Miten olette tulleet(bi-hetero-parit) toimeen sen jälkeen, kun paljastui, että toinen on bi? Itselleni asia valkeni juuri...
Elämää bi-seksuaalin kanssa...
terox
193860
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
oli ainakin mulle, saatiin kumppanin kanssa asiat kerrankin puhuttua perin pohjin ja kummankin ymmärrys lisääntyi, myös keskinäinen kunnioitus ja arvostus, sekin on siis itsestä kiinni miten kypsästi asioita pystyy hyväksymään ja voiko antaa tilaa toisen tunteille.
Itse olen ollut onnellisempi sen jälkeen, kun tiedostin oman biseksuaalisuuteni. Missään vaiheessa en ole sitä salannut mieheltäni, joten parisuhde ei ole salailun vuoksi näivettynyt.
Miehenikin vaikuttaa onnelliselta ja tyytyväiseltä, mutta ehkä hänen pitäisi itse vastata omasta puolestaan ;)
Kerroit, että omassa suhteessasi paljastui toinen biseksuaaliksi. Kumpi teistä? Ja miten se tuli ilmi?
on bi, minä hetero.Vaikeaksi koen sen, että feminismi nostanut päätään. En pidä mitään ismejä hyvänä.
Asiat jotenkin kohdallaan, mutta mielestäni vaatii aikaa, ehkäpä paljonkin, hyväksyä se että toisella on "muita".
kaikki suhteet omasta on poispäin, mutta kai siihenkin tottuu, kun on kakskytvuotta oltu yhdessä, niin on tullut koettua paljon. Rehellisyyttähän tämä vaatii... Itse ihmettelin oman käytöksen muuttumista joitakin vuosia sitten (4v)(tuolloin hän oli jo ottanut uuden suuntauksen), mutta nyt ymmärrän itseäni paremmin. Ei auta ku keskustella asioista. Ois mukava, jos joku vois jeesata tässä ajatusmaailmassa, kun tuntuu vähän oudolta. Itse olin perisuomalainen muuten, mutta ulkonäköni on komea...
Siis onko näin, että vaimollasi on ollut neljän vuoden ajan salasuhteita naisen/naisten kanssa? Vai tiedostiko hän biseksuaalisuutensa silloin? Sanoit että hän oli "ottanut uuden suuntauksen".
Eli onko näin, että vaimosi muuttui ja oma käytöksesi myös, etkä ymmärtänyt syytä ennen kuin nyt kun hän paljasti biseksuaalisuutensa?
"Asiat jotenkin kohdallaan, mutta mielestäni vaatii aikaa, ehkäpä paljonkin, hyväksyä se että toisella on "muita"."
Se että on bi ei tarkoita että on muita. Jos pettää, se on asia ihan erikseen.
Se että on bi, ei tarkoita että on muita. Keskustelunaloittajan suhteessa se kuitenkin ilmeisesti tarkoittaa. Jos siitä on sovittu yhdessä, kyse ei ole pettämisestä.
Hän taitaa haluta keskustella siitä, miten voi olla yhdessä polyamorisen biseksuaalin kanssa.
Suuri osa bisseistähän ei kaipaa rinnakkaissuhteita.
kuta kuinkin noin. Nyt (eilen) sain tietää lisää..
Älkää nyt taas ruvetko teoretisoimaan,
tässä on kyse tästä yksittäistapauksesta.
Minkä takia joillakin on kova tarve aina kailottaa, että bisset ei ole pettäjiä?
Sattuko pahastikin omaan nilkkaan?
Miksi aina näin?
Jos on elänyt jonkun kanssa 20 vuotta,niin luulis että se toinen hetero, mutku..
Hyvä että hän otti asian puheeksi itse, eikä asia tule esiin ikävällä tavalla.
Teidän täytyy 'hieman' keskustella asiasta.
Täytyy sanoa että "it always comes as a suprise",
tuollaiseen ei voi varautua, varsinkin jos ei osaa epäillä.
Kun pohdit asiaa, niin pidä mielessäsi, että se ei ole sinun vikasi, sinä et ole tehnyt mitään väärin.
