Mulla on yksi kaveri Kaisa joka asuu toisella paikkakunnalla. Se kävi täällä mun kotikaupungissani opiskelemassa ja siellä koulussa me tutustuttiin. Tosin Kaisan toimesta, jos se ei olis tullu mulle juttelemaan ni me ei ikinä olis tutustuttu. Se on kyllä hyvä ystävä, sille voin kertoa melkeinpä kaikki sillon ku nähdään. Tosin aika harvoin me nähdään, ei vaan koskaan tuu lähdettyä ku matkaa tulee yli 100km...:-/
Viime viikolla Kaisa sit soitti mulle ja rupateltiin siinä kuulumisia ja näin päin pois. Sitten se kysyi multa sen pakollisen eli millä tolalla mun mies-asiat on. No vastasin et ei mitään uutta (eli ei oo miehiä, poikia, kundeja tai mitään muutakaan). Me ollaan nyt tunnettu jtn 2vuotta mun kaverini kanssa eikä mulla oo sinä aikana ollut mitään "säpinää" tms kenenkään kans yksipuolista ihastusta lukuun ottamatta (sekin päättyi kiusallisesti kun kerroin tunteistani ja sain kundin vihat niskaani). Sen sijaan Kaisa on seurustellut koko ajan saman pojan kans. Viimeksi se vaan totesi et miten ihana sen poikaystävä on ja mä olin kateellinen vaikka Kaisan ei ollu tarkoitus saada mulle pahaa mieltä. Nyt puhelimessa tuli sellanen fiilis et se "säälii" mua ku mä en löydä ketään....:-(
Toisinaan se tuntuu todella pahalta ku ikää on jo 20vuotta eikä oo ikinä kenenkään kanssa seurustellut tai mitään muutakaan. Tulee sillon mieleen et mitähän vikaa mussa on ku kukaa ei kiinnostu musta. Sit mäkään en uskalla antaa itseni kiinnostua kenestäkään ettei käy taas niin että saa pettyä. Tavallaan haluaa suojella itseään mut samaan aikaan unelmoi kaikesta ihanasta. Toisinaan näitä asioita ei sitten edes mieti millään tapaa. Enkä mä sillain usein tunne itseäni yksinäiseksi koska oon siihen niin tottunut ja toisaalta osaan olla yksin ja joskus jopa nautin että on tilaa ympärillä. Joskus sit taas pelkään että jään ihan yksin, haaveena on kuitenkin joskus tulevaisuudessa perustaa oma perhe. En mä kuitenkaan aktiivisesti pelkää yksin jäämistä koska ikinä ei voi tietää mitä eteen tulee tulevaisuudessa tai että onko tämä päivä kenties viimeinen. Ajoittain sitä vaan pelkää ja joskus jopa ajattelee niin tietoisesti ettei joudu pettymään siihen kun joku josta on kiinnostunut, ei tunnekaan samoin. Niin mulle nimittäin käy aina että ne joista mä oon kiinnostunut, ni ne ei oo musta kiinnostuneita.
