Mikähän minua vaivaa.. Stressaan jatkuvasti aivan kaikesta, pienistäkin asioista ja murehdin kuukausia etukäteen kaikkia. Suurimman osan ajasta minulla on ahdistava ja puristava tunne ja tuskanhiki kun mietin liikaa kaikkea. Elämässäni on kaikki hyvin, mutta en silti tunne oloani onnelliseksi. En ole tuntenut vuosiin sillä lailla todella hyväksi.
Tämä alkaa olla jo fyysistä.. Vatsaan koskee ja joka paikkaan koskee.. Huimaa ja käyttäydyn levottomasti. Voiko tällaisesta jatkuvasta ahdistuksen tunteesta päästä eroon?
Tämä alkaa olla jo fyysistä.. Vatsaan koskee ja joka paikkaan koskee.. Huimaa ja käyttäydyn levottomasti. Voiko tällaisesta jatkuvasta ahdistuksen tunteesta päästä eroon?
Vastaukset 18
Vanhimmat
yleinen ahdistuneisuushäiriö saattaa tehdä juuri kuvaamisiasi oireita, luepa lisää netistä .googleta
olet joko loppuunpalanut tai sairastat depressiota.
jos tuo tunne katoaa kun olet lomalla, kysessä on luultavasti burnoutti. jos tunne säilyy, olet masentunut. masennuksen yksi tuntomerkki on juuri se ettei sille ole mitään selvää syytä.
joka tapauksessa joudut ennenpitkää menemään lääkäriin.
Toisinaan ympäristön toiminta aiheuttaa levottomuden ja ahdistuksen ja kun tietää että kaikki ei ole Edisoneita ja ettei omat asiat etene siksi suunitelmallisesti, niin kaikki mahdollinen ja mahdoton pitää miettiä etukäteen jotta päsee luovimaan ongelmien ohi. Itse olen moiseen leikkiin jo kyllästynyt, koska elämme kaukana Kekkosen ajoista ja vapaassa maassa ja olen myös tottunut näyttämään minua ahdisteleville RILLIPÖLLÖILLE keskisormea.
Aikanaan se puuttui minultakin ja olin juuri tuollainen. Joka asia toi huolta ja pelotti ja aina pelkäsin pahinta.
Olen lähtöisin rikki menneestä kodista, jossa aikuisilla ei riittänyt voimaa antaa sitä turvaa, mitä kasvava ja kehittyvä lapsi olisi tarvinut.
Kai minä sitten itse itseni kasvastin ja omin niitä rikkinäisiä ajatuksia siitä kasvuympäristöstäni. Sieltä sain tavan ajatella, että mitähän tapahtuu, kun näin sitä unta tai näin sellaisen asian....
Välillä olin todella jännittynyt ja elämästäni kului suorastaan hukkaan kaunista elämälle kuuluvaa aikaa, joka vain meni siihen pelon ja murheen pyörittämiseen.
Sitten, kun sain ihanan armon tulla tuntemaan Jeesuksen ja sain Häneltä perusturvan ja uuden tavan ajatella, tervehdyin.
Olen saanut jo kauana olla ilman minkäänlaisia pelkoja ja ajatukseni ovat iloisia ja vapaita. Murhetta tai pelkoa minun ei tarvitse sietää ja kantaa, vaan elän vapaudessa ja olen saanut varmasta satakertaisen korvauksen niistä vaikeista pelon vuosista.
Neuvoksi annan sinulle, että kannattaa tutustua Jeesukseen, Hän todella elää ja aivan varmasti auttaa jokaista, joka Hänen apuaan pyytää. Valinta on aina vapaa ja Jeesus ei ikinä tule elämääsi ilman, että itse Häntä pyydät.
Onko sinulla Raamattua?
Jos ei ole niin kirjoita googleen hakusanaksi Raamattu. Sieltä tulee ehdolle useampia valintamahdollisuuksia, mutta valitse Raamattu net. uskonkirjat, aarreaitta.
Siellä on ohjee miten sitä käytetään ja saat vaikkapa hakusanalla "peljätkö" tai "pelko" tai jokin muu pelkosanan muoto, tietoa siitä miten pelkoon suhtautuu he, jotka uskovat.
Sinun kannattaa lukea Evankeliumia, sillä ne kuuluvat tähän uuteen liittoon, jossa Jeesus parantaa ja armahtaa ja Vanhan Testamentin aika ei ole meille enää niin tähdellinen luettavaksi.