Jos joku on bi, niin se johtuu hänestä itsestään.
Voimia ja jaksamista.
... että on kurjaa herätä todellisuuteen, joka on ollut totta jo vuosia. Siis se, että asia on sinulta salattu, on varmaan raskasta. Miksi näin on? Pelkäsikö vaimo, että jätät hänet, jos saat tietää? Vai eikö hän itsekään ollut sinut asian kanssa?
Itse kerroin miehelleni, kun tajusin rakastavani ystävääni. Hän tosin totesi, että se ei ollut hänelle yllätys. Hän oli tiennyt minun olevan biseksuaali ennen kuin tiedostin sen itse. Hän myös arvosti sitä, että kerroin asiasta, kun se valkeni minulle. Minulla ja ystävälläni ei siinä vaiheessa ollut muuta kuin tunnesuhde.
Tärkeintä olisi nyt, että voitte puhua avoimesti kaikista tunteista, joita tilanne herättää. Pystytkö jakamaan vaimosi rakkauden? Tunnetko mustasukkaisuutta?
Rakkaus on kyllä siitä kumma asia, että sitä ei ole olemassa vain yksi yksikkö, josta jaetaan, vaan se on uusiutuva ja lisääntyvä luonnonvara.
jotenkin vaan ahistaa... ihan hirveesti.
suurta ikävää. Suren asioiden mahdottomuutta. Itse olen HETERO isolla H-kirjaimella. Mietin elämää eteenpäin. En tiedä, vielä, mitä haluan elämältä... ja hänestä, tai itsestä. Tiedän että hän on syyllinen pettämisiin, mutta pitikö minun sortua samaan, kun olen oikeasti ollut pyhimys(en enää...).
Pitäisikö minun etsiä suurta heterorakkautta, kun mielestäni se seksi jota nyt harrastamme, niin ei ole sitä mistä minä(-kin) saan nautinnon? En halua "lahnaa", koska vaadin aktilta aika paljon... Tiedän että moni ajattelee, että puhuminen auttaa... paskat auta! Seksistä nauttiminen vaatii meiltä molemmilta rakkautta, tiedän sen. Hän vain saa rakkautta jostakin muualta.Rakkautta, joka antaa autuuden...
Mitä tarkoittaa "bisse"? Mitä tarkoittaa olla bi-seksuaali? Eikö se vaadi rakkautta jonkun muun kanssa? Olenko ihan pihalla ...?
Jos vaimosi seksuaalisuudessa on tapahtunut muutos, se ei ole sinun syysi eikä sinua siitä pitäisi rangaista. On kuitenkin mahdollista, että vaimosi "lahnavaihe" menee ohi ja hän kiinnostuu taas sinusta uudelleen. Onko se kestänyt kauankin?
Hän voi itse myös opetella uudestaan innostumaan myös miehestä, ainakin yrittää. Se tietysti edellyttää halua ja rakkautta, mutta mahdotonta se ei ole.
Haluatteko te pysyä yhdessä? Keskustelkaa siitä. Onko yhteinen elämänne muuten niin hyvää, että kestätte ulkopuolisia suhteita?
Mutta pitääkö elämän olla kestämistä? Ehkäpä... on minussa marttyyria sen verran, että asiat voi jatkua "ennallaan" kauankin.
Lahnavaihe(ei niin aktiivinen rooli) on kestänyt mielestäni liian pitkään, siitä sitten oma käytös..., en edes tiedä kannattaako oikaista käytöstä...
Onko teillä bi-ihmisillä tapana olla passiivisia heterosuhteessa, tai "omistaa" esim. rinnat rakkaallenne? Hän ei enää pidä siitä, että kosken niihin erityisesti. Tää muuten näyttää aika sairaalta tekstiltä, mutta oma "paranemiseni" tästä asiasta voi alkaa esim. kirjoittamalla. :)
Tulee mieleen, että taidanpa laittaa "ranttaliksi" koko seksihommat, toki juttelen asiasta ensin... Hänelle
Kyllähän asioista pitää keskustella. Toivottavasti voit puhua vaimosikin kanssa avoimesti.
