... Siitä että ABORTTIA ei saisi suorittaa lääkkeellisesti enää raskausviikon 9 jälkeen!
Minulle suoritettiin lääkkeellinen keskeytys, koska sitä olin toivonut, enkä halunnut mennä kaavintaan nukutukseen (sillä pelkään nukutusta). Näin siis oman sikiöni joka oli hyvin muodostunut,kun se tipahti runsaan vuodon mukana vessanpönttöön!.. näky oli JÄRKYTTÄVÄ!
En suosittele, että tekisitte niin kauaa lääkkeellisesti ennekuin tajuatte että saatatte joutua näkemään sikiönne ...
Minulle suoritettiin lääkkeellinen keskeytys, koska sitä olin toivonut, enkä halunnut mennä kaavintaan nukutukseen (sillä pelkään nukutusta). Näin siis oman sikiöni joka oli hyvin muodostunut,kun se tipahti runsaan vuodon mukana vessanpönttöön!.. näky oli JÄRKYTTÄVÄ!
En suosittele, että tekisitte niin kauaa lääkkeellisesti ennekuin tajuatte että saatatte joutua näkemään sikiönne ...
Vastaukset 20
Vanhimmat
olitko siis yhdeksännellä viikolla vai millä tarkalleen ottaen?
Itse olen käsittänyt, että kun raskaus keskeytetään myöhäisessä vaiheessa käytetään lähes aina lääkkeellistä, jolloin lapsi jodutaan synnyttämään normaalisti. Ainakin viimevaiheilla kohtuun kuollut lapsi joudutaan synnyttämään, ei sitä aleta kaapimaan. Mutta rajaa en kyllä tiedä, milloin kaavintaa ei enää tehtäisi.
Kuitenkin yleensä kun tehdään lääkkeellinen keskeytys on raskaus viikkoja todellakin niin vähän, että sikiötä ei voi erottaa hyytymien, veren ja muun roippeen seasta.
Paha homma tuo sinulle tapahtunut, toivottavasti toivut vielä tapahtuneesta! Kuitenkin tuosta viimeisestä lauseestasi tuli mieleen; että yleensäkään aborttia ei kannata tehdä, ennenkuin tajuaa, että se on se oma sikiö joka siinä tapetaan. Viidesosa abortin kokeneista naisista saa psyykkisiä oireita jälkeenpäin, niiden määrää saatasiin vähennettyä, jos ihmiset todellakin ajattelisivat etukäteen mitä toimenpiteessä oikeasti tapahtuu. Jotkut lähtevät liian heppoisin perustein, liian lyhyellä harkinnalla, Viikon päästä keskeytyksestä huomaakin, että olisinhan minä sen lapsen ehkä sittenkin halunnut...
(En väitä siis, että sinä olisit tehnyt väärän valinnan, vaan varmasti teit omaksi parhaaksesi minkä pystyit silloin. Vaan toivon, että toimenpiteeseen mennessä oltaisiin täysin selvillä mitä tapahtuu, saattaa joutua kokemaan epämiellyttäviäkin juttuja.)
Hej 1977!
Sinulla on paljon mielipiteitä. Ja olet käynyt minunkin juttutuvassani.
Mistä voi lukea hieman sinusta, jotta kirjoituksiasi olisi helpompi ymmärtää.
Anteeksi mielipiteeni, mutta vaikka ne ovat "asiallisia" niin ne ovat karseita. Siksi haluaisin tietää minkälaisessa aborttipelissä sinun kätesi mahdollisesti ovat todellisessa elämässä näitä karmeita juttuja toimeenpantaessa.
ainakin ennenmuinoin oli käytäntö että viikon 22 jälkeen keskeytettävä tai kohtuun kuollut sikiö on synnytettävä sillä se on myös silloin haudattava. Siitä siis on tullut lain suojaama kansalainen ellei se kansalainen ole sitten lain mukaan vielä abortoitavissa tietyistä syistä...
