Ymmärrän olevani etuoikeutettu kun minulla on perhe, puoliso ja lapsia. On kavereita, muutama läheinen ystävä ja kivat työkaveritkin. Ei luulisi, että yksinäisyys vaivaa.
Vaivaa se kuitenkin. Syynä on huono suhde puolisoon, jossa ei ole mitään "vikaa", mutta kun tunteet puuttuvat niin ne puuttuvat, vaikka on puhuttu, tehty yhdessä asioita, oltu huomaavaisia ja seksikin sujuu teknisesti hyvin fyysisten (ei henkisten) tarpeiden tyydyttämisen kannalta.
Käsittämätön tunne, mutta täysin aito. Ero tuntuu raskaalta ajatukselta, mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Tunnen myös huonoa omatuntoa valittaa tällaisesta, kun niin moni on todella kirjaimellisesti yksin. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään.
Vaivaa se kuitenkin. Syynä on huono suhde puolisoon, jossa ei ole mitään "vikaa", mutta kun tunteet puuttuvat niin ne puuttuvat, vaikka on puhuttu, tehty yhdessä asioita, oltu huomaavaisia ja seksikin sujuu teknisesti hyvin fyysisten (ei henkisten) tarpeiden tyydyttämisen kannalta.
Käsittämätön tunne, mutta täysin aito. Ero tuntuu raskaalta ajatukselta, mutta ei taida olla muuta vaihtoehtoa. Tunnen myös huonoa omatuntoa valittaa tällaisesta, kun niin moni on todella kirjaimellisesti yksin. Toivottavasti kukaan ei pahoita mieltään.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oletko varma että kyseessä on yksinäisyys eikä masennus tai jokin muu asia? Mielestäni olisi aika lyhytnäköistä erota sen takia että tunteet puuttuvat. Tuskin ne sentään kokonaan puuttuvat, voihan se olla tylsistymistäkin tai arkipäiväistymistä. Nykyään erotaan ihan liian helposti ties mistä mitättömistä syistä eikä osata hoitaa ongelmia muuten. Jonkinlainen pariterapia voisi olla hyödyksi.
Miten ihmneessä olet yleensä mennyt sen kanssa avioon itse en usko että todellinen rakkaus kuolee koskaan.