OSA VII
Ahdistaa, Ahdistaa
Mua ei ollut koskaan hävettänyt niin. Mä vaan makasin siinä sohvalla pelkkä T-paita päällä ja koetin hahmottaa tilannetta. Mun takana istui pelästynyt Jani ja edessä seisoi hirmustunut avovaimo Saara. Mä hapuilin farkkujani sohvan viereltä ja yritin välttää Saaran katsetta parhaani mukaan. Saara ei sanonut alkuun sanaakaan, seisoi vain edessämme kädet puuskassa kuin myrskynmerkki. Lopulta se päätti avata sanallisen arkkunsa.
- Jani, mitä tämä on? Kuka tuo pikkulutka on? Saaran äänestä kuvastui viha, mutta musta näytti, että kohta se itkisi.
- Mä taidan häipyä, mä mutisin Janille, joka näytti pahoittelevalta. Mä laitoin farkkujeni vyön kiinni ja laitoin kengät jalkaan.
- Ja mihis sinä kuvittelet meneväsi? Saaran tuimea ilme kohtasi mut. Mä jämähdin siihen paikkaan. Mä katsoin vuorotellen Jania ja Saaraa ja toivoin saavani Janilta apua tilanteeseen.
- Päästä se, Jani sanoi lopulta uhmakkaasti. Saara käännähti.
- Onko sinulla muka sanomisen varaa tässä vaiheessa?
- On, paljonkin, Jani huomautti. – Olisit antanut silloin, kun halusin, niin ei olisi käynyt näin.
- Mitä minä oikein näin sinussa?! Sinähän olet oikea SEKSIPETO! Saara tuskastui ja mua alkoi naurattamaan.
- Mitäs neiti hihittää? Saara käännähti takaisin mun puoleen. Mä otin imelimmän virneeni ja vastasin:
- Ehkä Jani ei olekaan seksipeto, vaan sä niin vanha ja kyvytön? Mä naurahdin, iskin Janille silmää ja livahdin Saaran ohi. Se koetti tarrata mun olkapäähän, mutta onneksi mä olin niin pieni, että pääsin karkuun.
Painettuani ulko-oven mä lähdin juoksemaan. Mä halusin pois tästä tilanteesta.
Ahdistaa, Ahdistaa
Mua ei ollut koskaan hävettänyt niin. Mä vaan makasin siinä sohvalla pelkkä T-paita päällä ja koetin hahmottaa tilannetta. Mun takana istui pelästynyt Jani ja edessä seisoi hirmustunut avovaimo Saara. Mä hapuilin farkkujani sohvan viereltä ja yritin välttää Saaran katsetta parhaani mukaan. Saara ei sanonut alkuun sanaakaan, seisoi vain edessämme kädet puuskassa kuin myrskynmerkki. Lopulta se päätti avata sanallisen arkkunsa.
- Jani, mitä tämä on? Kuka tuo pikkulutka on? Saaran äänestä kuvastui viha, mutta musta näytti, että kohta se itkisi.
- Mä taidan häipyä, mä mutisin Janille, joka näytti pahoittelevalta. Mä laitoin farkkujeni vyön kiinni ja laitoin kengät jalkaan.
- Ja mihis sinä kuvittelet meneväsi? Saaran tuimea ilme kohtasi mut. Mä jämähdin siihen paikkaan. Mä katsoin vuorotellen Jania ja Saaraa ja toivoin saavani Janilta apua tilanteeseen.
- Päästä se, Jani sanoi lopulta uhmakkaasti. Saara käännähti.
- Onko sinulla muka sanomisen varaa tässä vaiheessa?
- On, paljonkin, Jani huomautti. – Olisit antanut silloin, kun halusin, niin ei olisi käynyt näin.
- Mitä minä oikein näin sinussa?! Sinähän olet oikea SEKSIPETO! Saara tuskastui ja mua alkoi naurattamaan.
- Mitäs neiti hihittää? Saara käännähti takaisin mun puoleen. Mä otin imelimmän virneeni ja vastasin:
- Ehkä Jani ei olekaan seksipeto, vaan sä niin vanha ja kyvytön? Mä naurahdin, iskin Janille silmää ja livahdin Saaran ohi. Se koetti tarrata mun olkapäähän, mutta onneksi mä olin niin pieni, että pääsin karkuun.
Painettuani ulko-oven mä lähdin juoksemaan. Mä halusin pois tästä tilanteesta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.