Isoja

En ole mikään fanaattinen abortin vastustaja, joskaan en sitä hyväksyttävänä pidäkään..

Noita ultria pohdin itsekin alkuraskaudessa. Kävimme rv7 ultrassa tsekkaamassa, onko siellä varmasti joku. Np- ja rakenneultraan en osallistunut juuri siksi, kun neuvolatädillekin sanoin, etten halua tietää mitään vammoja niin pitääkö sitten jäädä osallistumatta, niin hän sanoi että kyllä, koska seulontahan siinä on tarkoituksena. Eli ne ultrat EIVÄT ole pakollisia vaikka suurin osa äideistä niihin osallistuukin. Ja suurin osa varmaan meneekin niihin siitä tottumuksesta, että ultriin mennään.

Uskon, että luonto hoitaa tehtävänsä ja vauva syntyy sellaisena kuin syntyy. Ulkoiset vammat eivät myöskään kerro siitä, mitä tämä ihminen kokee sisällänsä. Mieleenjäävin tapaus on, kun kuulin vammaisesta nyt jo aikuisesta miehestä, jota oli koko hänen ikänsä pidetty täysin vajaaälyisenä ja kohdeltukin siten. Sitten oli keksitty joku kirjoitusmenetelmä tms, jolla hän pääsi ilmaisemaan itseään ja kirjoitti kirjan elämästään ja siitä, miltä muitten kohtelu tuntui. Itse en siis pystyisi aborttiin sen perusteella, että rakenneultrassa huomattaisiin ulkoisia poikkeavuuksia. Sitä kun ei voi tietää, mitä toinen kokee sisällään.

Ultriin osallistumatta jättäminen oli siis selvää ja juteltiin siitä miehenikin kanssa ja sanoin hänelle ihan suoraan, että minä en ainakaan mitään aborttia tekisi vaikka lapsi olisi kuinka vammainen ja kysyin, pystyisikö hän tekemään ja vastaus oli ei.

4D ultrassa käytiin tällä viikolla rv26 taas vain siksi, että nähdään vauva. Ja tuossa vaiheessa en koe, että se oli seulontaa, koska aborttiraja oli jo ylitetty.

Nämä ovat vaikeita asioita, enkä usko että kukaan aborttia tekevä tieten tahtoen tappaa lastaan, mutta ihmiset ajattelevat eri tavoin ja varmaankin jokainen pyrkii tekemään sen oikean ratkaisun.. siitäkin huolimatta, että en pidä tiettyjä ratkaisuja hyväksyttävinä..

Monista kysymyksistäsi osaa vastata ainoastaan yhteen: Kaikki sikiötutkimukset ovat vapaaehtoisia. Tämän luulisi neuvolatätisikin tietävän. Ei kaikki halua mennä tutkimuksiin ja ei niitä ole edes tarjolla jokaisessa kunnassa.

Rakenneultrahan on vapaaehtoinen eli jos et halua tietää niin älä mene sinne? Tai sitten päätät etukäteen, että oli lapsi terve tai ei niin haluat hänet? Niin minä ainakin ajattelen täällä...

Itse ratkaisin asian niin, etten mene ultratutkimuksiin lainkaan. Ilmoitin vaan suoraan ja heti neuvolantädille, että en halua ultriin ja asia oli sillä selvä.

Tätikin siinä jutteli, että onneksi hänen "lastentekoaikaan" ei tarvinnut tuollaisia miettiä ja tehdä päätöksiä. Lapset syntyi sellaisina kuin syntyivät, jos olivat syntyäkseen.

En lukenut muiden vastauksia, joten pahoittelut, jos toistan samoja asioita. Nuo seulonnat on siis vapaaehtoisia.

Kävin molemmat ultrat, sillä olen luonteeltani sellainen, että tarvitsen aikaa valmistautua. Eli jos joku olisi ollut vialla, olisi ollut aikaa valmistautua eikä "vika" olisi tullut yllätyksenä. Minusta olisi tärkeää, ettei lapsen synnyttyä olisi mennyt shokkiin tms...

Eli mitään päätöksiä vauvan kohtalosta ei tarvitse tehdä, vaikka jotain olisikin vialla!

