49 vuotias nainen. Elän nykyään lähes erakkona kaupassakäyntiä lukuunottamatta. Häpeäni aihe ovat hampaani..jo kolme irronnut ja vielä edestä. Lapsena ei juuri mummoni neuvonut hampaidenhoitoa (äiti hylkäsi minut puolivuotiaana) ja nyt ovat menneet jo näin huonoon kuntoon. Tuloni ovat tällä hetkellä minimit (työmarkkinatuki) ja aikaisemmat tuloni ovat menneet tarkkaan toisten lainatakausten takia. En siis näe ulospääsyä tilanteestani. Saanko mistään apua? Ja asiani kuntoon. Sosiaalitoimisto ei auta proteettisessa hammashoidossa...ei myöskään KeLa.
Sorma
olen epätoivoinen
4259
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
sinun tulee ottaa yhteyttä paikkakuntasi sosiaalihoitajaan, löytynee terveyskeskuksesta.hän osaa neuvoa ja auttaa kunhan kerrot rehellisesti, kuinka tämä asia rajoittaa normaalia elämää.rohkeasti vain asiaan kiinni, mitään hävettävää ei ole.usko minua.jokin ratkaisu löytyy.
en nähnyt tätä vaan sanoin ihan omana neuvona.
mutta koen ja näen sinut hyvänä ihmisenä, jonka ei pitäisi eristäytyä.ymmärrän kyllä että kertomasi perusteella et halua olla tekemisissä muiden kanssa.mutta se ongelma jää taakse ja voit elää normaalisti.uusi elämä
en ole näkijä, mutta haluaisin kannustaa sinua hakemaan apua. Vaadi itsellesi palvelua. Toivon todella että apua saa jos sitä tarvitsee. Asia selvästikin vaikuttaa jo sinuun psyykkisesti, joten kannattaa yrittää hoidattaa hampaat kuntoon. Tsemppiä!
(sekin joskus helpottaa), kun huomasin saaneeni kaksi asiallista vastausta. Kiitos niistä. Tuntuu, kuin olisi jutellut asioistaan jonkun ulkopuolisen kanssa pitkästä aikaa. Tuskin uskalsin lukea niitä siinä pelossa, että joku ilkeilee vain tilanteelleni.
lisäksi.
Pyydä lähetettä mielenterveystoimistoon psykiatrille ja pyydä häneltä lausunto asiasta.
-miten hampaattomuus haittaa arkista elämääsi sekä fyysisesti että henkisesti.
-miten hampaattomuus rajoittaa sosiaalista elämääsi.
Pyydä hammaslääkäriltäsi arvio hampaiden kustannuksesta.
Varaa aika sosiaalitoimistoon sosiaalityöntekijälle ja neuvottele hänen kanssaan tilanteesta ja tee hakemus harkinnanvaraisesta avustuksesta. Mikäli sosiialin suhtautuminen on edelleen nihkeätä ota yhteyttä sosiaaliasiamieheen.
Usein sosiaalityöntekijät suorastaan valehtelevat ja/tai jättävät oleellista kertomatta avustusasioissa. Et ole ensimmäinen jolle sosiaalistyöntekijä tarjoaa ei oota, vaikka varmasi on.
Rohkeutta ja menestystä toimessasi!