Onko kellään uudempaa ja muuttunutta oikeaa tietoa asiasta?
Ja alkuperäiseen kommentoiden sikiöllä ei tuossa iässä ole raajoja joten aika omituinen käsitys on kehittymisestä alkajalla..
Minulla oli raskausviikot siis tuossa keskeytyksessä kun sen tein niin JO 10 3 ja synnyttäessäni sikiön pönttöön olisi viikot olleet tuolloin 10 6. Joten minulla mitään "käsityksiä" ole, vaan ihan ITSE NÄIN sen lapseni!
Vaaleanpunertavaa ihoa, ja kaikki näkyvissä, tämä on totta, en sanoisi muuten.
Jos et usko, niin älä sitten...
Sen verran isohko (n.2,5cm pitkä) sikiöni oli, ja kaikki elimethän ovat tuolloin jo kehittyneet, vai väitötkö sinä muuta! Jos väität niin kehottaisin sinua tutustumaan alan tietouteen! Raajat on olemassa, tosin ne on vielä aika "tyngät".
En todellakaan ole lääkäri, anatomian tuntemukseni onkin aivan niin ja näin. Olen nuoriso-ohjaaja, mutta sillä ei kai ole merkitystä. Olen tehnyt abortin, se on ainut "aborttipeli" jossa olen ollut, lisäksi työssäni annan mm. seksuaalivalistusta, jolloin minulla on mahdollisuus yrittää vaikuttaa tuleviin polviin. Luonnollisestikin puolustan ihmisten oikeutta aborttiin, mutta en halua antaa kuvaa, että puolustaisin toimenpidettä. Oma toimnepiteenio ei ollut karmiva, mutta ei se miellyttäväkään kokemus ole ollut. Joskus sattuu ja tapahtuu, silloin täytyy olla mahdollisuus tehdä oman mielensä mukaisia päätöksiä, siksi oikeus tehdä haluamansa päätös täytyy säilyttää.
Puhut tuosta juttutuvastasi, niin ilmeisesti olet se Just me? Olen käynyt tupaasi kurkkimassa mielenkiinnolla, sillä nostat esiin erilaisia näkemyksiä asioista. Erilaisista katsanta kannoista saattaa nousta joskus jotain kehittävääkin. Itse olen monesti kysellytkin; mitä tälläisten toisten mielipiteiden ruotimesen sijaan voisi tehdä, jotta abortteja tehtäisiin vähemmän. Teoriassahan se olisi helppoa; naiset eivät tekisi abortteja, mutta miten siihen käytännössä päästään. Todellisuushan on se, että yli 2000 naista eivät toivu abortista vuosittain suomessa. vaikka noita joille ratkaisu on ollut paras, on paljon enemmän yli 8000, on tuo kaksituhatta ehdottomasti liikaa. ja tuo 8000kin toivoo, ettei tilanteeseen olisi koskaan joutunut...
Minä en onnekseni toimeenpane näillä käsillä yhtään aborttia. Eikä tarvitse pelätä, en minä työssänikään lapsille mitään mielipiteitä aborttioikeuden puolesta esitä, (vaikka pyrinkin kaikessa toiminnassa tietenkin tiettyjä elämänasenteitä tyrkyttää), harvemmin tälläisistä asioista tulee puhetta kersojen kanssa, tämä palsta on erikseen...
nimenomaan tyngät on olemassa, mutta niistä ei koskaan edes välttämättä kehity raajoja saati että voisi sanoa niitä olevan jo tuolloin. Viikkokin muuten on tuossa kehitysvaiheessa iso asia joten jos ensin puhutaan raskausviikosta yhdeksän ja sitten sikiön iästä joka kymmenen ja risat liki yksitoista eli raskaus oli jo ensimmäisen neljänneksen yli jolloin kehitys on mennyt roimasti eteenpäin.
