Lastensuojelulain uudistusesitykseen?
Tänään ja huomenna ottaisin vielä ehdotuksia ja mielipiteitä vastaan suurella mielenkiinnolla, maanantai aamuun mennessä lähetän tekstin eteenpäin.
Tänään ja huomenna ottaisin vielä ehdotuksia ja mielipiteitä vastaan suurella mielenkiinnolla, maanantai aamuun mennessä lähetän tekstin eteenpäin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
luopuminen on suurinta rakkautta.
kykyä lapsesta huolehtia, mutta esim. minulla on kykyä siihen aina ollut, sen ovat sossutkin myöntäneet, vaikka sijoitus jouduttiin yhteiskunnan mädännäisyyden takia tekemäänkin.
Ja meitä samassa tilanteessa olevia vanhempia on paljon. Ja myös niitä vanhempia, joilla on huonot sosiaalityöntekijät, tekevät suoranaisia virkarikoksia, joita tehoton valituskoneisto ei käsittele. Silloin lapsesta erossa oleminen ei ole suurinta rakkautta vaan suurin mahdollinen vääryys niin lasta kuin vanhempiakin kohtaan!
Laitan nyt vielä senkin, että huostaanottoja ei monesti pureta, vaikka syyt sijoitukseen ovat poistuneet, jopa muiden viranomaisten antamien lausuntojenkin perusteella. Ja tämän asian olemassa oloa ei tee tyhjäksi se, että ammattitaitoiset sossut purkavat sijoituksen vastaavassa tilanteessa jonkin toisen kunnan alueella.
Huostaanotoista:
Aikarajat purkuhakemuksen käsittelyyn ja sitä seuraavan päätöksen täytäntöönpanoon.
Huostaanottoihin jokavuotinen tarpeellisuustutkinta, sossun toimesta.
Huostaanoton perusteita tiukennettava ja yksityiskohtaistettava.
Huostaanoton syyt aina poliisitutkintaan.
Huostaanottopäätös oikeuslaitokselle, sossulta tämä päätösoikeus pois.
Lastensuojelulainkoulutus sossuille pakolliseksi vähintään kahden vuoden välein.
Lain toteutumisen valvontaa tehostettava.
Lakiin on saatava tarkemmat määreet, miten lasten etua tutkitaan huostaanoton purusta päätettäessä.
Hoidolliset huostaanotot lopetettava, tai ainakin minimoitava ja näitä tehtäessä oltava lisäksi perusteltua, ettei vanhemman huolto toimi.
Lasten avopsykatrian määrärahat korvamerkittävä ja niitä on lisättävä.
Avohuollon rahat korvamerkittävä ja sos.t.oimen rahoitus päätettävä avotoimien, ei huostaanottojen mukaan.
että ketään ihmistä ei voi syyttää lainrikkomisesta, jos henkilö ei ole tiennyt rikkoneensa lakia tai siis ei ainakaan voi rangaista siitä.
Jos lastensossuilla on aivan olematon koulutus lain tuntemiseen, niin eihän heitä reppanoita voi mistään syyttää, jos eivät tietoisesti ole lakia rikkoneetkaan. Voi tantta parkoja!
Koska kunnissa ei ole edes tavanomaisen sosiaalityöntekijän tutkinnon suorittaneita ja nyt kuulutetaan VIHDOIN ammattitaitoisten työntekijöiden perään, niin eikö saman tien pitäisi pätevyysvaatimuksia tarkentaa niin, että joka kunnassa pitäisi olla vähintään yksi erityissosiaalityöntekijä tutkinnon suorittanut henkilö. Jos vaikka hän tuntisi laista jo edes aakkoset.
tekevien viranomaisten on AINA oltava
ammattilaisia ja ammatillisesti päteviä
tekemään/hoitamaan kuntien/kaupunkien lastensuojelutyötä.
Nykyinenkin, voimassa oleva lastensuojelulaki antaa monia erittäin hyviä ja monipuolisia "työkaluja" lastensuojeluviranomaisten työskentelylle lapsiperheiden asioiden hoidossa.
Mutta lastensuojelulain "lukijaa" ja tulkitsijaa on viranomaisissa yhtä monta
kuin on alan virkamiestä Suomessa.
Osalla heistä on oman hallinnon alan lakikin (puhumattakaan muista virkamiestyöhön vaikuttavaista laeista)
valitettavasti jäänyt lukematta!
Nykyinen, todella monenkirjava ja sekava,
eri puolella maata eri tavalla ja toimenpiteillä tehtävä lastensuojelutyö, on lasten ja heidän perheidensä asioiden hoidon kannalta
todella kamala ja monesti katastrofaalinenkin.
Perheiden oikeusturvaa on parannettava ja selkeytettävä suhteessa virkamiehiin.
Nykyisn ei ole olemassa minkäänlaista puolueetonta ja asiaan perehtynyttä oikeusinstanssia, minne todella voisi
asiansa ja oikeusvaatimuksensa esittää.
EU -ihmisoikeus tuomioistuin on todella kaukana tavallisesta suomalaisesta lapsiperheestä!
"Lapsesta/perheestä epäilyttävää" -ilmoitusvelvollisuus ja siihen liittyvät asiat eivät saisi johtaa automaattisesti minkäänlaiseen huostaanottoon. Jos perheillä on kasvatus tai muita lasten huoltoon liittyviä todellisia ongelmia, olisi hyvä olla ammttikasvattajien; "nannyjen" kaltainen verkosto, joilla olisi mahdollisuus antaa neuvoa perheille heidän omissa kodeissaan.
