Täällä keskustelussa liikkuu muutamia aktiivisia kirjoittajia, jotka odottavat kotimaista adoptiolasta. Kotimaista adoptiolasta odottaa tälläkin hetkellä hurjimpien laskelmien mukaan jopa 800 lapsettomuudesta kärsivää pariskuntaa. Suomalaisia vauvoja on adoptoitu viime vuosina noin 30-40 vuosittain. Kaikille halukkaille ei siis riitä suomalaista adoptiovauvaa ja vauvojen vähyyden takia perhe ei voi juuri koskaan saada useampaa kuin yhtä adoptiolasta Suomesta.
Muistakaa, että vaikka suomalaisista adoptiolapsista on huutava pula, niin teistä kenenkään ei tarvitse päätyä adoptioon. Nämä lapsettomat pariskunnat voivat ihan hyvin ottaa sijaislapsia tai adoptoida lapsen ulkomailta. Lapsettomien ihmisten onni ei riipu sinun ratkaisustasi!
Jos mietit adoptiota, niin mieti vain ja ainoastaan sinun, lapsen ja teidän läheistenne (esim. lapsen isä) elämää.
Muistakaa, että vaikka suomalaisista adoptiolapsista on huutava pula, niin teistä kenenkään ei tarvitse päätyä adoptioon. Nämä lapsettomat pariskunnat voivat ihan hyvin ottaa sijaislapsia tai adoptoida lapsen ulkomailta. Lapsettomien ihmisten onni ei riipu sinun ratkaisustasi!
Jos mietit adoptiota, niin mieti vain ja ainoastaan sinun, lapsen ja teidän läheistenne (esim. lapsen isä) elämää.
Vastaukset 12
Vanhimmat
"Suomalaisia vauvoja on adoptoitu viime vuosina noin 30-40"
eikös niistäkin (30-40) ole osa sellaisia tapauksia joissa uusi puoliso adoptoi toisen lapsen....eli uusperhe on kyseessä....siis perheen sisäisiä adoptioita.
Tuskinpa tuo 30-40 lasta vuosittain on ns.vapailla markkinoilla???
Kyllä hirvittää miten ihmiset jotka ei saa omaa lasta, kärkkyvät toisten lapsia...
tehdä se alkuraskauden keskeytys kuin antaa vauvan syntyä ja antaa se sitten pois. Selviää pienemmällä surulla.
Minusta kenenkään ei tarvitse synnyttää lastaan pois annettavaksi. Toivottavasti Suomessa ei tulevaisuudessa enää synny yhtään lasta, joka annetaan heti syntymänsä jälkeen adoptioon. Adoptoikoot ottolasta haluavat orpolapsia, kyllä sellaisia maailmassa riittää.
Ei pidä syyllistää niitä naisia/vanhempia, jotka antaa vastasyntyneen adoptioon. Se on todella vaikea ratkaisu ja joskus se on paras mahdollinen ratkaisu. Siitä jää kyllä elinikäinen suru vanhemmille ja usein myös adoptoidulle lapselle, vaikka tämä pääsisi miten hyvään kotiin tahansa. Pahinta on se, jos äitejä painostetaan antamaan lapsi adoptioon. Sitä ei todellakaan saisi tapahtua yhdellekään äidille olipa tämä nuori tai vanhempi, sairas, terve tai vanhempi. Painostusta ei saisi olla. Joissain tapauksissa adoptio voi kuitenkin olla kaikille paras ratkaisu, vaikka se jättääkin jälkeen suuren surun. Ei tuomita niitä äitejä ja isiä.
Kyllä tuon verran (30-40) nimenomaan adoptoidaan vuosittain Suomessa vieraisiin perheisiin. Ne adoptiot ovat siis sellaisia, joissa äiti luovuttaa vauvan sosiaalityöntekijöiden johonkin adoptioperheeseen sijoitettavaksi. Äiti ei saa tietää lapsen uusien vanhempien nimiä tai asuinpaikkaa eikä lapsen uutta nimeä. Äiti ei välttämättä koskaan enää näe lastaan tai saa häneen yhteyttä. Lapsi voi aikuisena yrittää ottaa vanhempiinsa yhteyttä. Kaikkiaan Suomessa tapahtuu nykyään vuosittain yli 100 adoptiota. Suurin osa näistä on kuitenkin perheensisäisiä adoptioita, joissa uusi aviopuoliso adoptoi puolisonsa lapsen.