Vasta tässä taannoin kaivoin oppikirjani esiin ja todellakin 60vrk ikäisellä on kaikki tarvittavat aihiot olemassa ihmiseksi, mutta ei ne vielä ole kehittyneet likikään oikeaan malliinsa ja toimivaksi tuolloin vaan paljon on vielä edessä.
Todellakin tutustuminen alan tietouteen ei haittaa itse kutakin.. Esim tuo iho käytännössä ei suojaa vielä mitään vaan on lähinnä kalvo joka pitää alkion osia koossa. Tässä vielä yksi asia jonka suhteen itsekkin lipsun jatkuvasti; alunperin puhuttiin alkiosta ja sinulla oli jo sikiö joten tiettyä etenemistä sekin kertoo.
Vielä huomautan että suurin osa aborteista tehdään ennen viikkoa yhdeksän eli useimmiten viikoilla 6-8 jolloin alkio ei ole ihmiseksi tunnistettava lainkaan saati käsiä ja jalkoja..
päästä abortittomuuteen:
1. Pidättäytyä seksistä ennen avioliittoa
2. Olla uskollinen aviopuolisolle
3. Välttää turhaa nautinnonhalua
4. Olla käyttämättä ehkäisyä, sillä se ei ole 100% varma keino. Lapsia tulee, mutta niinhän Jumala on tarkoittanut
Siinähän ne ratkaisut tulikin! Hitsi kun en aiemmin tajunnut.. :)
Ihan vain pintapuolisesti olen tutustunut, tähän pidättäytymis hommaan, sillä se ei meillä ole todellinen vaihtoehto, meillä on vähemmän nuoria ja harvemmat ovat niin uskonnollisia kuin esim. usassa. Meillä pienestä marginaaliryhmästä, nuorista jotka tosissaan osallituvat seurakunnan toimintaan, ei saa isoa kansanliikettä, kuten siellä (vaikka se sielläkin koskettaa vain marginaaliryhmää). Mutta kuitenkin sormusliitot ja muut vastaavat, ovat todellisen seksuaalivalistuksen maassa, täysin uskomaton vaihtoehto. Toivon, ettei kukaan, koskaan, missään oikeasti mene nuorille/lapsille puhumaan ehkäisyä vastaan, eli tuo sinun 4 kohtasi. Se ei voi tehdä kenellekään mitään hyvää, jos ihmiset opetetaan pelkäämään ehkäisyä.
1. kohtaan ei päästä, koska avioliittoa ei arvosteta enään kuin näissä em. marginaaliryhmissä. Itsekin olen lähes kolmekymppinen, enkä ole naimisissa. Itse en lapsia kuitenkaan halua, vaikka seksiä haluankin.
Ongelma kuitenkin on, että kaikki tietävät nämäkin luettelemasi keinot; mutta suuri kysymys kuuluu kuinka siihen päästään? Kuinka päästään siihen, että ihmisten seksuaalisuus lakkaa olemasta, ihmiset eivät toimisi alkukantaisesti kiihottuessaan, vaan osaisivat käyttää järkeään? Ennenkaikkea kuinka nuoret, jotka elävät tunteesta olevansa kuolemattomia, saadaan muutettua ajattelemaan noin? Ei ole keinoja nuo mitä luettelit, vaan ne ovat tavoitteita, niillä on suuri ero. Mutta jos ne keinotkin tiedettäisiin, ei tarvitsisi tälläisiä pohtia.
Uskonto on todellakin pelastus ja apu joillekin. On todellisuus kuitenkin, että se on sitä erittäin harvoille lisääntymisiässä oleville ihmiselle ja käsittääkseni kirkosta eroamiset vain lisääntyvät jatkuvasti.
sori vaan mutta minun mielestäni sinä olet todella typerän oloinen ihminen!!
Hän jolta kysyit "oletko lääkäri" kirjoitti todella järkevästi- syyllistämättä ja asiallisesti.