Siunausta sinulle ja perusturvasi tulkoon kuntoon, että voit nauttia elämästä.
mitä Uudesta Testamentista löytyy "peljätkö" sanalla.
Tuo Johannes 14:27 Raamatun kohta, joka on alimmaisena tässä listassa on toteutunut täysin elämässäni, Jeesus on antanut minulle pelottoman mielenlaadun ja rauhan, jonka Hän lupasi omilleen.
Matt. 10:26
Älkää siis peljätkö heitä. Sillä ei ole mitään peitettyä, mitä ei tule paljastetuksi, eikä mitään salattua, mikä ei tule tunnetuksi.
Matt. 10:28
Älkääkä peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, mutta eivät voi tappaa sielua; vaan ennemmin peljätkää häntä, joka voi sekä sielun että ruumiin hukuttaa helvettiin.
Matt. 10:31
Älkää siis peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
Matt. 14:27
Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
Matt. 17:7
Niin Jeesus tuli heidän tykönsä, koski heihin ja sanoi: "Nouskaa, älkääkä peljätkö".
Matt. 28:5
Mutta enkeli puhutteli naisia ja sanoi heille: "Älkää te peljätkö; sillä minä tiedän teidän etsivän Jeesusta, joka oli ristiinnaulittu.
Matt. 28:10
Silloin Jeesus sanoi heille: "Älkää peljätkö; menkää ja viekää sana minun veljilleni, että he menisivät Galileaan: siellä he saavat minut nähdä".
Mark. 6:50
sillä kaikki näkivät hänet ja peljästyivät. Mutta heti hän puhutteli heitä ja sanoi heille: "Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö".
Luuk. 2:10
Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle:
Luuk. 12:4
Mutta minä sanon teille, ystävilleni: älkää peljätkö niitä, jotka tappavat ruumiin, eivätkä sen jälkeen voi mitään enempää tehdä.
Luuk. 12:7
Ovatpa teidän päänne hiuksetkin kaikki luetut. Älkää peljätkö; te olette suurempiarvoiset kuin monta varpusta.
Joh. 6:20
Mutta hän sanoi heille: "Minä se olen; älkää peljätkö".
Joh. 14:27
Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.
uskovaiset on heti kimpussa tyrkyttämässä satujaan kun joku vähän avautuu ja kertoo ongelmistaan. raukkamaista.
jossa kerrot olevasi kauhean kiltti, mutta tuo kommettisi, jonka sain, kun toin hänelle, joka kärsii nyt, tiedon, mistä apua ainakin on saatavana. Miksi kiltti ihminen vihaa heitä, jotka yrittävät lohduttaa samalla lohdutuksella, jonka ovat itse saaneet.
Olen todella käynyt läpi nuo ahdistukset ja nyt elän täyttä ja vapaata elämää, ilman pienintäkään pelkoa ja olen energinen ja onnellinen. En ole sen tarpeessa, että kävisin kiini kuin iilimato kehenkään ja elämäni on niin täynnä toimintaa, että joskus on niin, että kiireideni keskellä käyn tuomassa sitä totuutta tänne, joka minut pelasti.
Minä en itse enää ole avuntarpeessa, en ole ollut yli kahteenkymmeneen vuoteen, mutta monet muut ovat ja siksi haluan heitä auttaa, koska Jumala on rakkaus ja vaikuttaa minuun rakkautta kärsiviä lähimmäisiäni kohtaa.
ei kaikki ole niinkuin sinä. monille uskonto on yhtä helvettiä.
siksi ei ole kilttiä tyrkyttää sitä kaikille, varsinkaan sellaisille joiden puolustuskyky on alentunut sairauden tai vaikean elämäntilanteen takia.
Väärin käsitetty ja ns. uskonto on tuottanut paljon pahaa ja aiheutaa varmasti tuskaa monille. Jeesus ei ikinä sitä aiheuta, vaan Hän vapauttaa tuskasta ja pelosta ja taakoista.
Tässä tämä suuri ongelma ja vaikeus onkin, että Jeesuksella on aivan liian vähän omia lähettejään ja siksi, jos vaikka minä, joka sydämestäni haluan auttaa ja tuoda sitä esille, että toivoa ei saa menettää, sillä Jumala elää, käyn vain kertomassa mitä Hän, Jeesus on minulle tehnyt ja sitten muut kiireet vievät aikani, enkä ole valppaana vastaamaan, jos joku haluaa tietää enemmän, niin saattaa käydä, että avuntarvitsija ajautuu väärin uskomaan ns. muotojumalaan ja siitä voi tulla vaikka pelkoja ja tuskia.