Sen sijaan, kun nykyisin mennään perheneuvoloihin vastaanotoille ja kuunnellaan "vinkkejä" siellä. Ja näiden "nannyjen" tehtävä tulisi olla perheiden apuna; ohjata ja auttaa lasten/nuorten perheitä, eikä johdattaa ja viedä perheitä "automaattihuostaanotto" -putkeen!
Taloudellien tuki, asumisoloihin jne,
ovat jo nykyisessä lastensuojelulaissakin ihan erillisenä asiana. Mutta edelleen on lapsiperheitä, joissa asutaan hujan hajan -huostaanotettuinakin, juuri puuttellisten asumisolojen sekä taloudellisten seikkojen vuoksi.
Huostaanoton pitäisi aina lapsiperheessä todellakin olla ÄÄRIMMÄINEN TOIMENPIDE, eli kaikenlainen "mu-tu" filosofia pois.
Ei meistä suomalaisista (ilmeisestikään) ole tarkoitus mitään robottikansaa, täydellisyyden tavoitteluissamme tehdä!
Pieni inhimillinen aspekti koko kasvatusasiaan ja myös yksilöiden erilaisuuden vahva ja VAKAVA huomioiminen näissä kasvatukseen liittyvissä asioissa. (tuolla toisella palstalla oli joku kirjoittaja sitä mieltä että, jopa liiat harrasteet lapsella, saisivat/riittäisivät syyksi
lasten huostaanottoihin...).
Jo huostaanotettujen lasten sijoituspaikojen riittävä, asiallinen, jne, ammattilaisten tekemä ja säännöllisesti suorittama kontrolli.
Myös jos sijoituspaikoissa epäinhimillistä kohtelua lapsilla ja nuorilla, sellaiseen on voitava, ja ihan ehdottomasti puututtuva heti.
Nykyisessä laissakin on jo "apu ja tuki" -paketti lapsen sijaishuollon aikana;
lapselle, vanhemmille, sijoituspaikalle. Kehitettävä tätä "osastoa" siihen suuntaan,
että apu ja tuki on TODELLISTEN ammattilaisten antamaa ja kaikille huostaanoton osapuolille,
sekä juuri sellaista, mitä asianosaisten kohdalla tarvitaan.
Lapsen huostaanoton purku ei saa olla poikkeus.
Poikkeuksen on oltava se, ettei huostaaanottoa lapselta/perheeltä pureta.
Eli kaikki tehtävät ja annettavat "avut ja tuet",
esimerkiksi lapsen omalle perheelle,
tähtäävät siihen, että lapsen palautuminen
omaan kotiinsa on pääasiallinen tavoite ja lapselle myös mahdollista.
Lasta/ nuorta ei saa jättää "oman onnensa" nojaan edelleenkään, kun hän täyttää 18 vuotta.
Jos yhteiskunta on "napannut" lapsen hoteisiinsa huostaanoton kautta, yhteiskunnan on myös varmistettava lapsen/ nuoren selviytyminen
sen jälkeenkin, kun hän irrottautuu omasta sijoituspaikastaan.
On myös luotava ja asetettava selkeä ja asiallinen päämärä/tavoite, miksi ylipäätään puututaan lapsen perheen elämään niinkin "rankalla kädellä", äärimmäisellä toimenpitellä, kuin huostaanotolla.
Lastensuojelutyön tavoitteena ei voi olla mikään
"veroa maksava kansalainen"; suurimmasta osasta tulee sellaisia kansalaisia ennemmin tai myöhemmin ja joistakin ei valitettavasti koskaan.
Vaikka lapsella olisi kuinka hyvät lähtökohdat omassa kodissaan ja elämässä, välttämättä tämä
"veroa maksava kansalainen" -tavoite ei hänen kohdallaan toteudu.
Eli tutkimustyötä/seurantaa lastensuojelutyön parissa sekä lastensuojelutyön hyväksi,
enemmän ja suuriin linjoihin keskittyen; todellista tietoa ja asiaa.
Nykyisessä lastensuojelulaissa on myös maininta kuntien YLEISELLÄ TASOLLA TEHTÄVÄ LASTENSUOJELUTYÖ, siihen on todella paneuduttava ja sitä olisi kunnissa oikeasti myös tehtävä.
PÄIVÄKOTIEN JA KOULUJEN YLISUURET RYHMÄ- JA LUOKKAKOOT, LASTEN YKSILÖLLISET ERITYISTARPEET HOIDOSSA JA KOULUISSA, SIJASTEN PÄTEVYYDET HOIDOSSA JA KOULUISSA, HARRASTEMAHDOLLSIUUDET PAIKKAKUNNILLA, LASTEN JA NUORTEN HARRASTEPAIKKOJEN MAKSUTTOMUUS JA RIITTÄVÄ TARJONTA JNE. JNE TÄTÄ TYÖTÄ RIITTÄÄ.....
Lastensuojelutyötä on tehtävä kunnissa/kaupungeissa myös yleisellä tasolla;
kaikkia lapsia ja nuoria koskevana!
Tässä jotain
(osa voi ollakin jo uudistusesityksessä mukana) pääpiirteittäin, mitä näin sunnuntain, lepopäivän kunniaksi, tuli mieleen.
Kesähän on vielä aikaa pohtia ja miettiä näitä asioita ja ennen syksyä voi ottaa "yhteyksiä"
OMAAN KANSANEDUSTAJAANSA.