RAKAS PÄIVÄKIRJA,
NYT SE ON SITTEN TODISTETTU. MÄ, NINA MARIA KUJANPÄÄ, OLEN SYNTYNYT PELKÄSTÄÄN SEN TAKIA, ETTÄ JUMALA HALUSI KERRANKIN ANTAA IHMISILLE KUNNON NAURUT. -JOTTA KAIKKI OLISIVAT ONNELLISIA JA HYVÄLLÄ MIELELLÄ, LUONPA NYT TUOSTA KUJANPÄÄN TYTÖN, JA ANNAN SEN SÄHLÄILLÄ JA TUHOTA PAIKKOJA MUUTAMIEN VUOSIKYMMENIEN AJAN. SIITÄ TULEE HAUSKAA KATSOTTAVAA!
SIIS SYNNYIN MÄ, JA TÄNÄÄN MÄ TAJUSIN OLEVANI TÄYSIN SE NAURUNALAINEN EPÄOLENNAISUUS, JOKSI JUMALA ON MINUT SUURESSA VIISAUDESSAAN LUONUT.
-ÄLÄ KYSY MIKSI, MÄ EN TODELLAKAAN TIEDÄ.
Nina katseli hiljaa portaita alas astelevia oppilaita, jotka olivat jostain kumman syystä saaneet päähänsä pukeutua valkoisiin kaapuihin ja laittaa kynttiläkruunun yhdelle heistä päähän. Pyhä Lucia-kulkue, pah. Mitä pyhää noissakin tytöissä oli. Kaikki ne olivat samanlaisia, sellaisia blondeja, jotka kikattivat ja keikuttivat takapuoltaan niin teennäisen näköisinä, että Ninaa alkoi oksettaa. "Siis oikeesti! Hei daa..." Nina irvisti. Feikkibarbeja, täysin. Ja mikä pahinta, se tuntui vielä uppoavan kaikkiin. Opettajat taivastelivat "oi niitä suloisia tyttöjä!" ja kundit pyörivät ympärillä kuin mehiläiset nähdessään kasan hunajaa. Nina katseli himmennetyssä porraskäytävässä ympärilleen; varmaankin 90 prosenttia oli kerääntynyt töllistelemään ihanaisia enkeleitä, Nooraa, Heliä ja muita heidän kaveripiiristään.
Ninan katse siirtyi portaiden alapäässä seisovaan Joonakseen, ja hänen silmissään leimahti. Kas vain, itse Koulun Suosituin Kundi oli tullut seuraamaan kun Lucia-neito Noora toi valoa talven pimeyteen. Ei niin, että mitään muuta olisi ollut odotettavissakaan, kun katseli päivän pari Joonasta ja Nooraa, kun he välkillä kaulailivat ja tuijottelivat toisiaan niin sokerisesti että... Mutta toisaalta, Nina huokaisi, mitä sillä enää oli väliäkään. Mennyt oli mennyttä eikä sille mitään voinut.
Kun kulkue oli siirtynyt kerrosta alemmalle käytävälle, biologian lehtori Huiskanen sytytti valot ja oppilaat alkoivat valua hitaasti käytävältä takaisin luokkiinsa. Nina laskeutui muutaman rappusen alemmas ja asteli hitaasti takaisin englannin tunnilleen. Jassu istui jo pulpetissa kun Nina lysähti hänen viereensä.
"Oli niin kaunista, että oikein sydämestä otti", Jassu huokaisi liioitellusti ja räpsytteli silmäripsiään hymyillen hänelle ominaista enkelihymyä. Ninan täytyi myöntää, että Jassu todella näytti enkeliltä kullanruskeine hiuksineen ja sinisine silmineen. Nina vain ei voinut käsittää, miksi ihmeessä Jassu tuhlasi aikaansa hänen kanssaan, kun olisi voinut päästä suositumpaankin porukkaan. Nina tiesi, ettei Noora kavereineen välittänyt luonteesta pätkääkään- he arvostelivat muita ulkonäön ja vaatteiden mukaan. Jos halusi päästä mukaan Nooran porukkaan, täytyi olla suosittu. Ja siinä se vitsi olikin. Jassu ei ollut ikinä perustanut pahemmin suosittuna olemisesta; ehkä siksi Nina tulikin niin hyvin toimeen hänen kanssaan. Nina pudisti päätään. Jassu oli ainoa todellinen ystävä, ketä hänellä enää oli jäljellä.
