Itsellä ikää kohta 22v ja edelleen yksin,
yrityksiä on ollut niin chateista/deitteihin ja aina olen epäonnistunut.
Viimeisin yritys päättyi osaltani kivuliaasti,luulin jo että vihdoin sain oman kumppanin,toisin kuitenkin kävi,häneen tutustuin chatin kautta ja ehdittiin parisen kuukautta vaihtaa päivittäin kuulumisia,koska kaikki meni niin hyvin niin "käytännössä" seurustelimme,hieman typerältä se ehkä kuulostaa,seurustella nyt netin kautta okei.Vihdoin lähdin tapaamaan häntä,mutta siinä parin viime viikon aikana hän oli kuitenkin tullut epäileväksi että onko hän oikeasti kiinnostunut.
Ei ollut,hän ei vain halunnut siitä minulle kertoa,ajoin hänen luokseen osittain turhan takia,sain vain epämääräisiä selityksiä että hän ei ollut valmis seurustelemaan,koska hänellä oli nyt vaikea elämäntilanne menossa ym muuta paskaa.
Matkaa tuli vajaa 800km ja luu jäi käteen=)
Pari viikkoa myöhemmin selvisi,että hän seurustelee miehen kanssa joka oli ollut hänen kaverinsa jo pitkään,jolle hän oli minustakin kertonut ummet ja lammet..elämä on.
Ainakun luen näitä teidän muiden yksinäisten immeisten kertomuksia tulen hyvin surulliseksi,koska löydän itsestäni niin paljon samoja tarinoita elämäni varrelta.
Ennen oli seurana pelkkä vitutus yksinäisyydestä,nykyään on masennus/ahdistuskohtauksia.
Välillä ne häipyvät päiviksi mutta palaavat takaisin voimakkaina pahan olon tunteina vaikka kuinka yrittää ajatella jotain muuta.
Suurin pelkoni taitaa olla niinkuin monella muullakin,pelko yksin jäämisestä koko loppuelämäksi.
Kauhulla katson tulevaisuuteen ja näen itseni 30v sinkkuna,mitä EI toivottavasti tule koskaan tapahtumaan.
On silti yritettävä jaksaa eteenpäin jos onni sattuisi kääntymään.
Raivostuttavaa kuulla kavereilta yhtenään lauseita "Kyllä se nainen sullekkin vielä löytyy",tuon lauseen olen kuullut niin useasti että nyt pitäisi olla 100naisen haaremi kasassa.
Tai katsella rantaan käveleviä onnellisia pareja tai puistossa sylikkäin istuvia ihmisiä ja miettiä että miltähän tuntuisi pitää toista ihmistä sylissä.Tai suudella toista,tai sanoa toiselle että rakastaa häntä.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
"emme ole yksin" ei taida sopia tämän palstan ihmisille mainoslauseeksi:)
Kiitos,että sain purkaa sydäntäni.
-Mies
yrityksiä on ollut niin chateista/deitteihin ja aina olen epäonnistunut.
Viimeisin yritys päättyi osaltani kivuliaasti,luulin jo että vihdoin sain oman kumppanin,toisin kuitenkin kävi,häneen tutustuin chatin kautta ja ehdittiin parisen kuukautta vaihtaa päivittäin kuulumisia,koska kaikki meni niin hyvin niin "käytännössä" seurustelimme,hieman typerältä se ehkä kuulostaa,seurustella nyt netin kautta okei.Vihdoin lähdin tapaamaan häntä,mutta siinä parin viime viikon aikana hän oli kuitenkin tullut epäileväksi että onko hän oikeasti kiinnostunut.
Ei ollut,hän ei vain halunnut siitä minulle kertoa,ajoin hänen luokseen osittain turhan takia,sain vain epämääräisiä selityksiä että hän ei ollut valmis seurustelemaan,koska hänellä oli nyt vaikea elämäntilanne menossa ym muuta paskaa.