"Mistä voi lukea hieman sinusta, jotta kirjoituksiasi olisi helpompi ymmärtää."
Tutkippas hiukan ensin itseäsi ja elämää ja koeta jospa sitten ymmärtäisit!
noin 2 senttiä pitkä, joten sinun olisi oikein pitänyt etsiä sitä veren joukosta.
En joutunut etsimään sikiötäni, vaan se jäi kellumaan veden pinnalle, kun tippui sinne.
Muutenhan en olisi ehkä niin järkyttynyt ollutkaan, että olen tarvinnut masennuslääkkeitä tuosta abortista lähtien nyt tähän päivään asti kun abortista on kulunut nyt jo 1v1kk aikaa. Siltikään se ei poistu mielestäni, vaikka aikaa kuluu, syyllisyys painaa, ja kadun tekoani osittain.
Täällä kyllä saa lukea kaikenlaisia viestejä asiallisia ja asiattomia.
Mutta tiedän tuon tunteen oikein hyvin.
Itselläni kävi samoin ja kaikki osat näkyi
vaikka pieniä tietenkin, sitä tarvitsee tuskin
selitellä täällä.
Se että asia jäi painamaan mieltäsi on jotenkin
käsiteltävä. Minulla se asia on silloin tällöin
mielessä enkä kadu aborttia, koska oli sen
verran vaikea suhde silloin.
Mutta kadun että näin sen ja tosiaan tiedän
miltä sinusta tuntuu.
Se on muutenkin vaikea ratkaisu, joten anna
aikaa kulua ja älä piiskaa itseäsi sillä.
Kaikilla on omat painavat syynsä tehdä rat-
kaisu.
En mitenkään kannata sitä ja siksi yhdyn
mielipiteeseen että pitää tarkasti miettiä.
Kaikkea hyvää sinulle jatkossa.
Kiitos, lohduttavista sanoista.
Niitä todella tarvitsen...
Asiaa en ole käsitellyt missään... enkä taida ikinä siitä puhuakaan ainakaan missään terapiassa.
Sinne en halua.
Taidan olla siitä aina "hiljaa", vain läheiseni tietävät, mutta eivät näe oikeaa kärsimystäni sillä se on pidettävä salassa/piilossa. Jos sen annan tulla se olisi maailmanloppu (minulle).
Syöt masennuslääkkeitä, mutta et ole joutunut puhumaan kenenkään kanssa terveydenhuollon piirissä masennuksestasi? Tähänkö näissä säästöissä on tultu? uskomatonta!
Hiljaahan voi aina olla, mutta joku tuki
on aina tälläisissä asioissa tarpeen.
Sitä saattaa muuten miettiä, että nyt lapsi
olisi 3v tai näin...
Eli kun sen asian keskustelee halki jonkun
siihen perehtyneen ihmisen kanssa niin saa
järkeiltyä ja voi aloittaa uuden elämän
siltä osin.
Kukaan ei näe ulkopäin sinusta, että olet
tehnyt abortin, mutta jos sitä mielettömästi
mietit pääsi painuu kumaraan.
Käyt asian läpi ja hautaat sen ja mietit
miten mukava on joskus oikeassa suhteessa/tilanteessa harkita lasta. Ja
ainakin hoitaa ehkäisyt ym muut ettei
ikinä enää joudu samaan tilanteeseen.
Kesä tulossa piristä itseäsi jollain, ja
sitten mieliala/masennuslääkkeistä vähitellen
eroon (tietty lääkärin kanssa puhua).
Ihana kun olet nuorisotyöntekijä ja ajattelet oikeasti. Jos haluat olla vielä parempi, niin valita asiasta ja anna sille julkisuutta:) Sais päättäjät hävetä ja miettiä asioita uudessa tärkeys/arvojärjestyksessä!
Tämä ei liity nyt tälle palstalle ja lupaan etten ala enempää puimaan tätä tällä foorumilla, mutta haluan tämän nyt sanoa.