Kun kello soi ruokatunnin merkiksi, Nina ja Jassu alkoivat kävellä ruokalaa kohti. Kaikkialla ympärillä kuului iloista naurua ja puheen sorinaa. "Mitäköhän ihanaa herkkua meille tänään tarjotaan", Jassu mutisi. Nina hymähti. "Luultavasti eilistä siskonmakkarakeittoa ja kuivuneita korppuja. Tasoon ei ole ikinä pahemmin panostettu meidän koulussa." Jassu kohautti harteitaan. "Ruoka ei kenties ole parhaasta päästä, mutta SILMÄNruokaa
kyllä riittää..." hän sanoi ja virnisti. Nina vilkaisi häneen. "okei, nyt saadaan kuulla taas puolen tunnin mittainen saarna Karrista, oi miten se nimi sointuukaan..." "Älä viitsi!" Jassu naurahti. "En mä ikinä ole noin paha ollut... Ja kyllä me voitaisiin puhua välillä sunkin asioista, jos sä suostuisit vaan kertomaan mulle." Jassu sanoi. Nina oli hiljaa. "Sä tiedät, ettei mulla ole ollut asioita enää sen yhden jälkeen... tai no ääh, en mä halua puhua siitä..." "Sä tarkoitat Joonasta.Kyllä mä tiedän. Mut sun on koitettava vaan kestää..."Jassu aloitti, mutta Nina keskeytti hänet. "No joo joo, mä taisin jo sanoa, etten halua puhua siitä!" Nina huusi ja Jassu vaikeni. He kävelivät loppumatkan hiljaisina.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Miten tarina jatkuu? Mitä Ninan ja Joonaksen taustalla piilee? Lue osa 2!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Antakaa palautetta, please! Mä en jatka juttua jos kukaan ei jaksa lukea eteenpäin...
NYT SE ON SITTEN TODISTETTU. MÄ, NINA MARIA KUJANPÄÄ, OLEN SYNTYNYT PELKÄSTÄÄN SEN TAKIA, ETTÄ JUMALA HALUSI KERRANKIN ANTAA IHMISILLE KUNNON NAURUT. -JOTTA KAIKKI OLISIVAT ONNELLISIA JA HYVÄLLÄ MIELELLÄ, LUONPA NYT TUOSTA KUJANPÄÄN TYTÖN, JA ANNAN SEN SÄHLÄILLÄ JA TUHOTA PAIKKOJA MUUTAMIEN VUOSIKYMMENIEN AJAN. SIITÄ TULEE HAUSKAA KATSOTTAVAA!
SIIS SYNNYIN MÄ, JA TÄNÄÄN MÄ TAJUSIN OLEVANI TÄYSIN SE NAURUNALAINEN EPÄOLENNAISUUS, JOKSI JUMALA ON MINUT SUURESSA VIISAUDESSAAN LUONUT.
-ÄLÄ KYSY MIKSI, MÄ EN TODELLAKAAN TIEDÄ.