Olen onnekseni nähnyt, että tällä palstalla käy muutama muukin uudestisyntynyt ja olen rukouksessa jättänyt myös heidän hoitoonsa tämän palstan apua tarvitsevat.
Vain uudestisyntyneet tuovat vapauttavaa ja parantavaa totuutta esille, mutta muotojumalaan uskovat tuovat ahdistusta ja pelkoa.
Jokainen joka etsii Jeesusta elämäänsä saa unohtaa heti pelon. Jeesus on itse kärsinyt, Häntä on pilkattu ja syljetty ja Hänet on ristiinnaulittu, Hän kyllä tietää mitä on kärsimys.
Hän ei ikinä syytä, ei silloinkaan, kun ihminen itseänsä syyttää, vaan vapauttaa ja lohduttaa. Hän ei tullut tuomitsemaan vaan parantamaan.
Hän ei tullut etsimään "terveitä" vaan sairaita ja kaikki ihmiset ovat tavalla tai toisella sairaita, niin kauan että he saavat tulla elämään totuudessa, vaikka kaikki eivät sairauttaan edes tunnista.
Jos halua jutella kanssani siitä, että oletko ehkä itse joutunut uskonnon uhriksi, niin poikkean silloin tällöin täällä katsomassa ja olen valmiina keskustelemaan kanssasi.
Muista, vaikka kuka maailmassa sanoisi, että Jumalaa tulee Häntä etsivän peljätä, vaikkapa syntiensä takia, niin se on valhe. Vaikka kantasisit mitä syntiä ja taakkaa mukana, on sinulla Jumalassa mahdollisuus saada armahdut ja alkaa aivan uusi elämä.
Toin sinulle tämän Raamatun ilmoituksen pohdittavaksesi.
1. Joh. 4:18
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa.
jättäkää mielenterveysongelmaiset rauhaan. niillä on jo tarpeeksi ongelmia ilman teidän satuolentojannekin.
menkää pois täältä sinne omalle keskustelupalstallenne.
kävin tarkistamassa tilanteen ja totesin, että et halua keskustella tälläisen ihmisen kanssa, joka on kokenut tuskaisat ahdistukset ja tietenkin masennukset ja joka on ollut terveenä ja tasapainoisena kauan ja joka todella haluaa auttaa, sinuakin. Jos joskus haluat keskustella, niin käyn silloin tällöin vilkaisemassa ja panen muistiini tuon nimimerkkisi ja jos se ilmaantuu palstalle vilkaisen, että jos sinulla on asiaa.
Opettele pikkuhiljaa ja rauhallisesti poistamaan negatiivisi ajatuksia, esim. näin: "Olen kelvollinen ja hyvä tyyppi ja siksipä minulla on oikeus hyvään elämään."
Sitä kun itsellesi muistuttelet periksi antamatta, alkaa psyykkesi sen uskoa, ja toteat todella olevasi arvokas ihminen.
Älä ikinä menetä toivoasi, vaan toivo kaiken keskellä.
Minä olen siihen kasvanut ja vaikka mitä tapahtuu pysyn rauhallisena ja toiveikkaana ja silloinhan vaikeatkin asiat jaksaa hoitaa.
Hyvää kesää sinulle vapauden hengessä.
Kiitoksia kaikille vastauksista..
varsinaista lopppuunpalamista minulla ei voi olla, koska olen ollut nyt puoli vuotta työtön. Työt alkaa kyllä taas pian ja se asia stressaa minua myöskin valtavasti.
Murehdin todella uskomattomalta tuntuvia asioita.. Ja etukäteen suren kaikkea joten niin joudun suremaan kaikki moneen kertaan. Olen melko nuori ihminen ja ei ole kivaa olla jo tässä iässä (25) aivan hermoraunio. Päällepäin olen edelleen sama iloinen itseni kuin ennen, ainakin useimmiten. Mutta läheisetkin ovat jo huomautelleet mm. levottomuudestani ja itkuisuudestani ja myös ihmetelleet näitä fyysisiä vaivoja joita myös ilmenee.
Reagoin kaikkeen muutenkin hyvin voimakkaasti. vastoinkäymisen tai suuren ahdistuksen sattuessa vain oksennan ja mahaan koskee. Ja kummallisinta minusta on se, että en ole pari vuotta sitten ollut lainkaan tällainen. Silloin elin päivä kerrallaan sen kummemmin stressaamatta ja ahdistumatta. Nyt tämä tunne on jatkuva. Joskus kun tunnen hetkellistä onnentunnetta (johon minulla olisi paljon aiheita, mutta en vaan niistä osaa nauttia) muistan heti että olikohan kuitenkin joku asia mitä minun piti murehtia ja hyvän olon tunne katoaa siihen ja puristava ahdistus astuu tilalle.
