Lapseni haluavat isän luokse, aina kuin isä heidät ottaa noin kerran puolessa vuodessa, vaikka joka kerta sanoo että ikinä hän ei ota jos en palaa takaisin. siis pari vuotta sitten lähdin miehen luota jolla oli psykomaattisia? luonteenpiirteitä. Mietin uskallanko päästää lapsia sinne enää, sillä hän kiristää minua kun lapset ovat siellä. mm. sanomalla että niin kauan lapset ovat turvassa kun sanot tulevasi tänne pian ja kaikki alkaisi "onnellisesti" alusta. (aikoinaan koetimme monta kertaa "alusta") Enkä minä niitä täällä hoida, vakkka ilmesesti hoitaa ja leikkii lasten kanssa kun kyselen siitä lapsilta. (siis hän on ULKOISESTI lapsirakas ihminen, sisältä häntä en ymmärrä enkä tunne, joskus luulin tuntevani. Asun lasten kanssa parinsadan kilometrin päässä, jotta saisin elää rauhassa ilman ahdisteluia. Yritin ensin asua samalla paikkakunalla mutta en voinut kun hän uhkaili ja yritti kerran murtautua sisään asuntooni,käskin poliisien tulla hakemaan hänet pois. (vaikka eihän omasta mielestään tosissaan ollut.) Tännekkin hän on oven taakse tullut kerran mutta uhkaan poliisilla, niin hän on nyt pysynyt pois. mutta pelkään häntä silti. Olenko vainoharhainen niin kuin hän väittää.? Lasten "vaihtamisia" kammoksun en itse haluaisi olla mukana enkä yleensä olekkaan, mutta hän yrittää keinolla millä hyvänsä nähdä minua enkä ymmärrä hänen tarkoitusperiään??? Hän käytti minua seksuaalisesti hyväksi, ei koskaan loppuun asti vienyt, osin siksi kun taistelin ja lopulta aina pakenin kotoa. Meillä on yhteishuoltajuus mutta uskon että voisin saada sen yksinhuoltajuudeksi, mutta en uskalla koska pelkään mitä siitä seuraa miehen taholta. Minusta tuntuu että hän haluaa nähdä lapsia ainoastaan siksi että sitä kautta tulisin takasin kun hän hoitaa lapsia ja on niille hyvä, minun tietääkseni hän ei ole lapsia kohtaan väkivaltainen. Sääli kun lapset jumaloivat isäänsä ja Isän rakkaus on mitä on.
kaipaisin neuvoja.
2,3,4v YH äiti
13652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tiedän tunteen. Oma ex-mieheni teki myös kaikkea kamalaa ja loukkaavaa, eikä hänessä mielestään ollut koskaan mitään vikaa, eikä hän tahallaan tehnyt mitään pahaa. Joskus oli lapsillekin niin hirveä, että menivät sängyn alle piiloon isänsä huutamista ja uhkailua. Vanhempi lapsi näki kerran mm. kun isä uhkaili minua keittiöveitsellä ja huusi että jos lähden, hän tappaa minut ja itsensä samaan paikkaan, eli siihen justiinsa.
Seuraavana päivänä lähti paperit vetämään, että haen oman asunnon ja muutan pois. Lasten isä ei uskonut, sanoi etten tulisi toimeen ilman häntä ja palaisin takaisin ennen pitkää. Kuukausi piti vielä olla saman katon alla, koska ei ollut pahoinpitely jälkiä, mitä näyttää että olisi asunnon saanut hätätapauksena. Mies särki asunnosta paikkoja, tavaroita, astioita, ikkunoita jne. ja pisti kaiken mun syyksi. Syyllisyydentunnoissani sitten korjasin hänen jälkiään...
Se viimeinen kuukausi oli jotain aivan kauheata, ex-mies olisi halunnut myös aloittaa alusta ja elää sopuisasti, kun minä olin ollut niin tyhmä että hermostutin häntä aiemmin... joopa joo. Aikoi alkaa vaan juomaan, tappaa itsensä jne. ja siltikin halusi sopimukset siitä, että saa tavata lapsia. Joka toinen viikonloppu tapaavat ja ei ole ongelmia ollut. Hyvää huolta pitää lapsistaan kun on yksin heidän kanssaan, mutta muuten se on sitä että pitäis alkaa taas olemaan yhdessä ettei hänellä tarvitsis maksaa elatuksia jne...
Et ole vainoharhainen. Niin minunkin ex-mies väitti minusta, mutta tajusin lopussaan että on pakko päästä pois, ennen kuin alan itsekin uskomaan että kaikki on vain ja ainoastaan mun syytä. Minua myös käytettiin seksuaalisesti hyväksi, on kuulema aviollinen velvollisuus. Ja ei sanat riitä kertomaan, miten minä sitä miestä pelkäsin ja lopussaan vihasin! Kun ei uskaltanut lähteä, ei olis uskaltanut jäädäkään, mutta ei tienny mitä tehdä... Ja kun joka päivä kuulet et sun syytä, itsepähän olet niin paska, niin kai siihen uskoo sitten niin että yrittää vaan muuttua ja olla parempi.
