Ok, olen tassa puolen vuoden aikana laihdutellut pian kymmenen kiloa (pudotettavaa loytyi kylla, ja loytyy edelleen, mitat talla hetkella 165/62). Liityin jaseneksi kuntosalille ja rupesin liikkumaan muutenkin enemman. Vahensin herkuttelua huomattavasti, alkoholin jatin pois paivajarjestyksesta lahes kokonaan. Ainiin, unohtui mainita etta olen ulkomailla au pairina paraikaa.
Ok, ei tassa viela mitaan, tuohan on vain terveydellekkin hyvaksi etta kilot lahtivat karisemaan. Laitoin itselleni tavoitteen etta kesaan mennessa olisi kiva painaa 55kg. Viela olisi siis 7 kiloa matkaa tavoitteeseen.
Ongelma tassa jutussa nyt piileekin siina, etta viikonloppuna (joo, tiedan, naita tarinoita on varmasti taalla kasapain!!), lahinna se rajoittuu perjantai-iltaan aina, iskee joku kummallinen himo ahtaa itsensa tayteen sapuskaa. Ei tarvita mitaan herkkuja tai hyvaa, kaikki ruoka mita kaapista loytyy kay! Ja tama ahtaminen ei lopu ennen kuin tulee olo etta halkean. Mista kummasta tama tammoinen johtuu?
Tasta sitten paasemmekin siihen, etta kierre lahtee kayntiin: Koska perjantaina manttaan itseni tayteen kaloreita (5000 menee kevyesti paivan aikana jos niikseen tulee) niin lauantaina on "pakko" aina pitaa paastopaivaa, ja saatan elella paivan kahden puuroannoksen voimin. Sunnuntaina sama jatkuu. Arkipaivat syodaan sitten hyvin hyvin minimaalisesti, silla tiedetaan mita on odotettavissa taas ensi perjantaina, ja laihtumista on viela tapahduttava, keinolla milla hyvansa!!
Olen ruvennut sitten korvaamaan noita syotyja kaloreita liikkumalla, kuntosalilla kayn paivittain, juoksen jopa 20km lenkkeja ihan kevyesti, uimassa kayn viikoittain. Liikunnalla kuluttamieni kalorien maara vaihtelee, yleensa jokatapauksessa about 1000 kaloria/paiva. Vapaapaivia liikunnasta en enaa osaa pitaa, kuvittelen lihovani jos en jonain paivana liiku. Punnitsen itseni joka paiva moneen kertaan.
Au apir-ajan tulisi olla mukavaa, elamani parasta aikaa. Nain sanotaan. Minulla ei ole taalla kavereita (oma vika, tiedetaan. Enaa ei jaksa edes hankkia kun on enaa pari kk jaljella) mika osaltansa onkin varmasti ajanut minut tahan pisteeseen, ei olekaan niin helppoa olla vieraassa maassa ihan yksikseen ilman ketaan, kenelle purkaa huoliaan.
Sitakin ihmettelen, MITEN mahalaukkuni voi venya tallaisin suorituksiin? (Esim tanaan meni 6 paahtoleipaa lisukkeineen, 6 keksia, 400g purkki spagettia tom. kastikkeella, porkkana, tomaatti, 200g jugurtti) Miten kaikki tama tavara oikein mahtuu tuonne sisuksiini?
Ahdistaa, hermostuttaa, paniikki iskee. Masentaa. Haluan laihtua viela muutaman kilon, ja tiedan etta se ei talla menetelmalla ainakaan tule onnistumaan. Kysymyksenani kai onkin etta kuinka ihmeessa saisin hillittya noita "perjantai-kohtauksia" ? ? Usein viela perjantaisin olen lapsenvahtina, eli periaatteessa yksin kotona taalla ja voin mattaa ruokaa naamaan niin paljon kuin sielu sietaa. Muitten nahden syon hyvin vahan. Tallainen piilosyoppo minusta on tullut.
No joo, en tieda miksi taman tanne raaputin, mutta jotenkin helpottaa vain johonkin purkaa, kun tosiaan taalla on nama juttukaverit vahan vahissa:)
Ok, ei tassa viela mitaan, tuohan on vain terveydellekkin hyvaksi etta kilot lahtivat karisemaan. Laitoin itselleni tavoitteen etta kesaan mennessa olisi kiva painaa 55kg. Viela olisi siis 7 kiloa matkaa tavoitteeseen.
Ongelma tassa jutussa nyt piileekin siina, etta viikonloppuna (joo, tiedan, naita tarinoita on varmasti taalla kasapain!!), lahinna se rajoittuu perjantai-iltaan aina, iskee joku kummallinen himo ahtaa itsensa tayteen sapuskaa. Ei tarvita mitaan herkkuja tai hyvaa, kaikki ruoka mita kaapista loytyy kay! Ja tama ahtaminen ei lopu ennen kuin tulee olo etta halkean. Mista kummasta tama tammoinen johtuu?