Matkaa tuli vajaa 800km ja luu jäi käteen=)
Pari viikkoa myöhemmin selvisi,että hän seurustelee miehen kanssa joka oli ollut hänen kaverinsa jo pitkään,jolle hän oli minustakin kertonut ummet ja lammet..elämä on.
Ainakun luen näitä teidän muiden yksinäisten immeisten kertomuksia tulen hyvin surulliseksi,koska löydän itsestäni niin paljon samoja tarinoita elämäni varrelta.
Ennen oli seurana pelkkä vitutus yksinäisyydestä,nykyään on masennus/ahdistuskohtauksia.
Välillä ne häipyvät päiviksi mutta palaavat takaisin voimakkaina pahan olon tunteina vaikka kuinka yrittää ajatella jotain muuta.
Suurin pelkoni taitaa olla niinkuin monella muullakin,pelko yksin jäämisestä koko loppuelämäksi.
Kauhulla katson tulevaisuuteen ja näen itseni 30v sinkkuna,mitä EI toivottavasti tule koskaan tapahtumaan.
On silti yritettävä jaksaa eteenpäin jos onni sattuisi kääntymään.
Raivostuttavaa kuulla kavereilta yhtenään lauseita "Kyllä se nainen sullekkin vielä löytyy",tuon lauseen olen kuullut niin useasti että nyt pitäisi olla 100naisen haaremi kasassa.
Tai katsella rantaan käveleviä onnellisia pareja tai puistossa sylikkäin istuvia ihmisiä ja miettiä että miltähän tuntuisi pitää toista ihmistä sylissä.Tai suudella toista,tai sanoa toiselle että rakastaa häntä.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin mutta tiedätte kyllä mitä tarkoitan.
"emme ole yksin" ei taida sopia tämän palstan ihmisille mainoslauseeksi:)
Kiitos,että sain purkaa sydäntäni.
-Mies
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Tai katsella rantaan käveleviä onnellisia pareja tai puistossa sylikkäin istuvia ihmisiä ja miettiä että miltähän tuntuisi pitää toista ihmistä sylissä.Tai suudella toista,tai sanoa toiselle että rakastaa häntä"
Just toi ketuttaa ulkosalla, onnellisia pareja muistuttamassa sua siitä mitä olet juuri missannut. Sama rakkauslaulujen kanssa, viimepäivinä biisien sanat on alkaneet aueta ihan eri tavalla. Ennen sitä ajatteli tyyliin "taas joku siirappinen balladi". Nyt ei pysty edes nukkumaan ilman, että on pari kolme tuntia kuunneltava jotain tunteita entisestään kuohuttavaa musaa. Ja aamulla silmien alla entistäkin isommat kassit :( Jestas...
Etenkin nyt kesällä ihan tekee pahaa mennä ulos kun pariskuntia on joka paikassa. Meille kaikille ei varmaan ole tarkoitettu sellaista elämää. Itse olen ujo, estynyt ja jo valmiiksi yksinäinen joka ei varmaankaan ole "puoleensavetävä" asia ihmisessä. Ihminen jolla ei ole ystäviä on jollain tapaa outo, pakkohan siinä jotain vikaa on olla. Ja minussa ainakin on.
Aion pyhittää tulevan kesän pelkälle työnteolle ja tv:n katselulle, mitään muuta ei oikein ole. Melkein toivon että saisin olla koko kesän töissä ettei tule vapaita päiviä jolloin on "pakko" lähteä ulos kun kesällä kuuluu tehdä niin.
Yksi päivä sitä samaa ja ikää isonumero enemmän.
Surullisinta on se, ettei ihmiset tajua tai uskalla toimia, kun mahdollisuus olisi tutustua johonkuhun samassa kaupungissa asuvaan. Eikö sitä sitten uskalleta ottaa riskiä, että joko sattuu, tai sitten löytyy hyvä ystävä ja kenties jotain muutakin. Vähän alkaa ihmetyttämään. Mä kun sentään olen ainakin yrittänyt heittää niinsanotusti niitä verkkoja veteen. Toivottavasti vielä törmäisin kaltaiseeni vähän uskaliaampaan yksinäiseen.