Tarkoitus olisi kulkea monen maan läpi ja jotakuinkin omaan tahtiin, vaikka matkapäivien määrä on suurinpiirtein tiedossa. Tulisimme lentokoneella takaisin Suomeen. Olisi kiva kuulla kokemuksia tämäntyyppisestä matkasta ja sen järjestelyistä..
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ensiksikin täytyisi tietää mihin aiot jättää auton, että voit palata ilman sitä? Suosittelen kuitenkin jäämään suomeen tällaisella matkasuunnittelulla.
Suunnitelusta vastaa ensisijaisesti miesystävä jolla on paljon kokemusta matkailusta ja tuhansia ajokilometrejä takana. Mukaan tulee pari muutakin henkilöä. Ja määränpäänä on hänen kotimaansa ja perheensä kotiseudut, joten kai hänellä on joku aavistus minne auto jätetään. Olisin vain halunnut lueskella muidenkin ihmisten kokemuksia tämäntyyppisestä reissusta.. Olenkohan väärällä palstalla..
Mikäs siinä sitten. Sinne vain. Loput selviää sitten matkalla.
Tai ainakin me (2 henkilöä) lähdimme tuolla mielellä liikkeelle Eurooppaan muutama vuosi sitten (ja Baltiaan lasten kanssa viime kesänä). Varmistettiin, että auto on kaikinpuolin kunnossa, niin tekniikka kuin paperitkin, green card viime tingassa vakuutusyhtiöstä, matkavakuutus, tärkeät puhelinnumerot muistiin (korttien katoamiset ym.), matkatavarat takakonttiin ja passit mukaan. KAikki muu, lähinnä siis reitti ja sitä myöten majoitukset, päätettiin jättää suunnittelematta.
BAltian matkan osalta meinasi käydä hullusti: luulin muistavani Visa electronin tunnusluvun, mutta tarkistaminen automaatilla puolitoista vuorokautta (ei tullut mieleen aiemmin...) ennen lähtöä osoitti, ettei luulo ole tiedon väärtti, eikä se ainakaan tunnusluvuksi käy. Koodin saaminen tai vaihtaminen vie pitkän ajan, eikä sellaista ollut mahdollista odottaa näin viime tingassa, mutta sain sitten tilattua uuden Visan pikatoimituksella pankkivirkailijan avustuksella. Rahaa ei voinut nostaa, kun siihenkään ei saa niin nopeasti tunnuslukua, mutta maksukorttina se toimi. Kortti oli siis matkaseuramme ainoa. Mutta tämä siis Baltian matka. Takaisin Eurooppaan.
Euroopan reissulle (kuten Baltian reissullekin) oli siis varattu laivaliput (menimme Rostockin kautta), meno ja paluu, joskin paluuta siirsimme puhelimitse kerran pari, kun viihdyimme sen verran hyvin, ettei runsas kaksi viikkoa riittänyt. Mitään muuta en ollut varannut, enkä edes katsonut valmiiksi tietoja (Baltian matkaa varten sentään katselin valmiiksi netistä mahdollisia majoituksia pikkupaikkakunnilla, kun sentään oli lapsetkin mukana, mutta en varannut, koskei ollut tietoa reiteistä eikä ajoista), sai sitten ajaa ihan sitä reittiä kuin paikan päällä lystäsi, ja jäädä tai lähteä niin kuin huvitti. Yhteen pikkukaupunkiin Unkarissa, josta (siis kaupungista) en ollut koskaan kuullutkaan, tykästyimme (ja löytämäämme majataloon), että päivä piteni kolmeksi ja sitten vielä yhteensä viideksi. Samoin Praha ei päästänyt otteestaan kovin helposti, ei mennen eikä tullen.
En minä nyt sen kummempia osaa kertoa, mitään sellaisia ongelmia, joihin olisi pitänyt varautua jo ennalta, ei ilmennyt. Jonkun mielestä tälläinen epävarmuus reittisuunnittelussa (tai siis kun sitä ei ole) voi olla stressaavaa, jonkun mielestä stressaavaa on se, että on valmiiksi lukkoon lyödyt suunnitelmat ja tavoitteet. Kuulumme enemmänkin jälkimmäisiin.
Ja kunnon autokartta mukaan.
Ai, ja tärkeä seikka: kumpikin matkamme oli tarkoituksella touko-kesäkuussa, kun koko Eurooppa ei vielä lomaile. En tiedä, millaista on saada pahimpana lomasesonkina majapaikkoja, jos ei ole sellaisia etukäteen varannut.