Lopussa kyynel`polun
kun punainen käden kuva
sielussani tuskansa vuotanut on
Koskenniskalla katson veden voimaa
kuohujen kesytöntä pauhua
kun luonto kulkee kiireisintä aikaansa
ylitse lentää joutsen yksinäinen
Mitä rakkaus on
lie se murunen
kiertokulkua luonnon vain
kun punainen käden kuva
sielussani tuskansa vuotanut on
Koskenniskalla katson veden voimaa
kuohujen kesytöntä pauhua
kun luonto kulkee kiireisintä aikaansa
ylitse lentää joutsen yksinäinen
Mitä rakkaus on
lie se murunen
kiertokulkua luonnon vain
Vastaukset 2
Vanhimmat
... luonnon kiertokulkua.
Tässä runossa oli jotain sellaista oivallusta ihmisen pienuudesta, joka laittoi ajattelmaan.
Sanoissa oli kaipausrunoihin sellaista uutta tuoreutta, josta pidin paljon.
Tuo kosken kuohu, on niin tuttua,
itsekkin sitä käynyt kuuntelemassa,
ja surujani sinne kylvänyt,
onnenmuruja kaipaillen etsinyt.
Kaunista kertakaikkisen kaunista
sinulta, kuten aina - kiitokset.
Päivän jatkoa hyvää :))
Rellu