Mikäli henkilöllä on diagnoosi esim. aspergerista, niin voiko siitä joissain tilanteissa olla haittaa? Lähinnä mietin tilannetta, jossa oireyhtymä ei haittaa normaalia elämää juurikaan, ainoastaan joitakin asioita joutuu tekemään eri tavalla kuin "normaalit". Esim. vaikuttaako vakuutusten saatavuuteen, onko asia joka pitää kertoa työnantajalle jne. Kannattaako siis enää vanhemmalla iällä hankkia diagnoosia?
Diagnoosista haittaa?
Dee.
185116
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kun kerroin omista kokemuksistani lasten psykiatrisella osastolla, jossa tyttären perheen sisarusparven nuorimmainen on hoidettavana psykoosidiagnoosin takia, leimasivat minutkin hulluksi, vaikka olen alan koulutuksen saanut ihminen.
Aikoinaan tälläiset lapset suljettiin mielisairaaloihin - tuuntuu tosi oudolta, että sama meno jatkuu Suomessa vielä tänä päivänä. Diagnoosit ei auttaneet lastakaan saamaan sopivaa hoitoa. Tuntuu käsittämättömältä, ettei "Lasten psykiatrian huippuyksiköissä" tunnisteta aspergeria 10 vuotta sen jälkeen, kun siitä tuli virallinen diagnoosi Suomessa. Ja mitä on "hoito" ollut?
Koko perhettä kytätään jatkuvasti isoäitä säästämättä. Soitellaan ja tarkistetaan viikonloppukuulumiset erikiseen vanhemmilta. Pätkääkään ei uskota mitä sanotaan. Ovat hoitsutkin poliisin rooissa. Laiton helatorstaina pyhäpäivän aterian - turhaan. Eivät päässeet tulemaan, sillä hoidosta ei lomia myönnetä edes kirkkopyhinä. Kyllä itketti!
Käsittämätöntä. Vetoavat intensiivihoitoon. Mitä intensiivistä on makuuttaa lapsipoloja osastolla ilman mitään kunnon tekemistä. Henkilökuntaakin on pyhinä supistettu. Tiedän, että myös monilla muilla viranomaisilla on vääriä käsityksiä aspergerista. Siksi onkin tärkeää toimia järjestöissä, jotta aspergerperheet pääsisi ihmisarvoiseen asemaan. Lapsen eristäminen perheestään aspergerin vuoksi mikä ihmisarvon loukkaus!
Millaisia kokemuksia muilla on?
Meillä koitettiin 4v autisti pojalle saada tapaturmavakuutusta.. eipä saatu ei!! Ja voitte kuvitella että ottaa päästä!! Kotivakuutus sentään saatiin.
as diagnoosin aikuisena. En ole kertonut työnantajalle, koska sillä ei ole vaikutusta työhöni. Tuskinpa vaikuttaa vakuutusten saamiseen. Eikai sitä tarvitse mennä kertomaan vakuutusyhtiölle. Eihän as ole sellainen, minkä vakuutusyhtiön pitäisi saada tietää.
saamiseen! Selvitä vakuutusehdot ja ennakkotapaukset -muutoin kyllä maksat vakuutusta aivan turhaan!
se riippuu vakuutuksesta. Jos taloni palaa salaman iskun takia, tuskinpa sillä on mitään väliä onko talon omistaja as tai nt saadakseen korvauksia.
Porvoossakaan, vaan syytti nuorukaista murhasta - kun ei osannut kommunikoida uskottavasti. Lapsenikin on usein epäilyksenalaisena muiden lasten kepposista!
diagnoosilla noin ylipäätänsäkään tekee? Saako sillä jotain helpotuksia mustaa valkosella vai miks esim. mun pitäs mennä epäilemäni asbergerin oireyhtymä lekurilla todentamaan?
selvä hän se
se vaivaakin? Meinaako se diagnoosi että pistetään "pehmustetulle osastolle" tai muuten pumpataan lääkettä suoneen niin että vaiva unohtuis vai mitä?
tukea tarvitseva as-lapsi, jolla on diagnoosi saa helpommin kelan etuudet jne. On siitä siis hyötyäkin.