Toinen "tärkeä" syy noihin ultriin oli tietty se, että sain nähdä vauvani. Jotenkin se ei tunnu todelliselta jos ei näe. Lisäksi turhamaisuudessani halusin tietää lapsen sukupuolen. Tässä taas se valmistautumis -pointti: pitää tietää, mitä sieltä on tulossa. No, sukupuolta ei kuitenkaan saatu ennen syntymää selville...

"Joku on päättänyt, millainen ihminen on 'terve ja hyväksyttävä' joillakin kriteereillä määriteltynä."

Niin on. Jokaisessa yhteisössä on omat käsitykset siitä, mikä on hyvää, mikä huonoa, mikä sallittua, mikä kiellettyä, mikä normaalia ja epänormaalia. Minulla on joitain "normeista" poikkeavia kavereita, tarkoitan ihan päälle päin näkyvää erilaisuutta. Se, että pidän heitä jollain tavoin valtaväestöstä erityisesti poikkeavina (tätä minun on ihan turha kiistää), ei estä olemasta heidän kanssaan ystävä ja arvostamasta ja välittämästä heistä. Joo, on määritelmät sille, mikä on "epänormaalia", mutta mielestäni myös epänormaalit mahtuvat tähän maailmaan. Lopulta me kaikki olemme "viallisia" ja erilaisia.

"Tällä hetkellä oikeuteni on kantaa tätä lasta ja synnyttää se, kun aika tulee. Minulla ei ole oikeutta keskeyttää raskautta jokin oman syyni takia."

Joskus "oma syy" voi olla myös koko perhettä ja lasta koskeva syy. Se, miten arvostat ja kohtelet itseäsi, peilautuu väkisinkin siihen, miten pystyt arvostamaan perhettäsi ja lastasi.

"Mutta jos rakenneultrassa todetaan poikkeamia lisätutkimusten jälkeen todetaan ettei lapsi ole 'terve ja hyväksyttävä', niin oikeuteni ja velvollisuuteni on päätää jatkanko raskautta vai en."

Voit tehdä jonkin asteisen päätöksen jo ennen ultraan menoa. Esim. minä päätin, että en keskeytä raskautta, jos lapsella on edes jonkinlaiset mahdollisuudet selvitä synnyttyään elossa, vaikka sitten hetken. Mutta varmaa keskenmenoa en olisi jäänyt odottamaan, vaan antanut asian mennä päätökseen hallitulla tavalla. Sinulla on oikeus ja velvollisuus pitää myös itsestäsi huolta. Minulle vääjäämättömän keskenmenon odottaminen olisi ollut liikaa. Jollekulle toiselle vaikeasti vammaisen lapsen odottaminen olisi liikaa. Sinä tunnet itsesi parhaiten ja löydät varmasti oman kestokykysi rajan. Sitä ei tarvitse eikä pidä ylittää, sillä myös sinun elämäsi on arvokas.

"Toisaalta joku taho olisi voinut jo päätttää ettei 'epäkelvollisia' saa synnyttää. Kyselisinkö silloin täällä, että miksi ei saa?"

Toinen taho ei voi päättää asiaa sinun puolestasi, koska vain sinä voit tietää, missä menee sinun kestokykysi raja.

"Kuka on päätänyt ja miten, kuka ja millainen ihminen saa syntyä mailmaan?"

Itse uskon Jumalaan, joka hallitsee asian. Ihminen ei ole Jumala, mutta koska ihminen, myös sinä ja minä, on Jumalan luoma arvokas olento, on jokaisesta ihmisestä pidettävä huoli. Myös itsestään!

"Onko minulla oikeus kieltäytyä tästä seulonnasta vai onko se pakollinen?"

Kuten moni on jo vastannut, sinulla on oikeus kieltäytyä. Seulonnat eivät ole pakollisia.

"Pitääkö minun huomioida kumppanini mielipide tässä asiassa, jos kerran vain ja ainoastaa minä saan päätää keskeytänkö raskauden vai en?"

