa mä hakeuduin muiden tyttöjen läheisyyteen, mutta valitsin paikkani kuitenkin niin, että kykenin katselemaan salaa Jania. Muut tytöt olivat kyllä jo huomanneet, miten kaihoisasti mä poikaa katselin, mutta olin itse kieltänyt kaiken, kun Mari oli multa tullut asiasta tivaamaan. Eihän mun ihailunkohteensa kuuluneet muille, eivät edes ystäville. Petralle olin kylläkin kertonut tunteistani Jania kohtaan, sillä mä tiesin Petran luotettavaksi henkilöksi, jolle pystyi kertomaan asioita ilman, että se juoruaisi niitä muille. Opettaja Hyvärinen asteli luokkaan oppilaiden jäljessä ja seisahti eteen. Sen haukankatseensa kiersi oppilaasta toiseen. Sitten se nosti opettajan kirjansa pöydältä tuskallisen hitaasti. Mä olin jo ehtinyt syventyä haaveisiini Janista, kun Mari tökkäisi mua merkitsevästi. Mua nolotti.
- Opettaja pitää juuri nimenhuutoa, Mari kuiskasi hampaidensa välistä. huokasin ja koetin pysytellä kouluasioissa. Mä en kuitenkaan malttanut olla vilkaisematta Janiin ja huomasin, että se katso muhun. Mä punastuin ja käänsin katseeni pois.
- Mitä Jani tekee? Mä tökkäisin Petraan ja kysyin. Se kääntyi katsomaan Janiin ja vilkaisi sitten muhun uudelleen.
- Katsoo suhun ja hymyilee, Petra sanoi ja iski mulle silmää merkitsevästi. Hautasin kasvoni käsiini ja tunsin kuolevani siihen paikkaan.
Tunnin jälkeen mä ryntäsin ensimmäisten joukossa ulos, sillä musta tuntui, että happi loppuis, jollei mä pääsisi pian ulos raittiiseen syysilmaan. Mä en kuitenkaan ehtinyt kovinkaan pitkälle, sillä toisen kerroksen kohdalla joku tarttui mua olkapäästä. Mä käännähdin äkisti ympäri ja olin valmis haukkumaan maanrakoon säikyttelijiän, mutta menetinkin tasapainoni portaikossa. Jani tarttui hymyillen mua vyötäisistä ja esti näin mun kohtalokkaan putoamisen.
- Mä näin, että sä katselit jotain tai jotakuta tuolla äskeisellä tunnilla, Jani sanoi ja päästi musta irti. Mua nolotti. Oliko Jani huomannut mun tunteet sitä kohtaan? Mä laskin katseeni varpaisiin ja mutisin vaisusti jotain epämääräistä. Janilla oli kuitenkin tarkka kuulo.
- Mitä sä sanoit? Jani naurahti ja tarttui mun leukaan nostaen mun katseen omien silmiensä tasolle. Mun katseesta paistoi pelko ja rakkaden kaipuu, mutta Jani oli näkevinään silmissä haivahduksen myös hellyydestä. Jani silitti toisella kädellään mun poskea ja puhui.
- Muako sä katsoit? Jani kysyi, kun mä en näyttänyt avaavani pientä suutaani. Mä koetin kääntää katseeni pois Janin sinisistä silmistä, mutta Jani oli eri mieltä.
- Sua, mä vastasin katsoen Jania lopulta silmiin. Miten helpottavalta asian kertominen tuntuikaan. Nyt Jani tiesi, mitä mä tunsin sitä kohtaan. Jani katso mua hetken aikaa ja tarttui sitten uudelleen mun vyötäisiin. Se veti mut itseensä kiinni ja painoi huulensa mun huulille. Alkuun mä en tajunnut tilannetta, mutta päästessään juoneen kiinni mä raotin huuliani ja takerruin Janiin ja siihen hetkeen. Jani tiukensi otettaan ja mä tunsin jo lievää kipua vyötäisillä, mutten jaksanut välittää. Juuri tätä mä olin toivonut. Unelmissani.
Sitten Jani laski irti, katsoi hetken muhun. Mä pidin silmiäni vielä nautinnollisesti kiinni. Jani lähestyi taas mua ja kuiskasi mun korvaan irroittaessaan otettaan.
- Tänään, keittiön puoleisessa puistossa, kello 15, sä, mä ja auto.
Mun silmät rävähtivät auki ja muhun iski pakokauhu. Jani? Ja mä? Kaksin autossa? Mä irrottauduin Janin otteesta lopullisesti ja juoksin sen ohitse yläkertaa kohti.
Ylätasanteella Petra lueskeli Batman-sarjakuvia ja nosti katseensa kuulleessaan tutun kopinan.
- Tiina?! Se laski lehden alas ja taitteli sen vierelleen, kun huomasi hengästyneen ja kasvoiltaan tomaattia muistuttavan tytön. Mun meikit olivat tiessään.
- Jani...mä..., mä koetin selittää hengästyneenä. Petra kallisteli päätään mietteliäänä ja odotti kuulevansa jatkoa. Mä pysyin kuitenkin hiljaa.
- Jani ja sä mitä?