Tuo yleistynyt ahdistuneisuus (googletin sen) kuulostaisi kyllä aivan minulta..
Useasti kun vietän aikaa ystävieni kanssa, (joita minulla onneksi on hyvin paljon)en muista ajatella "murheitani" ja jopa jaksan iloita asioista. Mutta en voi koko ajan olla riippuvainen ympärilläni olevista ihmisistä, minun tulisi itse oppia olemaan onnellinen. Lääkäriin menoa olen suunnitellut jo kauan.. Tuntuu vaan niin pirun vaikealta. Olen aina ollut se, joka pärjää ja joka huolehtii muista. käyköhän nyt niin että minäkin tarvitsisin apua..
syödä vitamiineja, ainakin B vitamiini olisi sinulle hyvästä. Apteekista hae.
Ei ihan normaalilta kuulosta, joten lääkärissä käymään vaan nyt pikaisesti.
Moi!
Musta tuntuu aivan samalta kuin susta. Stressaan ja stressaan kaikesta. Nyt on ollut pari viikkoa niin paha ahdistus, että päätin mennä huomenna lääkäriin. Olen aina ollut vastaan kaikkia mielialalääkkeitä, mutta nyt pelottaa oma terveys niin paljon, että on varmaan pakko hakea sellaisia. Pelottaa, että sekoan muuten täysin. Aivan kamala tunne, kun olen aina ollut se joka auttaa ja tukee muita... Voimia sulle... voin kertoa mitä lääkärissä sanottiiin jos se helpottaa sua..
Kävitkös lääkärissä? Mitäs sanoivat?
Kuulostaa jokseenkin tutulta tuo sinun tilanteesi. Tässä omia kokemuksiani, saattaa tulla ylipitkä vastaus, lähinnä omaa mieltäni selkeyttämään, ei tarvitse lukea kaikkea ;)
Lueskelin netistä yleisestä ahdistuneisuushäiriöstä ja löysin itsestäni kahta lukuun ottamatta kaikki listatut oireet. Ahdistaa ja pelottaa melkein jatkuvasti. Suurimpana pelkonani on sairastua johonkin tappavaan tautiin tai kuolla yhtäkkiä aivoverenvuotoon tms. Fyysisiä oireita, kuten vatsa- ja niskakipuja ja huimausta, on lähes jatkuvasti. Mistään elimellisestä ei tutkimusten mukaan pitäisi olla kyse, mutta mielikuvitukseni keksii minulle erilaisia sairauksia toinen toisensa jälkeen. En enää tiedä kumpi tulee ensin, fyysinen kipu vai pelko. En tiedä enää edes, onko minulla oikeasti kylmä tai kuuma, vai "kuvittelenko" tai onko se oire jostain vakavasta sairaudesta. Tuntuu, etten pysty rentoutumaan enää ollenkaan.
Minulla on kaikki ulkopuolisen silmin hyvin, olen 24-vuotias, avoliitossa hyvän miehen kanssa ja maisterintutkinto gradua vaille valmis. Sisäisesti olen aivan hermoraunio. Olen tällä hetkellä kesätöissä ja päivät menevät jännittäessä, että pyörryn tai oksennan. Olen alkanut kammoksua kaupassa käyntiäkin, yritän tehdä ostokset aina mahdollisimman nopeasti tai jättää koko homman avomiehelleni. Olen saanut myös paniikkikohtauksia, ne tulevat useimmiten kotona, kun annan itselleni luvan olla "oma itseni". Muutaman kerran kohtaus on tullut keskellä yötä, ei kiva herätys.
Ahdistaa ja pelottaa sekin, ettei kukaan jaksa enää kuunnella jatkuvaa valittamistani. Ottaako kukaan minua enää tosissaan? Kävin puoli vuotta psykologilla n. 2 kertaa kuukaudessa, ja joitakin ajatuksia se selkeytti, mutta ei tuonut konkreettista apua elämään. Pelkäsin pyörtymistä psykologin vastaanotollakin. Nyt olen vaihtanut kotipaikkakuntaa ja suunnittelen taas hoitoon hakeutumista. Kunpa vain pääsisi takaisin normaaliin olotilaan! Olen jo valmis syömään lääkkeitä, vaikka vielä vuosi sitten olin niitä vastaan.