Tiedän perheen, jossa on kaksi adoptio lasta. Täyssisarukset ovat, siis samat biologiset vanhemmat, lapsilla noin puolitoista vuotta ikäeroa.
Tapahtuuko adoptioita sitten jotenkin muutenkin, voiko vanhemmat siis tehdä sopimuksen sosiaalihuollon ohittamalla? Kun on kaksi lasta, lapset tietävät biologiset vanhempansa, asuvat samalla paikkakunnalla, mutta ovat virallisesti tämän toisen perheen adoptoituja lapsia... Ei kai Suomessa saa rahalla erilaista kohtelua tai ostettua joitain tälläisiä adoptiosopimuksia? Vai voiko esimerkiksi sijoitetut lapset adoptoida perheeseen? Ohitetaanko silloin kylmästi lapsettomien pariskuntien jonot?
lapsensa voi antaa adoptoitavaksi jos niin haluaa. Se eroaa kuitenkin monelta osin tilanteesta jossa perhe haluaa adoptoida vastasyntyneen tuntemattoman lapsen itselleen ns normaalisti niin kuin me kaikki sen ymmärrämme.
Suvussa tapahtuvaa adoptiota on olemassa jos joku ei ole kykenevä hoitamaan lastaan tai halukas siihen ja toinen on. Yleisempi oli ennen ns kasvatiksi antaminen jolloin lapsi sijoitettiin esim lapsettoman sisaruksen perheeseen kasvamaan ja kaikki osapuolet tiesivät tai sitten eivät asian todellisen tilan. Yksi kaverini esim luuli äitiään vain tädikseen kunnes oli rippikouluikäinen ja asia selvisi hänelle. Tällaiset kotimaiset isomman lapsen adoptiot menevät tuohon isompaan adoptiomäärään eikä siihen pienempään..
Sijaislapsia ei yleensä adoptoida perheisiin. Sijaisvanhempana olo on monelle elämäntapa ja siten myös tuo leivän pöytään. Myöskään nämä lapset eivät yleensä ole adoptoitavissa vaikka joku haluaakin, päinvastoin heidäthän on otettu periaatteessa tilapäisesti talteen muuall kotoaan ja yhteys kotiin pyritään säilyttämään koko ajan. On täysin kaksi eri asiaa olla adoptiojonossa ja haluta vauva kuin olla jonossa jossa kelpaa isompikin lapsi. Adoptioon ei voi pakottaa minkään tietyn systeemin kautta jos todella haluaa antaa lapsen jollekkin niin se onnistuu kyllä. Kaupankäynnistä siinä silti tuskin on kyse ja silloin se olisi myös laitonta.
Kotimaisen adoption jonossa ainakin ennen oli nimenomaan vauvan haluavia ei niinkään isomman lapsen kelpuuttavia mikä jo kertoo koko tilanteesta mielestäni jotakin, mutta jokaisella on oikeus ominn päätöksiinsä vaikka se sitten tietää ettei lasta ehkä koskaan saa..
Todennäköisesti lapset on ensin olleet perheessä sijoitettuina ja adoptoitu vasta sen jälkeen. Tuo on siis kaikkein todennäköisin selitys. Sijaisperheisiin sijoitettuja lapsia ei yleensä adoptoida, mutta aina välillä niin kuitenkin käy.
Toinen vaihtoehto lienee semmoinen, että lapsien biologiset vanhemmat ovat halunneet antaa lapset juuri tähän perheeseen adoptioon. Joskus vanhemmat valitsevat adoptioperheen esim. suvustaan tai muuten tutusta perheestä, johon luottavat.
Joskus erittäin harvoin tapahtuu myös niin, että adoptioon annettu lapsi saa pikkusisaruksen, joka myös päätyy adoptioon. Tällöin nuorempi pyritään sijoittamaan samaan adoptioperheeseen kuin ensimmäinen. Tämä on kuitenkin todella harvinaista. Ulkomailtakin on kuitenkin tullut Suomeen muutamia tämmöisiä lapsia, joissa adoptiolapsen biologinen sisarus on tullut adoptioon myöhemmin ja haluttu samaan perheeseen edellisen kanssa.
Lapsettomien pariskuntien jonot ohitetaan tarvittaessa kylmästi ja niin pitääkin olla. Adoptiossa etsitään jokaiselle lapselle mahdollisimman sopivaa kotia, eikä tarkoituksena todellakaan pitäisi olla lapsen löytäminen lapsettomille. Sijaisperheen tapauksessa lapset tietenkin adoptoidaan siihen perheeseen, missä he jo asuvat, jos se vaan sopii kaikille osapuolille.