Nina katseli hiljaa portaita alas astelevia oppilaita, jotka olivat jostain kumman syystä saaneet päähänsä pukeutua valkoisiin kaapuihin ja laittaa kynttiläkruunun yhdelle heistä päähän. Pyhä Lucia-kulkue, pah. Mitä pyhää noissakin tytöissä oli. Kaikki ne olivat samanlaisia, sellaisia blondeja, jotka kikattivat ja keikuttivat takapuoltaan niin teennäisen näköisinä, että Ninaa alkoi oksettaa. "Siis oikeesti! Hei daa..." Nina irvisti. Feikkibarbeja, täysin. Ja mikä pahinta, se tuntui vielä uppoavan kaikkiin. Opettajat taivastelivat "oi niitä suloisia tyttöjä!" ja kundit pyörivät ympärillä kuin mehiläiset nähdessään kasan hunajaa. Nina katseli himmennetyssä porraskäytävässä ympärilleen; varmaankin 90 prosenttia oli kerääntynyt töllistelemään ihanaisia enkeleitä, Nooraa, Heliä ja muita heidän kaveripiiristään.
Ninan katse siirtyi portaiden alapäässä seisovaan Joonakseen, ja hänen silmissään leimahti. Kas vain, itse Koulun Suosituin Kundi oli tullut seuraamaan kun Lucia-neito Noora toi valoa talven pimeyteen. Ei niin, että mitään muuta olisi ollut odotettavissakaan, kun katseli päivän pari Joonasta ja Nooraa, kun he välkillä kaulailivat ja tuijottelivat toisiaan niin sokerisesti että... Mutta toisaalta, Nina huokaisi, mitä sillä enää oli väliäkään. Mennyt oli mennyttä eikä sille mitään voinut.
Kun kulkue oli siirtynyt kerrosta alemmalle käytävälle, biologian lehtori Huiskanen sytytti valot ja oppilaat alkoivat valua hitaasti käytävältä takaisin luokkiinsa. Nina laskeutui muutaman rappusen alemmas ja asteli hitaasti takaisin englannin tunnilleen. Jassu istui jo pulpetissa kun Nina lysähti hänen viereensä.
"Oli niin kaunista, että oikein sydämestä otti", Jassu huokaisi liioitellusti ja räpsytteli silmäripsiään hymyillen hänelle ominaista enkelihymyä. Ninan täytyi myöntää, että Jassu todella näytti enkeliltä kullanruskeine hiuksineen ja sinisine silmineen. Nina vain ei voinut käsittää, miksi ihmeessä Jassu tuhlasi aikaansa hänen kanssaan, kun olisi voinut päästä suositumpaankin porukkaan. Nina tiesi, ettei Noora kavereineen välittänyt luonteesta pätkääkään- he arvostelivat muita ulkonäön ja vaatteiden mukaan. Jos halusi päästä mukaan Nooran porukkaan, täytyi olla suosittu. Ja siinä se vitsi olikin. Jassu ei ollut ikinä perustanut pahemmin suosittuna olemisesta; ehkä siksi Nina tulikin niin hyvin toimeen hänen kanssaan. Nina pudisti päätään. Jassu oli ainoa todellinen ystävä, ketä hänellä enää oli jäljellä.
Kun kello soi ruokatunnin merkiksi, Nina ja Jassu alkoivat kävellä ruokalaa kohti. Kaikkialla ympärillä kuului iloista naurua ja puheen sorinaa. "Mitäköhän ihanaa herkkua meille tänään tarjotaan", Jassu mutisi. Nina hymähti. "Luultavasti eilistä siskonmakkarakeittoa ja kuivuneita korppuja. Tasoon ei ole ikinä pahemmin panostettu meidän koulussa." Jassu kohautti harteitaan. "Ruoka ei kenties ole parhaasta päästä, mutta SILMÄNruokaa
kyllä riittää..." hän sanoi ja virnisti. Nina vilkaisi häneen. "okei, nyt saadaan kuulla taas puolen tunnin mittainen saarna Karrista, oi miten se nimi sointuukaan..." "Älä viitsi!" Jassu naurahti. "En mä ikinä ole noin paha ollut... Ja kyllä me voitaisiin puhua välillä sunkin asioista, jos sä suostuisit vaan kertomaan mulle." Jassu sanoi. Nina oli hiljaa. "Sä tiedät, ettei mulla ole ollut asioita enää sen yhden jälkeen... tai no ääh, en mä halua puhua siitä..." "Sä tarkoitat Joonasta.Kyllä mä tiedän. Mut sun on koitettava vaan kestää..."Jassu aloitti, mutta Nina keskeytti hänet. "No joo joo, mä taisin jo sanoa, etten halua puhua siitä!" Nina huusi ja Jassu vaikeni. He kävelivät loppumatkan hiljaisina.
