OSA XII
Biljardisalilla
Mä olin mennyt jo sisälle, kun Petra tuli. Me tilattiin paikan omistajalta limut ja istuttiin baaripöydälle. Tää oli siitä jännä paikka, että täällä myytiin kaljaa eikä ikärajaa sisälle ollut. Koskaan.
- No, kerro nyt, Petra sanoi silmäillen mua uteliaana. Mä katselin Petraan ja imin pillin kautta lasipullosta Pepsiä.
- Jani..., mä aloitin mutten kyennyt jatkamaan pidemmälle.
- Jani mitä? Petra tivasi. Mua alkoi yhtäkkiä itkettämään.
- Jani rakastaa mua, mä töksäytin ja Petran silmät pullistuivat silmistä. Se osas kuitenki ottaa asiat tyynesti.
- Ja sä?
- Kai mullakin on jotain tunteita sitä kohtaan.. en mä tiedä, mä huokasin. Jani oli kyllä todella namu, mutta... niin oli Tommikin. Ja Janin kanssa mulla ei olis ikinä kuitenkaan mitään mahdollisuuksia – sillähän oli Saara.
- Tota, Tiina... älä kato taakses, Petra yhtäkkiä varoitti. Ja tietenkin mä katoin, tyhmä ku olen. Janihan se siellä. Mä käännyin äkkiä ympäri.
- Voi v’ittu!
Jani lähestyi mua, mä tunsin sen pistävän katseen mun selässä. Mulla ei ollut minkäänlaisia pakomahdollisuuksia.
- Tiina..., mun selän takaa kuului Janin pehmeä ääni. Normaalisti mä olisin ollut sulaa vahaa Janin äänen vuoksi, mutta nyt mä olin jäykistynyt paikalleni. Mua vi’tutti ja kaiken muun ohella mä häpesin. Mä häpesin omaa, kakaramaista käytöstäni. Mä hivelin pilliä jonkin aikaa ja toivoin, että Jani kyllästyisi odottelemaan mun vastausta, mutta se oli ilmeisesti juurtunut salin lattiaan kiinni. Petra silmäili meitä kumpaakin. Mä kohotin katseeni sivullepäin ja katsahdin Janiin hiusteni takaa.
- Sori, Jani mutisi.
Se oli ainut, mitä se suustaan päästi ja se tuli niin pahoittelevalla ja surullisella äänellä, etten mä voinut olla sille enää vihainen. Mä liu’uin alas baarijakkaralta ja kiedoin käteni sen kaulaan.
- Mä rakastan sua, mä kuiskasin.
Mä en enää edes tajunnut, miksi olin juossut Mäkkäristä aiemmin pois.
Biljardisalilla
Mä olin mennyt jo sisälle, kun Petra tuli. Me tilattiin paikan omistajalta limut ja istuttiin baaripöydälle. Tää oli siitä jännä paikka, että täällä myytiin kaljaa eikä ikärajaa sisälle ollut. Koskaan.
- No, kerro nyt, Petra sanoi silmäillen mua uteliaana. Mä katselin Petraan ja imin pillin kautta lasipullosta Pepsiä.
- Jani..., mä aloitin mutten kyennyt jatkamaan pidemmälle.
- Jani mitä? Petra tivasi. Mua alkoi yhtäkkiä itkettämään.
- Jani rakastaa mua, mä töksäytin ja Petran silmät pullistuivat silmistä. Se osas kuitenki ottaa asiat tyynesti.
- Ja sä?
- Kai mullakin on jotain tunteita sitä kohtaan.. en mä tiedä, mä huokasin. Jani oli kyllä todella namu, mutta... niin oli Tommikin. Ja Janin kanssa mulla ei olis ikinä kuitenkaan mitään mahdollisuuksia – sillähän oli Saara.
- Tota, Tiina... älä kato taakses, Petra yhtäkkiä varoitti. Ja tietenkin mä katoin, tyhmä ku olen. Janihan se siellä. Mä käännyin äkkiä ympäri.
- Voi v’ittu!
Jani lähestyi mua, mä tunsin sen pistävän katseen mun selässä. Mulla ei ollut minkäänlaisia pakomahdollisuuksia.
- Tiina..., mun selän takaa kuului Janin pehmeä ääni. Normaalisti mä olisin ollut sulaa vahaa Janin äänen vuoksi, mutta nyt mä olin jäykistynyt paikalleni. Mua vi’tutti ja kaiken muun ohella mä häpesin. Mä häpesin omaa, kakaramaista käytöstäni. Mä hivelin pilliä jonkin aikaa ja toivoin, että Jani kyllästyisi odottelemaan mun vastausta, mutta se oli ilmeisesti juurtunut salin lattiaan kiinni. Petra silmäili meitä kumpaakin. Mä kohotin katseeni sivullepäin ja katsahdin Janiin hiusteni takaa.
- Sori, Jani mutisi.
Se oli ainut, mitä se suustaan päästi ja se tuli niin pahoittelevalla ja surullisella äänellä, etten mä voinut olla sille enää vihainen. Mä liu’uin alas baarijakkaralta ja kiedoin käteni sen kaulaan.
- Mä rakastan sua, mä kuiskasin.
Mä en enää edes tajunnut, miksi olin juossut Mäkkäristä aiemmin pois.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.