Lordi-kuvien aiheuttama paniikki oletettavasti jyrätään vallan ja rahan voimalla melko pian kuulumattomiin ja näkymättömiin. Sen sijaan lehtimiesetiikasta saisi keskustella pidempäänkin.
Journalistisia vapauksia puolustavat vetoavat useimmiten säädettyihin oikeuksiin, siis lakiin. Tämän reportterit ovat osanneet aina ja etenkin silloin, kun he ovat olleet heikoilla jäillä. Lehtimiestä tuuppii yleensä lehden johto ja omistajat - kilpailu on kovaa, pitää saada myyntiä.
Laki asettaa toiminnalle tiettyjä äärireunoja mutta ei suuntaa. Tässä on asian ydin! Lehtimiehen moraali ei aina seuraakaan yhteiskunnallisesti merkittävien tavoitteiden arvioinneista vaan jostakin aivan muusta. Osa journalisteista ja jopa lehdistöstä tuntee ainoastaan oikeutensa mutta ei yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan. Tavoitteet pöllähtävät yllättäen lehden omistajien ahneudesta. Myyntiä ja rahantuloa on lisättävä mielettömästi ja kaikilla niillä keinoilla, jotka jotenkin vielä tuomaripelinä voitaisiin tulkita normien rajojen sisälle. Välillä käydään lain ulkopuolellakin, jos se ei maksa kovin paljon. Laki toimii siis egoistisen luovimisen pelikenttänä.
Yllätys yllätys, lehdistöllä ja lehtimiehillä on yhteiskunnallisia velvollisuuksia aivan siinä samassa mielessä kuin kaikilla meillä! Ihminen on ihmisenä täydellisesti yhteiskunnallinen olento mutta ruumiillisena möhkäleenä tietenkin biologinen eläin. Jokainen yhteiskunnallinen tilanne synnyttää suuren määrän tiedonvälitykseen liittyviä tarpeita. Tämä mittaamaton tehtäväkenttä on täysin riittävä suuremmallekin tiedotusvälineiden määrälle kuin mitä nyt on olemassa. Itsekkyydessään lehdistö ei vain tilannetta oivalla. Se perustaa omia pikkuisia leikkikenttiä. Vaikka lehdistön pitää alistua muun yhteiskunnan tavoitteellisuudelle, se ei tietenkään merkitse tyhmää myötäilyä tai silottelua - eikä ainakaan vallan anastaneiden suuntaan. Aktiivisen journalismin on tuotava esiin erityisvapauksiensa turvin ne kriittiset kohdat ja kipupisteet, jotka eivät näytä toteuttavan yhteiskunnan normaalia tavoitteellisuutta. Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä eikä ainakaan lehdistön vapauden rajoittamista. Totuuden nimissä on sanottava, että juuri näin peruslehdistö toimiikin - mutta vain ... no, suurin piirtein.
Nyt kysynkin, mitä tavoitteita toteuttaa yhä mahtavammaksi paisuva paparazzijournalismi? Miten jättiläismäiseksi kasvanut juoru- ja viihdelehdistö perustelee toimintaansa ja olemassaoloaan? Viime aikoina olen nähnyt perusteeksi vain sananvapauden ja etenkin sen, että lehtiä ostava yleisö haluaa lukea näitä kyseenalaisia juttuja - ja katsella alastomia ihmisiä. Pyydän, ota käteesi mikä tahansa tällainen lehti ja mieti, mennäänkö sen sisältämän informaation turvin ylös vai alaspäin. Ettäkö yhdentekevää ja ettäkö oma asiasi. Ei ole! Journalisti käyttää surutta hyväksi sitä tosiasiaa, että yksilöillä on aitoja biologisia tarpeita ja että ne kannattaa pitää tyydyttämättöminä, jotta illuusio säilyisi kyltymättömänä. Omistaja tietenkin haluaa myydä lisää lehtiä (tai nettisivuja tai videoita) tähän loppumattomaan nälkään. Eivätkö lehtimiehet todellakaan enää kykene kohottautumaan yksilöbiologiselta tasolta yhteiskunnan tasolle? Sekö vain muodostaa moraalin, mikä myy?
Journalistisia vapauksia puolustavat vetoavat useimmiten säädettyihin oikeuksiin, siis lakiin. Tämän reportterit ovat osanneet aina ja etenkin silloin, kun he ovat olleet heikoilla jäillä. Lehtimiestä tuuppii yleensä lehden johto ja omistajat - kilpailu on kovaa, pitää saada myyntiä.