Ei kotimaiset isompien lasten adoptiot aina mene eri lukuun. Tuossa luvussa 30-40 on joka vuosi muutamia leikki-ikäisiä lapsia, mutta lähes kaikki ovat toki vauvoja. Esimerkiksi Pela, joka hoitaa lähes kaikki Suomen kotimaan adoptiot, sijoittaa oikeastaan joka vuosi adoptioon muutaman 1-6-vuotiaan. Nämä lapset on yleensä lapsia, jotka on jo aiemmin asuneet sijaisperheessä ja adoptoidaan tähän sijaisperheeseen. Joskus voi olla niinkin ikävästä jutusta kyse, että lapsen biovanhemmat kuolevat.
Sijaisvanhempien joukossa on erittäin suuri joukko semmoisia perheitä, jotka ottavat sijoituslapsia biolapsettomuuden takia. Heille sijaislasten ottaminen tuntuu paremmalta ratkaisulta kuin esimerkiksi ulkomailta adoptoiminen. Kotimaasta adoptiolapsen saaminen on nimittäin tosi pitkä ja epävarma projekti, eikä lapsia voi saada kuin yhden. Ulkomainen adoptio maksaa aina ja siihen on kovemmat vaatimukset. Osa myös pelkää esimerkiksi rasismia. Sijaisperheiden joukossa on niitäkin perheitä, jotka on ensin odottanut kotimaista adoptiolasta, mutta heille ei ole tämmöistä lasta riittänyt. Eli kaikki sijaisvanhemmat ei tosiaan ole sijaisvanhempia rahan takia.
Adoptiossa ei saa Suomen lain mukaan käyttää rahaa. Siis biologiset vanhemmat eivät saa ottaa vastaan rahaa eikä adoptiovanhemmat saa antaa rahaa. Biovanhemmat saavat kuitenkin päättää, mihin perheeseen he haluavat lapsen antaa, jos heillä on tämmöinen sopiva perhe tiedossa. Tiedän yhden teiniäidin, joka halusi antaa lapsen serkulleen, joka ei voinut saada omia biolapsia. Teiniäiti voi tällöin pitää lapseensa yhteyttä, vaikka kyllä se varmaan on aika rankkaa. Heille se oli paras ratkaisu ja ainakin lapsi saa tuntea sukulaisensa alusta lähtien.
Ajattelin juuri tuota, että perhe on rikas monessa polvessa ollut yrittäjä pariskunta, jotka lapset adoptoi. Kyseessä siis on varmasti vain se, että bio vanhemmat halusivat lapsilleen rikkaamman tulevaisuuden, siksi vanhemmat sattuvat olemaan varakkaampia, eikä se, että olisivat voineet itsensä ostaa jonojen ohi...
Eli rahalla saattaakin olla tekemistä. Rikkaammat vanhemmat mielletään varmasti lapselle paremmaksi, jos samalla linjalla on kaksi samantasoista pariskuntaa muuten, mutta toisilla on vain enemmän varakkuutta...
Kuitenkin kysessä on erilainen adoptio kuin tuo alkuperäinen jutun aihe, sillä nämä tuntevat biovanhempansa, eli saattavat todellakin olla olleet pienenä vain kasvatteina ja sitten vasta adoptoitu.
ilmeisesti käytäntö on muuttunut sillä takavuosina ei lasta saanut perhe sijoitukseen jos ei sillä ollut omaa lasta. Tätä perusteltiin nimenomaan sillä että lapsille sijoitus on väliaikaista ja toisaalta he ovat usein ongelmallisia taustoiltaan ja tarvitsevat myös vertaisiaan perheessä eli muita lapsia. Poikkeuksena oli ammattimaiset perhekodit. Ilmeisesti viimeaikojen puute sijaisperheistä on aiheuttanut muutoksia tilanteeseen? Ja vanha käytäntö on ainakin osalla kunnista edelleen voimassa..
Juuri samoin ajattelen asiasta. Olet todella kypsä, harkintakykyinen ihminen, kun ajattelet noin.
Köyhissä maissa on pilvin pimein lapsia, joilla ei ole vanhempia. Sieltä löytyy kyllä adoptoitavaa. Mutta, eipä kelpaa näille eliittirouville??
Painostetaan vain synnyttämään ja antamaan sitten oma lapsi pois. Järkyttävää?? Sitä tekoa katuisi ja surisi koko tulevan elämänsä ajan!!