Vaan lasta auttaakseni, jos se on tarpeen. Muurahaipesää ei kannata sohia ilman syytä!
uskoisivat että sinulla on se etkä vain väitä
http://www.verkkouutiset.net/tulosta.php?id=59933
sen
Teollisuus perustaa jopa omia potilasjärjestöjä markkinointiin
Potilasjärjestöjen määrä kasvaa kaiken aikaa, ja yli 70 prosenttia niistä saa tukea lääkeyrityksiltä. Joissakin järjestöissä tämä tuki kattaa jopa neljäsosan budjetista. Jatkuvassa rahapulassa olevat potilasjärjestöt ovat valmiita yhteistyöhön, vaikka pelkäävätkin leimautumista, sanoo Stakesin tutkija Hanna Toiviainen.
Alkuperäisestä ajatuksesta eli vertaistuen tarjoamisesta ollaan etäännytty pitkälle. Teollisuus on perustanut jopa omia potilasjärjestöjä markkinointikanavikseen. Lääketeollisuutta kiinnostavat etenkin potilasjärjestöt, joihin kuuluu paljon potilaita ja joille voi tarjota kalliita lääkkeitä.
Potilasjärjestöistä 55 prosenttia ja lääketeollisuudesta 85 prosenttia pitää yhteistyötä erittäin tärkeänä. Teollisuuden mielestä yhteistyö auttaa tiedon välittämisessä myös median suuntaan.
Lääketeollisuuden tukemissa potilasjärjestöjen tilaisuuksissa sponsorina olevan firman lääke on yleensä näkyvästi esillä ja sillä todetaan olevan vähemmän haittoja kuin kilpailevilla valmisteilla. Sponsoria ei kuitenkaan tilaisuuksissa kiitetä, sanoo Toiviainen.
lasta auttaakin, jos saa kelan myöntämät etuudet esim. terapiat, viikonloppuhoidot jne. Kyllä tulee tarpeeseen, että itse saa levätä välillä. Täältä maaseudulta on pitkät matkat terapioihin yms. joten otan mielelläni vastaan myös kilometrikorvaukset.
Edelleen sitä mieltä, että diagnoosi helpottaa AVUN saamista...!
Kaikki neurobiologiset oireyhtymät kuten Aspergerin oireyhtymä, tarkkaavaisuushäiriö ja tourette haittaavat diagnosoidun selviytymistä arjessa. Henkilö, joka arvelee "saavansa" diagnoosin, vaikka oireet eivät häntä juurikaan häiritse, saattaa sen tietysti saadakin, mutta kysymys saattaa olla myös kieltämisestä. Oireita on vaikea nähdä omassa itsessään, joten niitä ei kykene yksilöimään ja kertomaan lääkärille.
Minusta kysymykseen "Kannattaako siis enää vanhemmalla iällä hankkia diagnoosia?" voi vastata vain henkilö itse. Joskus oireyhtymän toteaminen on henkilölle elämän ja kuoleman kysymys, toisen vahvistama tieto tunteesta, jonka on kokenut aina sisällään.
Jokainen päättää, miten laajasti oireyhtymistään puhuu. Mitään yleisohjetta ei ole olemasssa. Jos työpaikalla ei ole ilmennyt mitään ongelmia esim. omia mokia, tuskin kertominen suoranaisesti hyödyttää muuta kuin juoruiluaineiston lisääntymistä. Mutta jos joutuu esim. selvittelemään omia tekemisiään, saattaisi sanavalintaa tehdessään olla hyötyä neurologisesta tiedosta. Niissäkään tilanteissa ei välttämättä ole viisasta kertoa koko totuutta.
Vastuuta täytyy assinkin ottaa!