Minusta sinun olisi hyvä huomioida kumppanisi mielipide. Mutta päätöksen on oltava sellainen, että myös sinä pystyt elämään sen kanssa.

"Miksi en saa itse päättää onko lapsi 'terve ja
hyväksyttävä'?"

Juuri siksi sinulla on päätösvalta abortin suhteen, että sinä saat päättää siitä, hyväksytkö lapsen mahdollisesta vammasta huolimatta. Mutta sitä on vaikeampi hetkessä muuttaa, miten yhteisön normit lapsen normaaliuden tai erilaisuuden määrittelee. Eli sinä saat hyväksyä myös "erilaisen" lapsen.

"Mitä jos pitäisin vaikka naissukupuolta 'huonona ja viallisena'? Tai rusketukkaisia tai ruskeaihoisia?"

Silloin toimisit tässä yhteisössä niin selvästi yhteisön normien ja tapojen vastaisesti, ettei yhteisö nähtävästi hyväksyisi kantaasi. Vaikka tässä yhteiskunnassa arvostetaan mielipiteen vapautta, täytyy ihmisten silti toimia yhteisön sääntöjen (kirjoitettujen ja kirjoittamattomien) mukaisesti. Tämä on yhteisössä elämisen ehto.

"Miksi saan päättää elämän lopettamisesta silloin, kun elämä on minun sisälläni, mutten enää silloin, kun se on minun ulkopuolellani minusta lähtöisin?"

Äidiksi tuleminen on niin suuresti sinua koskeva asia, että myös sinun elämäsi on otettava huomioon, ei vain lapsi. Jos sinä et pysty olemaan äiti lapsellesi, kärsii lapsi. Sinä selvästi arvostat ja rakastat sisälläsi kasvavaa mahtavaa pientä ihmisentainta. Samalla tavalla sinun on voitava rakastaa ja arvostaa myös itseäsi.

"Kaikki kulminoitunee siihen ettei tässä ole oikeata tai väärää tapaa, vaan kaikki rakaisut ovat oikein, vai ovatko?"

Sinun kohdallasi on varmasti olemassa sinulle oikea ratkaisu. Sama ratkaisu ei välttämättä olisi oikea jollekulle toiselle.

"Miksi minä saan päättää saako joku toinen elää?"

Jotta sinulla olisi mahdollisuus pitää huolta itsestäsi silloin, kun lapsen (vammainen tai ei) saaminen musertaisi sinut. Totisesti toivon, ettei kenenkään koskaan tarvitsisi olla sellaisessa tilanteessa.. Mutta elämä on joskus niin raakaa, että on tehtävä rankkoja ja vaikeita ratkaisuja.

"Miksi neuvolatäti ei osaa vastata yhteenkään näistä kysymyksistä?"

Minäkin osaan jakaa sinulle vain joitain ajatuksia. Neuvolatätikin on pelkkä ihminen, samanlainen kuin sinäkin, jolla ei ole Jumalan viisautta..

Kiitos vastauksista, kaikilla on oma mielipiteensä ja oma tulkintansa kysymyksistä.

Edelleen kuitenkin joudun miettimään sitä, onko raskauden keskeyttäminen siinä tapauksessa että se on sallittua(jonkun toisen kriteerien pohjalta), oikeus vai velvollisuus. Miksi raskauden keskeyttäminen ei ole aina sallittua? Miksi elämää punnitaan eri punnuksilla eri tapauksissa.

Ja sitä, miksi juuri minulla olisi oikeus päättää jokun toisen elämästä vain ja ainoastaan siksi että ko. elämä sattuu olemaan sisälläni.

Ja miksi minulla ei ole oikeutta päättää ko. elämästä syntymän jälkeen, vaikka minulla olisi oikeus päättää elämästä ennen syntymää.

Onko eri asia sanoa ettei nyt vaan hotsita saada sittenkään lasta, kuin sanoa ettei nyt vaan hotsita saada lihavuusgeenillä varustettua lasta?

Onko ihmisen elämä taakka? Miksi pitäisi ajatella omaa jaksamista, jos kyse on oikeudesta syntyä ja siitä, kenellä on minkäkin syyn takia oikeus päättää kenenkin elämästä?