Laki asettaa toiminnalle tiettyjä äärireunoja mutta ei suuntaa. Tässä on asian ydin! Lehtimiehen moraali ei aina seuraakaan yhteiskunnallisesti merkittävien tavoitteiden arvioinneista vaan jostakin aivan muusta. Osa journalisteista ja jopa lehdistöstä tuntee ainoastaan oikeutensa mutta ei yhteiskunnallisia velvollisuuksiaan. Tavoitteet pöllähtävät yllättäen lehden omistajien ahneudesta. Myyntiä ja rahantuloa on lisättävä mielettömästi ja kaikilla niillä keinoilla, jotka jotenkin vielä tuomaripelinä voitaisiin tulkita normien rajojen sisälle. Välillä käydään lain ulkopuolellakin, jos se ei maksa kovin paljon. Laki toimii siis egoistisen luovimisen pelikenttänä.
Yllätys yllätys, lehdistöllä ja lehtimiehillä on yhteiskunnallisia velvollisuuksia aivan siinä samassa mielessä kuin kaikilla meillä! Ihminen on ihmisenä täydellisesti yhteiskunnallinen olento mutta ruumiillisena möhkäleenä tietenkin biologinen eläin. Jokainen yhteiskunnallinen tilanne synnyttää suuren määrän tiedonvälitykseen liittyviä tarpeita. Tämä mittaamaton tehtäväkenttä on täysin riittävä suuremmallekin tiedotusvälineiden määrälle kuin mitä nyt on olemassa. Itsekkyydessään lehdistö ei vain tilannetta oivalla. Se perustaa omia pikkuisia leikkikenttiä. Vaikka lehdistön pitää alistua muun yhteiskunnan tavoitteellisuudelle, se ei tietenkään merkitse tyhmää myötäilyä tai silottelua - eikä ainakaan vallan anastaneiden suuntaan. Aktiivisen journalismin on tuotava esiin erityisvapauksiensa turvin ne kriittiset kohdat ja kipupisteet, jotka eivät näytä toteuttavan yhteiskunnan normaalia tavoitteellisuutta. Tässä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä eikä ainakaan lehdistön vapauden rajoittamista. Totuuden nimissä on sanottava, että juuri näin peruslehdistö toimiikin - mutta vain ... no, suurin piirtein.
Nyt kysynkin, mitä tavoitteita toteuttaa yhä mahtavammaksi paisuva paparazzijournalismi? Miten jättiläismäiseksi kasvanut juoru- ja viihdelehdistö perustelee toimintaansa ja olemassaoloaan? Viime aikoina olen nähnyt perusteeksi vain sananvapauden ja etenkin sen, että lehtiä ostava yleisö haluaa lukea näitä kyseenalaisia juttuja - ja katsella alastomia ihmisiä. Pyydän, ota käteesi mikä tahansa tällainen lehti ja mieti, mennäänkö sen sisältämän informaation turvin ylös vai alaspäin. Ettäkö yhdentekevää ja ettäkö oma asiasi. Ei ole! Journalisti käyttää surutta hyväksi sitä tosiasiaa, että yksilöillä on aitoja biologisia tarpeita ja että ne kannattaa pitää tyydyttämättöminä, jotta illuusio säilyisi kyltymättömänä. Omistaja tietenkin haluaa myydä lisää lehtiä (tai nettisivuja tai videoita) tähän loppumattomaan nälkään. Eivätkö lehtimiehet todellakaan enää kykene kohottautumaan yksilöbiologiselta tasolta yhteiskunnan tasolle? Sekö vain muodostaa moraalin, mikä myy?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei sananvapaus todellakaan tarkoita sitä, että kaikki mutä SAA julkaista, myös PITÄÄ julkaista. On väärinymmärrettyä sanan vapautta, mikäli se menee esim. Lordin esittämän pyynnön edelle, koska kyseessä ei todellakaan ollut yhteiskunnan kannalta niin merkityttävä asia, että kuva olisi pitänyt julkaista. Muuten, tässä keskustelussa eniten "ulalla" ovat mielestäni ne, jotka mainitsevat sanan sensuuri. Sillähän ei ole mitään tekemistä asian kanssa. En usko, että journalismin kannalta menetys olisi kovinkaan suuri, vaikka Seiskan kaltainen roskalehti poistuisi markkinoilta kokonaan. Pystyisimme hyvin elämään ilman sitä.