Nykyään lääkkeitä todellakin jaetaan melkein tuosta vain, vaikka asiaa saatetaan hissutella ainakin terv. huollon piirissä!
Tosi asia on että nuoret saavat niin helposti lääkkeitä, että monet nuoret tienaavat jopa rahaa sillä kun myyvät omaan masennukseensa(johon ei aina edes lääkkeitä tarvitsisi) määrättyjä pillereitä. Nuori(tai ihan kuka vain) menee pari kertaa juttelemaan lääkärille kuinka paha on olla, niin lääkäripä antaa avun ja määrää lääkityksen.. nuori jätetään itekseen ja hän saa luvan "tervehtyä" määrätyillä pillereillä.
Eikö ole sairasta!!
Mielestäni vain vakavissa tilanteissa on määrättävä lääkitys, eikä sen jälkeen saa jättää yksin. Masentuneille ihmisille olisi annettava ainakin paljon keskustelu terapiaa(jossa puitaisiin tietenkin perinpohjin lähtökohtia), sekä virkeää ja itsetuntoa kohottavaa tekemistä!
Siinähän masentuu vain enemmän varsinkin nuori, jos hänellä on esim. huono itse luottamus ja häpeä siitä ettei hän ole TÄLLÄHETKELLÄ aivan terve ja sitten hänelle syötetään masennuslääkkeitä jonka resepteissä saattaa lukea:
"KÄYTTÖTARKOITUS psykoosien hoitoon käytettävä lääke. Oireet ilmenevät taantumisena aikaisemmalta toimintatasolta tärkeillä elämänalueilla. Oireet ovat ajatteluun, tunne-elämään ja/tai toimintakykyyn liittyviä aivotoiminnan häiriöitä, kuten hajanaisuutta, harhaluuloja, aistiharhoja, epäluuloisuutta, eristäytymistä ja sulkeutuneisuutta. Näistä oireista voi seurata muita mielenterveyden häiriöitä kuten ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Oireiden lievennyttyä Risperdal Constaa käytetään myös näiden häiriöiden uusiutumisen estohoitona."
Siinä nuori sitten jää yksin miettimään ja ahdistuu entisestään....
kunnes hän lukee vielä mahdolliset haittavaikutukset: unettomuus, ahdistuneisuus, turpoaminen/lihominen, sukupuolisten toimintojen muutoket, ummetus, tarkkaavaisuuden heikkeneminen jne.
ps.tämä on vierestä nähty, mutta onneksi sitten astu viisaita ihmisiä apuun:)
terv. nuori
Hyvää kesää kaikille!!! ja koittakaa pärjätä:)
kadun tekoani "osittain"? Mikä on tuo "osittain"?
Luulisi sen olevan itsestään selvyys, että jos määrätään pillereitä ei jätetä yksin... Automaattisesti teveydenhuollon pitäisi hoitaa myös terapiointi puoli, sillä mielenterveyden ongelmiin liittyy häpeää, joka estää kertomasta asiasta muille, eli apua ei voi saada muulta lähipiiriltäänkään. On heitteillejättöä suorastaan jos ihmisen oletetaan parantuvan vain lääkkeillä... Huoh...
Nuoruuden tuttavani tappoi itsensä aikoinaan, hän ei saanut apua lääkkeistä joita hänen ahdistukseensa oli määrätty. Me, kaveriporukka, olimme aivan ulkona, kukaan ei edes tiennyt ongelmien olevan niin vakavia. Mutta siitä on jo ajat muuttuneet, sillä silloin hänet oli määrätty terapiaan mielenterveystoimistolle kerran viikkoon ja käsittääkseni se oli edellytys sille, että hän sai reseptin lääkkeilleen. Mutta totta, silloin Suomi eli nousukauttaan, säästöt ei olleet vielä syöneet aivan kaikkia palveluja.
Iloisissa tunnelmissa siis; hyvää kesää sinullekin.