Olen vasta täyttänyt 43 ja ilman ystävää. Kysymys on siitä, että on todella vaikea löytää oikeaa ystävää, ymmärrättekö? Olen väsynyt kaikenlaisiin höpöhöpö- juttuihin.
Kannattaako rakastua saman ikäiseen mieheen?
Maaritti.
10887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Juu, taidan olla väärällä sivulla, ? . Elämäntilanteeni on muuttunut ja mietin, onko 50 v. viisaampi kuin 40 v.
50-vuotias ei ole yhtään sen viisaampi kuin 40-vuotias. Elämänkokemusta on 10 vuotta enemmän, mutta samat hormonit hyrräävät ja samat virheet tehdään aina vain uudelleen.
Varmaankin 50-vuotias on viisaampi kuin kolmekymppinen, mutta 40 vuotta on aika, josta elämä varsinaisesti alkaa, ja ihmisestä alkaa tulla kypsä ihminen, jos tulee. - Jotkut eivät tule koskaan kypsiksi tai viisaiksi.
Sopiihan sitä maajussin orjaksi mennä siinä toivossa että "kyl rahhaa o" mutta toisin on. Voihan sillä maajussilla olla sitä rahaa ja muuta omaisuutta, mutta et sinä niistä mitään saa tai tule omistamaan. Koska jos ja kun menet naimisiin, olet pelkkä verovähennys et mitään muuta. Ihmisenä merkitset samaa kuin potkupallo, verovähennyksenä puolet omaisuudesta...mietipä sitä.
elämys etsiä vahingoniloa??
se ei ole iästä kiinni!!
Täytyy vain hakeutua ihmisten ilmoille. Siis sinne missä olettaa seuraa löytyvän. No ainakin rehdit maaseudun miehet todella haluavat vakavasti otettavaa seuraa. Olisiko sitten jossain tuolla maatalousnäyttelypuolella jotain sinkkujuttuja? Tietysti, voihan olla että täältäkin näiltä palstoilta löytyisi.
Toivon ystävän löytyvän =)
..mikäs, onko tiedossa aukkoja vai pelkkä yleistys jälleen, mäkin asun maalla, silti koskaan en ole käynyt maatalous näyttelyissä, enkä koskaan viljellyt muuta kuin rairuohoa kersana. Itseasiassa työskentelen it alalla vaikka maalla asunkin, että mua ei ainakaan sieltä maatalous näyttelystä kannata etsiä.
paikoista, joissa tapaa maalaisia ja pysytellä siellä netti-cityn keskellä. Kyllä sieltäkin kaveri löytyy =)
kun erosin ja viisi vuotta kului ja luulin että sinkuksi jäänkin. Sitten Hän asteli elämääni ja juhannuksena olemme olleet 5 v. naimisissa!
silloin ei rakkaus pörhällä ovesta sisään sun sydämees vaan olemalla avoin voi kokea sen suuren ilon, että näin tapahtuu...
Minä kerran kohtasin saman ikäisenä saman nimisen
kun sinun nimimerkkisi.
Tosin molempien piti jatkaa toisaalla.
Emme halunneet satuttaa perheitämme.
Nyt aikaa on kulunut 10v, silti en ole unohtanut.
Vieläkin mielessä on se kun humasi olevan
rakastunut.
En silti tunne katumusta että rakastuin vaika
en häntä saanutkaan