Tasta sitten paasemmekin siihen, etta kierre lahtee kayntiin: Koska perjantaina manttaan itseni tayteen kaloreita (5000 menee kevyesti paivan aikana jos niikseen tulee) niin lauantaina on "pakko" aina pitaa paastopaivaa, ja saatan elella paivan kahden puuroannoksen voimin. Sunnuntaina sama jatkuu. Arkipaivat syodaan sitten hyvin hyvin minimaalisesti, silla tiedetaan mita on odotettavissa taas ensi perjantaina, ja laihtumista on viela tapahduttava, keinolla milla hyvansa!!
Olen ruvennut sitten korvaamaan noita syotyja kaloreita liikkumalla, kuntosalilla kayn paivittain, juoksen jopa 20km lenkkeja ihan kevyesti, uimassa kayn viikoittain. Liikunnalla kuluttamieni kalorien maara vaihtelee, yleensa jokatapauksessa about 1000 kaloria/paiva. Vapaapaivia liikunnasta en enaa osaa pitaa, kuvittelen lihovani jos en jonain paivana liiku. Punnitsen itseni joka paiva moneen kertaan.
Au apir-ajan tulisi olla mukavaa, elamani parasta aikaa. Nain sanotaan. Minulla ei ole taalla kavereita (oma vika, tiedetaan. Enaa ei jaksa edes hankkia kun on enaa pari kk jaljella) mika osaltansa onkin varmasti ajanut minut tahan pisteeseen, ei olekaan niin helppoa olla vieraassa maassa ihan yksikseen ilman ketaan, kenelle purkaa huoliaan.
Sitakin ihmettelen, MITEN mahalaukkuni voi venya tallaisin suorituksiin? (Esim tanaan meni 6 paahtoleipaa lisukkeineen, 6 keksia, 400g purkki spagettia tom. kastikkeella, porkkana, tomaatti, 200g jugurtti) Miten kaikki tama tavara oikein mahtuu tuonne sisuksiini?
Ahdistaa, hermostuttaa, paniikki iskee. Masentaa. Haluan laihtua viela muutaman kilon, ja tiedan etta se ei talla menetelmalla ainakaan tule onnistumaan. Kysymyksenani kai onkin etta kuinka ihmeessa saisin hillittya noita "perjantai-kohtauksia" ? ? Usein viela perjantaisin olen lapsenvahtina, eli periaatteessa yksin kotona taalla ja voin mattaa ruokaa naamaan niin paljon kuin sielu sietaa. Muitten nahden syon hyvin vahan. Tallainen piilosyoppo minusta on tullut.
No joo, en tieda miksi taman tanne raaputin, mutta jotenkin helpottaa vain johonkin purkaa, kun tosiaan taalla on nama juttukaverit vahan vahissa:)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kerroit viestissäsi ihan itse vastauksen siihen, miksi ahmituttaa. Sanoit, että paastoat ahmimisen jälkeen pari päivää ja sitten elelet minimaalisella ruokamäärällä muun viikon. Tarvitset ruokaa! Syö säännöllisesti ja RIITTÄVÄSTI viikolla, niin en usko, että tulee niin vahvaa ahmimisvimmaa. Pidähän myös huolta siitä, että saat ravinnosta riittävästi proteiineja. Sekin saattaa auttaa.
Toinen syy ahmimiseen voi olla ihan vaan tapa. Mulla ainakin oli tapana lähes joka ilta ahmia kaikenlaista makeaa. Söin päivisin oikein hyvin ja takuulla riittävästi, mutta illalla silti ahmitutti. Myöhemmin huomasin, ettei kyse suinkaan ollu mistään tarpeesta vaan lähinnä juuri tavasta. Toivon, etten koskaan enää palaa sellaiseen. Pelkään repsahtamista edelleen.
Kilotkin tippuu muuten parhaiten, kun syö tarpeeksi. Itse olen nyt vajaassa puolessa vuodessa laihtunut n.8kg, koska oon syöny monipuolisesti ja terveellisesti. Olo on muutenkin ollu parempi, joten suosittelen lämpimästi.
Tuo yksinäisyys kuulostaa kammottavan tutulta...asuin vielä muutama viikko sitten minulle uudella paikkakunnalla ja olin jatkuvasti yksin. Yksinäisyydestä taas masentuu ja sitten ei jaksa lähteä mihinkään tutustumaan ihmisiin, kun on niin masentunut. Mukavan kierteen siitäkin saa aikaseks. Nyt vaan lähdet joka paikkaa, missä voi tutustua ihmisiin, vaikka ei yhtään huvittais! Nautit täysillä viimeisistä hetkistäsi au pairina!
Paljon jaksamista!!!
Minkä kokoinen toi mun maha siis on???
Äsken ahmin hiukan,tosin hedelmiä vaan:
4 banaania,600g viinirypäleitä,7 mandariinia,ja nyt hain sit vähän ruokaakin 4 ruisleipää voita,maitoa 3dl ja 1dl raejuustoa...Maha ei ole edes täynnä...
Joskus puoli pakettia paahtoleipää aamupalaksi voi olla ihan normaalia...
Mä oon siis sairaampi ku sä! :S