OSA V
Kiihkeitä Hetkiä Pimeässä Huoneessa
Mulla ei ollut tietoakaan siitä, kauan mä istuin siinä hiljaa paikallani, mutta jossain välissä mä vaan tajusin, että Jani tuli istumaan mua vastapäätä.
- Siellä ois nyt sitä kahvia, Jani sano ja hymyili. Mä hymyilin takaisin ja nousin sohvalta. Jani nousi omalta tuoliltaan ja me suunnistettiin ”keittiöön”. Jani ojensi mulle mukin ja kaatoi siihen sitten kahvia. Muki lämmitti mukavasti sormia ja vilkaisin Jania. Se ei katsonut muhun, joten mulla oli aikaa tarkkailla sen kasvoja. Sillä oli pieni parransänki, ihan pieni vain ja tummanruskeat lyhyehköt hiukset seksikkäästi pörröllä. Mun teki mieli pörröttää niitä lisää. Janilla oli myös pulisongit ja vaikka mä en henkilökohtaisesti pulisongeista pitänytkään, Janille ne sopi. Sillä oli jännänväriset silmät. Sinertävät, muttei kuitenkaan sinertävät. Vaikea selittää. Mun katse vaelteli Janin kasvoista sen koko muulle vartalolle ja lopulta mä huomasin löytäväni katseeni sen takapuolelta. Mun sormia kihelmöi – mä halusin puristaa sen takapuolta ja kokeilla, oliko se just sellanen mitä mä kuvittelin.
- Otatsä maitoa tai sokeria? Jani kysyi ja mä hätkähdin. Hyvä, ettei kahvit lentäneet rinnuksille.
- M-ma-maitoa, mä änkytin häkeltyneenä ja tunsin punastuvani. Jani kaato mulle maitoa ja mä siirryin takaisin olohuoneen puolelle ja otin sohvalla mukavan asennon.
Samassa mä tunsin Janin läsnäolon vierelläni – se oli hiipinyt mun viereeni salaa. Meidän katseet kohtasi ja sen jälkeen kohtasivat kuumat ja kosteat huulet toisensa.
Kun Jani vihdoin kykeni päästämään irti, mä tajusin, ettei sillä ollut enää sitä puna-valkoista liiviä päällään.
- Oho, miten tässä nyt näin..., mä sopersin, mutta Jani vain hymyili. Jani otti olohuoneen pöydältä mukinsa ja hörppäisi kahvia. Nielaistuaan sen Jani lähestyi mua uudelleen ja mua alkoi jostain syystä naurattamaan. Mä hihitin puoliksi salaa ja varmaan nytkähtelinkin, mutta Jani oli täysin keskittynyt mun kaulaan.
- Mitä jos Saara..., mä aloitin ja Jani keskeytti.
- Miten sä voit ajatella edes Saaraa tällaisella hetkellä? Se katsoi muhun typertyneenä ja mä tajusin valinneeni sanani väärin.
- Sori, mä sopersin ja painoin huuleni sen otsalle. Sen hiuspörrö oli vähän taipunut alaspäin ja hiukset kutitti mun nenää. Mua hymyilytti ja mä puhalsin niitä hiuksia vähän syvemmälle. Janin kädet oli päässy taas vauhtiin ja ne hyväili mun selkää. Se oli sellaista hellää hierontaa. Yllättäen Jani löysi tien mun paidan allekin ja ryhtyi kutittelemaan. Mä kikatin ja Janilla oli hauskaa.
- Vakavoiduhan nyt, mä mutisin nauruni välistä ja Jani ryhtyi hyväilemään mun selkää. Se oli sellasta pientä hieromista. Mun kädet hyväili vaan sen niskaa ja vähän selkääkin, mutta mä olin jostain syystä kiintynyt sen hiuksiin ja niskaan.
Kiihkeitä Hetkiä Pimeässä Huoneessa
Mulla ei ollut tietoakaan siitä, kauan mä istuin siinä hiljaa paikallani, mutta jossain välissä mä vaan tajusin, että Jani tuli istumaan mua vastapäätä.
- Siellä ois nyt sitä kahvia, Jani sano ja hymyili. Mä hymyilin takaisin ja nousin sohvalta. Jani nousi omalta tuoliltaan ja me suunnistettiin ”keittiöön”. Jani ojensi mulle mukin ja kaatoi siihen sitten kahvia. Muki lämmitti mukavasti sormia ja vilkaisin Jania. Se ei katsonut muhun, joten mulla oli aikaa tarkkailla sen kasvoja. Sillä oli pieni parransänki, ihan pieni vain ja tummanruskeat lyhyehköt hiukset seksikkäästi pörröllä. Mun teki mieli pörröttää niitä lisää. Janilla oli myös pulisongit ja vaikka mä en henkilökohtaisesti pulisongeista pitänytkään, Janille ne sopi. Sillä oli jännänväriset silmät. Sinertävät, muttei kuitenkaan sinertävät. Vaikea selittää. Mun katse vaelteli Janin kasvoista sen koko muulle vartalolle ja lopulta mä huomasin löytäväni katseeni sen takapuolelta. Mun sormia kihelmöi – mä halusin puristaa sen takapuolta ja kokeilla, oliko se just sellanen mitä mä kuvittelin.
- Otatsä maitoa tai sokeria? Jani kysyi ja mä hätkähdin. Hyvä, ettei kahvit lentäneet rinnuksille.
- M-ma-maitoa, mä änkytin häkeltyneenä ja tunsin punastuvani. Jani kaato mulle maitoa ja mä siirryin takaisin olohuoneen puolelle ja otin sohvalla mukavan asennon.
Samassa mä tunsin Janin läsnäolon vierelläni – se oli hiipinyt mun viereeni salaa. Meidän katseet kohtasi ja sen jälkeen kohtasivat kuumat ja kosteat huulet toisensa.
Kun Jani vihdoin kykeni päästämään irti, mä tajusin, ettei sillä ollut enää sitä puna-valkoista liiviä päällään.
- Oho, miten tässä nyt näin..., mä sopersin, mutta Jani vain hymyili. Jani otti olohuoneen pöydältä mukinsa ja hörppäisi kahvia. Nielaistuaan sen Jani lähestyi mua uudelleen ja mua alkoi jostain syystä naurattamaan. Mä hihitin puoliksi salaa ja varmaan nytkähtelinkin, mutta Jani oli täysin keskittynyt mun kaulaan.
- Mitä jos Saara..., mä aloitin ja Jani keskeytti.
- Miten sä voit ajatella edes Saaraa tällaisella hetkellä? Se katsoi muhun typertyneenä ja mä tajusin valinneeni sanani väärin.
- Sori, mä sopersin ja painoin huuleni sen otsalle. Sen hiuspörrö oli vähän taipunut alaspäin ja hiukset kutitti mun nenää. Mua hymyilytti ja mä puhalsin niitä hiuksia vähän syvemmälle. Janin kädet oli päässy taas vauhtiin ja ne hyväili mun selkää. Se oli sellaista hellää hierontaa. Yllättäen Jani löysi tien mun paidan allekin ja ryhtyi kutittelemaan. Mä kikatin ja Janilla oli hauskaa.
- Vakavoiduhan nyt, mä mutisin nauruni välistä ja Jani ryhtyi hyväilemään mun selkää. Se oli sellasta pientä hieromista. Mun kädet hyväili vaan sen niskaa ja vähän selkääkin, mutta mä olin jostain syystä kiintynyt sen hiuksiin ja niskaan.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.