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Miten tarina jatkuu? Mitä Ninan ja Joonaksen taustalla piilee? Lue osa 2!
¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤
Antakaa palautetta, please! Mä en jatka juttua jos kukaan ei jaksa lukea eteenpäin...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä oli oikein piristävää. Sujuvaa kerrontaa. Tarina juoksee jouhevasti eteenpäin. Tuosta mielellään lukisi jatkoakin.
Ja oikein palautetta pyysit:
Asenne tekstissä, sopivat ironiset kohdat
- Omasta mielestäni kaikkien muka "massateinien" pilkkaaminen alkaa jo jotenkin kulua noin elementtinä, siis että päähenkilö on sitten näitä riemukkaita erilaisia nuoria. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta asetelmaa on käytetty liian usein, jotta se olisi enää vetävä.
? Aloin vain ajatella, että löytyykö meidän kouluistamme todella jokaisesta tällainen "suosituin tyttö/poika"? Mitä ajattelette?
Nautittavan virheetöntä kirjoittamista, muotoseikat hallussa. Miellyttävää lukea.
? Taitaa suomen kielellä yleisestikin olla aika vaikeaa luoda todella aidon ja uskottavan kuuloista dialogia. Yleensäkin sorrutaan helposti teennäisyyksiin. En viittaa nyt erityisemmin tähän tekstiin.
? Mitenkäs juonenkehittely jatkuu tästä eteenpäin? Eli lisää stooria vaan! Minä ainakin odotan.
Post scriptum: Nimimerkkisihän lainaus R. Jordanilta, eikö totta?
Vaikka mä mistä kirjasta nimimerkkejä lainaisin, niin aina joku onnistuu tunnistamaan... : ) Joo, Jordanistahan se. Ootko lukenut? Tykkäsitkö?
Taidat muutenkin olla aika kokenut näitten tekstien kanssa, tuli oikein kunnollista kritiikkiä. Kiitos siitä! ¤kumartaa¤ Toi massateinien pilkkaaminen oli hyvä pointti, mut mä en ajatellut asiaa kun kirjoitin tätä. Se, miksi Nina niitä inhoaa, johtuu joistain vanhoista jutuista, ei niistä vielä sen enempää...
Suosituin tyttö/poika toimii joissain kouluissa. Meidän koulussa se on lähinnä alitajuntainen juttu, että joitain katsotaan enemmän ylöspäin. En mä sitten muusta tiedä.
Dialogi on hankalaa, varsinkin jos ei ole kunnon persoonallista taustaa henkilöille, joille sitä kirjoittaa. Ja koska tää juttu oli multa tällanen viidentoista minuutin kyhäelmä, en mä pahemmin pysähtynyt miettimään jutun uskottavuutta tai pahemmin mitään muutakaan yksityiskohtaa.
Kiitti paljon asiantuntevista kommenteista! Palaillaan asiaan joittenkin muitten tekstien yhteydessä!!
P.S veikkaan sun oleva aika hyvä kirjoittamaan, haluisin lukea tekstejäs, jos niitä vaikka täältä löytyisi...
Olen kai lukenut Jordania jonnekin kuudennen kirjan paikkeille, mutta siihen se jäi. Hyvät ystäväni ovat kyllä seuranneet sarjaa intensiivisesti ja pitäneet minutkin kärryillä tapahtumista. Ihan OK, mutta itse diggaan enemmän yleistä kirjallisuutta.