En voi itse vastata toisten bi-ihmisten puolesta. Mutta itse en ole miehelleni passiivinen kumppani. Tiedän kyllä parisuhteita, joissa puolisoilla ei ole keskenään lainkaan seksiä ja vaimolla on naisystävä. Jos heidän liittonsa silti pysyy koossa, se johtuu varmaan muista yhdistävistä tekijöistä - niitä kun yleensä avioliitossa on.
Mä henkilökohtaisesti prosessoin tätä "uutta puolta" itsessäni noin pari vuotta ennen kuin uskalsin sen puheeksi mieheni kanssa ottaa. Mitään varsinaista pettämistä tuona aikana ei minun puoleltani ollut, vaikka pientä sutinaa muutaman naisen kanssa olikin. (Aikaisemman väliaikaisen eron aikana minulla oli suhde naisen kanssa, mutta tästä hän ei tiennyt.) Tästä kaikesta sain vihdoin suuni auki, kun oli jo niin paha olla itsellä sen takia, kun ajattelin, että mieheni kuuluu tietää niin merkittävä asia minusta. Puhuttiin asiasta ensin paljon. Olin valmistautunut siihen, että hän pakkaa kamansa ja lähtee saman tien. Sitä hän ei onneksi tehnyt, vaan ymmärsi ja hyväksyi asian. Samalla keskusteltiin siitä mitä tämä meidän suhteessa tarkoittaa ja missä kulkee moraaliset rajat. Hänelle tuona hetkenä valkeni paljon asioita käyttäytymisestäni viimeisten vuosien aikana. Keksustelusta pääsimme taas huomattavasti tasapainoisempaan parisuhteeseen. Tästä kaikesta on kulunut pari vuotta. Vaikka puhuimme alusta saakka paljon ja avoimesti, mieheni työstää asiaa edelleen. Toisinaan, vaikka asiat eivät millään tavoin liittyisi seksuaalisuuteeni, ristiriitatilanteissa se nostaa päätään. Siitäkin on keskusteltu. Oikeastaan se oli asia joka herätti henkiin sen "keskustelukulttuurin" parisuhteessamme, joka oli vuosien varrella hautautunut kiireeseen. Ajattelen itse tämän olevan niin sitä parisuhteen perusturvallisuutta järisyttävä asia, että luottamus ja ymmärrys vaatii aikaa, jotta toinen voi saada kokemuksen siitä ettei bi-seksuaalisuuteni ole hänelle uhka. Pelkkä puhe tuskin milloinkaan riittää. Edelleen meidänkin on annettava tilaa, kaikenlaisille tunteille. Tällainen tarina täällä :) Voimia sinulle!
Itse olen mies ja kokeillut miestenvälistä seksiä, ennenkuin tapasin nykyisen vaimoni. Kerroin hänelle taustoistani ennenkuin menimme naimisiin, ajattelin että voi vielä siinä vaiheessa etsiä itselleen "normaalin" miehen, mikäli asia tuntuisi vstenmieliseltä.
Ensin hänelle tuli järkytys ja ehkä inhoreaktiokin, hän koki ettei pysty naisena antamaan kaikkea sitä, mitä hän oletti minun haluavan.Keskustelimme asiasta aina silloin tällöin, välillä suutuspäissään hän homotteli minua ja pyysi taas anteeksi. Nyt tuosta on kulunut jo kohta kymmenen vuotta ja tilanne on seestynyt. Kertaakaan en ole vaimoani pettänyt tänä aikana, mistä nostan itselleni hattua. Välillä on ollut vaikeitakin kausia, mutta sinnikkäästi tässä vielä elellään yhdessä. Muutaman kerran olemme vaimon aloitteesta saaneet baarista mukavaa bi-miesseuraa, ja vaimoani on kiihottanut se, kun olen miehen kanssa. Ja samalla vaimokin saa luvalla kokeilla "vierasta miestä". Meillä homma toimii näin, tuo em. kimppajuttu tosin ei ole kovinkaan yleistä, ehkäpä kerran vuodessa. Eli harrastamme ihan "normaali" avioseksiä enimmäkseen...