ylioppilasjuhlat

No tänä päivänä kuka vaan pääsee ylioppilaaksi, mutta duunarialoilla tienaa monessa tapauksessa paremmin kuin akateemiset. Itse olen ylioppilas ja kouluttautunut, pätkätyökierteessä, puolisoni on amistasolta ylennyt yksityisellä puolella pikkupomoksi, ei ole ollut ikinä työttömänä ja tienaa huomattavasti paremmin kuin esim. valtion virastojen korkeastikoulutettu osastopäällikkö. Olen kateellinen miehelleni, jolla ei ollut suuria opintolainoja maksettavana ja hän kävi vakitöissä senkin ajan kun itse tuhlasin aikaani koulussa.

Mutta se ongelma meilläkin. Puolisolla on siis hyvä palkka, bruttona. Meillä on nyt puolison iso suku siinä iässä, että sukulaislapsia kirjoittaa vähintään yksi lähes joka vuosi. Sen päälle valmistujaisia ja häitä. Puolisolla on sisarten- ja veljienlapsia yli 20, omia sisaruksia paljon ja näillä vielä suuria perheitä. Meiltä jotenkin odotetaan aina suuria rahasummia, koska mieheni on "hyvätuloinen". Mutta kun siitä menee aimo summa veroa, asuntolaina, joka on otettu tilanteessa jolloin itselläni sattui olemaan nyttemmin lopettanut vakityöpaikka niin ei nettona jää niin paljon. Silti porukkalahjoihin odotetaan, että me laittaisimme enemmän kuin muut. Rasittavaa.

ylioppilaaksi kirjoitti:

No tänä päivänä kuka vaan pääsee ylioppilaaksi, mutta duunarialoilla tienaa monessa tapauksessa paremmin kuin akateemiset. Itse olen ylioppilas ja kouluttautunut, pätkätyökierteessä, puolisoni on amistasolta ylennyt yksityisellä puolella pikkupomoksi, ei ole ollut ikinä työttömänä ja tienaa huomattavasti paremmin kuin esim. valtion virastojen korkeastikoulutettu osastopäällikkö. Olen kateellinen miehelleni, jolla ei ollut suuria opintolainoja maksettavana ja hän kävi vakitöissä senkin ajan kun itse tuhlasin aikaani koulussa.

Mutta se ongelma meilläkin. Puolisolla on siis hyvä palkka, bruttona. Meillä on nyt puolison iso suku siinä iässä, että sukulaislapsia kirjoittaa vähintään yksi lähes joka vuosi. Sen päälle valmistujaisia ja häitä. Puolisolla on sisarten- ja veljienlapsia yli 20, omia sisaruksia paljon ja näillä vielä suuria perheitä. Meiltä jotenkin odotetaan aina suuria rahasummia, koska mieheni on "hyvätuloinen". Mutta kun siitä menee aimo summa veroa, asuntolaina, joka on otettu tilanteessa jolloin itselläni sattui olemaan nyttemmin lopettanut vakityöpaikka niin ei nettona jää niin paljon. Silti porukkalahjoihin odotetaan, että me laittaisimme enemmän kuin muut. Rasittavaa.

Kyllä meilläpäin on niin, että jos porukalla annetaan lahja, niin kaikki laittavat samansuuruisen summan pottiin. Eihän se kuitenkaan missään näy, kuinka paljon kukakin rahaa on lahjaan laittanut.

Meilläkin on suuri suku, ja on häitä, yo-juhlia, rippijuhlia ym. Mielestäni lahjan ei tarvitse olla kallis, mieluumminkin joku käytännöllinen. Esim. häälahjaksi saa aika edullisestikin vuodevaatteita, astioita, taidelasiakin. Yo-lahjaksikin annetaan nykyään paljon esim. astioita, joita nuori elämänsä varrella varmasti tarvitsee.