Yllättävä Suudelma Käytävällä
Luokassa mä hakeuduin muiden tyttöjen läheisyyteen, mutta valitsin paikkani kuitenkin niin, että kykenin katselemaan salaa Jania. Muut tytöt olivat kyllä jo huomanneet, miten kaihoisasti mä poikaa katselin, mutta olin itse kieltänyt kaiken, kun Mari oli multa tullut asiasta tivaamaan. Eihän mun ihailunkohteensa kuuluneet muille, eivät edes ystäville. Petralle olin kylläkin kertonut tunteistani Jania kohtaan, sillä mä tiesin Petran luotettavaksi henkilöksi, jolle pystyi kertomaan asioita ilman, että se juoruaisi niitä muille. Opettaja Hyvärinen asteli luokkaan oppilaiden jäljessä ja seisahti eteen. Sen haukankatseensa kiersi oppilaasta toiseen. Sitten se nosti opettajan kirjansa pöydältä tuskallisen hitaasti. Mä olin jo ehtinyt syventyä haaveisiini Janista, kun Mari tökkäisi mua merkitsevästi. Mua nolotti.
- Opettaja pitää juuri nimenhuutoa, Mari kuiskasi hampaidensa välistä. huokasin ja koetin pysytellä kouluasioissa. Mä en kuitenkaan malttanut olla vilkaisematta Janiin ja huomasin, että se katso muhun. Mä punastuin ja käänsin katseeni pois.
- Mitä Jani tekee? Mä tökkäisin Petraan ja kysyin. Se kääntyi katsomaan Janiin ja vilkaisi sitten muhun uudelleen.
- Katsoo suhun ja hymyilee, Petra sanoi ja iski mulle silmää merkitsevästi. Hautasin kasvoni käsiini ja tunsin kuolevani siihen paikkaan.
Tunnin jälkeen mä ryntäsin ensimmäisten joukossa ulos, sillä musta tuntui, että happi loppuis, jollei mä pääsisi pian ulos raittiiseen syysilmaan. Mä en kuitenkaan ehtinyt kovinkaan pitkälle, sillä toisen kerroksen kohdalla joku tarttui mua olkapäästä. Mä käännähdin äkisti ympäri ja olin valmis haukkumaan maanrakoon säikyttelijiän, mutta menetinkin tasapainoni portaikossa. Jani tarttui hymyillen mua vyötäisistä ja esti näin mun kohtalokkaan putoamisen.
- Mä näin, että sä katselit jotain tai jotakuta tuolla äskeisellä tunnilla, Jani sanoi ja päästi musta irti. Mua nolotti. Oliko Jani huomannut mun tunteet sitä kohtaan? Mä laskin katseeni varpaisiin ja mutisin vaisusti jotain epämääräistä. Janilla oli kuitenkin tarkka kuulo.
- Mitä sä sanoit? Jani naurahti ja tarttui mun leukaan nostaen mun katseen omien silmiensä tasolle. Mun katseesta paistoi pelko ja rakkaden kaipuu, mutta Jani oli näkevinään silmissä haivahduksen myös hellyydestä. Jani silitti toisella kädellään mun poskea ja puhui.
- Muako sä katsoit? Jani kysyi, kun mä en näyttänyt avaavani pientä suutaani. Mä koetin kääntää katseeni pois Janin sinisistä silmistä, mutta Jani oli eri mieltä.
- Sua, mä vastasin katsoen Jania lopulta silmiin. Miten helpottavalta asian kertominen tuntuikaan. Nyt Jani tiesi, mitä mä tunsin sitä kohtaan. Jani katso mua hetken aikaa ja tarttui sitten uudelleen mun vyötäisiin. Se veti mut itseensä kiinni ja painoi huulensa mun huulille. Alkuun mä en tajunnut tilannetta, mutta päästessään juoneen kiinni mä raotin huuliani ja takerruin Janiin ja siihen hetkeen. Jani tiukensi otettaan ja mä tunsin jo lievää kipua vyötäisillä, mutten jaksanut välittää. Juuri tätä mä olin toivonut. Unelmissani.
Sitten Jani laski irti, katsoi hetken muhun. Mä pidin silmiäni vielä nautinnollisesti kiinni. Jani lähestyi taas mua ja kuiskasi mun korvaan irroittaessaan otettaan.
- Tänään, keittiön puoleisessa puistossa, kello 15, sä, mä ja auto.
Mun silmät rävähtivät auki ja muhun iski pakokauhu. Jani? Ja mä? Kaksin autossa? Mä irrottauduin Janin otteesta lopullisesti ja juoksin sen ohitse yläkertaa kohti.
Ylätasanteella Petra lueskeli Batman-sarjakuvia ja nosti katseensa kuulleessaan tutun kopinan.
- Tiina?! Se laski lehden alas ja taitteli sen vierelleen, kun huomasi hengästyneen ja kasvoiltaan tomaattia muistuttavan tytön. Mun meikit olivat tiessään.
- Jani...mä..., mä koetin selittää hengästyneenä. Petra kallisteli päätään mietteliäänä ja odotti kuulevansa jatkoa. Mä pysyin kuitenkin hiljaa.
- Jani ja sä mitä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.