Viime viikolla Kaisa sit soitti mulle ja rupateltiin siinä kuulumisia ja näin päin pois. Sitten se kysyi multa sen pakollisen eli millä tolalla mun mies-asiat on. No vastasin et ei mitään uutta (eli ei oo miehiä, poikia, kundeja tai mitään muutakaan). Me ollaan nyt tunnettu jtn 2vuotta mun kaverini kanssa eikä mulla oo sinä aikana ollut mitään "säpinää" tms kenenkään kans yksipuolista ihastusta lukuun ottamatta (sekin päättyi kiusallisesti kun kerroin tunteistani ja sain kundin vihat niskaani). Sen sijaan Kaisa on seurustellut koko ajan saman pojan kans. Viimeksi se vaan totesi et miten ihana sen poikaystävä on ja mä olin kateellinen vaikka Kaisan ei ollu tarkoitus saada mulle pahaa mieltä. Nyt puhelimessa tuli sellanen fiilis et se "säälii" mua ku mä en löydä ketään....:-(
Toisinaan se tuntuu todella pahalta ku ikää on jo 20vuotta eikä oo ikinä kenenkään kanssa seurustellut tai mitään muutakaan. Tulee sillon mieleen et mitähän vikaa mussa on ku kukaa ei kiinnostu musta. Sit mäkään en uskalla antaa itseni kiinnostua kenestäkään ettei käy taas niin että saa pettyä. Tavallaan haluaa suojella itseään mut samaan aikaan unelmoi kaikesta ihanasta. Toisinaan näitä asioita ei sitten edes mieti millään tapaa. Enkä mä sillain usein tunne itseäni yksinäiseksi koska oon siihen niin tottunut ja toisaalta osaan olla yksin ja joskus jopa nautin että on tilaa ympärillä. Joskus sit taas pelkään että jään ihan yksin, haaveena on kuitenkin joskus tulevaisuudessa perustaa oma perhe. En mä kuitenkaan aktiivisesti pelkää yksin jäämistä koska ikinä ei voi tietää mitä eteen tulee tulevaisuudessa tai että onko tämä päivä kenties viimeinen. Ajoittain sitä vaan pelkää ja joskus jopa ajattelee niin tietoisesti ettei joudu pettymään siihen kun joku josta on kiinnostunut, ei tunnekaan samoin. Niin mulle nimittäin käy aina että ne joista mä oon kiinnostunut, ni ne ei oo musta kiinnostuneita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tulipa tuossa vielä mieleen kun mun isosiskoni tässä hiljattain avautui mulle asioistaan. Siinä samassa se kertoi omasta uudesta poikaystävästään ja sanoi että se on aivan ihana jne... Sitten mä vaan aikani kuunneltua totesin et "kevään tullen kaikki alkaa aina seurusteleen". Sit mun sisko kysyi multa että "mikset sä sitten seurustele? Ootko sä niin kranttu?"
Voih sisko-kulta kun tietäisit minkälaista mun elämäni on...
Vaikka ei koskaan tiedä miten tämä elämä eteenpäin kulkee, niin eiköhän sinulla ole aikaa seurusteluihin ja löytää se elämäsi mies. Itse olen yli kolmekymppinen sinkku. Monenlaista kokenut ja haaveilen edelleen löytäväni sen loppuelämänikumppanin. Mutta siihen asti ole tyytyväinen yksinolooni, vaikka ei se aina onnelliselta tunnu. Mutta luotan ja luota sinäkin siihen, että kyllä se onni potkaisee. Tai minua mieluummin onnetar;)
Minä löysin sen "oikean" 40-vuotiaana! Voi kun te parikymppiset olette malttamattomia.. mistä tiedät, monenko ikätoverisi seurustelu on "syvällistä" ja monenko taas "silmänlummetta! Ole ylpeä siitä, että olet "kranttu". Muut saattavat olla sinulle kateellsia siitä, että osaat elää myös omaa elämääsi!
Kiitos teille rohkaisevista sanoistanne ja näkemyksistänne. Ihanaa kun yrititte lohduttaa, kiitos siitä....:) Ei se välttämättä aina mitään auta jos joku sanoo että "onni löytyy vielä sinullekin". Yksinäisyys tekee aikaa myöten haavan.
Mutta kuten sanoin jo aikaisemmin, että en aktiivisesti tunne itseäni yksinäiseksi. Päivät kuluu pitkälti koulussa ja duunissa, mutta kun se yksinäinen olo iskee, niin sillon tuntuu sitten todella pahalta. Eikä sekään kiva oo et kaverit säälii mua ku oon yksin ja ne seurustelee.
Mutta en mä silti usko, että muut on mulle kateellisia siitä että mä osaan myös sen yksin olemisen. Tuskin kukaan seurusteleva kadehtii sinkkua, tai mistä minä sen tiedän...En oo kyllä ikinä ajatellut asiaa tuolta kantilta.
Ja ehkä mä sit oon oikeasti kranttu tjsp. Mä en halua ottaa ketään sellaista josta en oikeasti tykkää. Se ei olisi reilua sitä toista osapuolta kohtaan.