Mutta voimia sulle aloittaja, exäsi yrittää jotenkin onkia sinua yhä takaisin, mutta älä anna periksi. Kyllä sinä muistat miksi lähdit ja asiat ei yleensä paremmaksi muutu takaisin palaamalla. Usko vain itseesi ja omiin vaistoihisi, kyllä ihminen tietää jos kaikki ei ole hyvin toisen ihmisen käytöksessä. Ota yhteys lastenvalvojaan ja kerro hänelle tilanteesta. Ei ole oikein käyttää lapsia uhkailun välineenä.
Kävin kerran soskussa, se kait oli lastenvalvoja kenen juttusilla kävin, mutta en tullut yhtään viisaammaksi piti vaan päätellä itse mitä tekee. Onko sun ex jättänyt sut rauhaan. Joskus tuntuu että se ei lopeta ikinä.
On jättäny, mut vieläkin kun se käy joskus lapsia kattomassa niin että mun nykyinen mies ei ole kotona, saattaa heittää et "haluttais seksiä", "tekis niin mieli kopasta sun tissiä" ja edelleen "jos me oltais yhdessä, niin oliskohan raha-asiat yhtä huonolla mallilla... mun ei tarttis maksaa elatuksia jos me oltas yhdessä". En oo ottanu kantaa, ihan asialinjalla olen pysyny vaikka viikottain kuuluu sekin et "tappaisin itteni jos olis ase". Huh huh!
En minäkään usko et tämä loppuu koskaan, tuntuu et eksällä on oikeasti jotain vikaa päässä. Se on niin itserakas, kaikkitietävä, toisekseen sitten valittaa, marisee ja itkee itse järjestämäänsä kurjuutta. Jota ei mielestään ole itse järjestänyt, vaan yhteiskunta...
Noh, eipä ne lastenvalvojat pysty mitään tekemään, kun ne harvoin tuntee koko tilannetta mistä meet puhumaan. Ja itekään en oo uskaltanu kokemuksistani puhua muille kuin nykyiselle miehelleni. Exä on niin vakuuttava, että yksikään sukulainen tai kaveri ei olis uskonu siitä mitään pahaa...
Nämä ovat ikäviä kokemuksia. Meillä on ex-miniä juuri tällainen. Ei nyt enään ole takaisin pyytämässä, mutta käytös on uhkaavaa ja lapsilla pelleilyä. Olisi vaihtanut tapaamisia jopa isompaan autoon.Elatusmaksuilla maksaa ison talon velkaa ja pukee lapset huonoihin kirpputori vaatteisiin.(huonoimmat saa halvemmalla)aiemmin piti olla merkkivaatteet.Lukekaapa narsistisestapersoonallisuushäiriöstä, hämmästytte.
samanlainen persoona exäni. "marisee valittaa ja itkee itse aiheuttamaa tilaansa," Ja miten sellainen voi itkeäkkään niin tosissaan, mutta hänhän uskookin olemansa viaton. yritäppäs keskustella sellaisen ihmisen kanssa tuntematta itseään syylliseksi. Vaikka tietäisi ettei oikeasti ole. Oli kiva kun kirjoitit kokemuksesi, Selvensi ajatuksia kun pystyi vertaamaan kokemuksia, On ihmisiä joiden kanssa on mahdoton elää, enkä vain ole sellaista itselleni uskotellut.
Sitä saa mitä tilaa. Kolme lasta olet kuitenkin tehtaillut? Kerro minulle, mikä sai "avaamaan reidet" kerta toisensa jälkeen? Äläkä syötä sitä iänikuista soopaa, "muuttui kuin salaman iskusta viimeisen lapsen synnyttyä...".
ok. Kerron vastauksen asialliseen viestiisi. Olin suht. naivii vähän yli parikymppinen, ja halusin perustaa perheen, Löytyikin ihana kiltti ja todella kohtelias lapsia rakastava ihminen ei juonut eikä polttanut. halusimme lapsia. Ensimmäisen odotus aikaan sain uskomattoman paljon läheisyyttä ja rakkautta, se oli kiva koska odotus aika oli rankka. toinen odotus oli ok. normaalia pikkulapsi perheen elämää. mutta miehen käytös alkoi muuttua siinä main kuin aloin odottaa viimeisintä, mutta halusin silti lapsen vielä. ihminen katsos kun tekee virheitä, mutta et tietenkää SINÄ, raskaus aikana mies muuttui todella omituiseksi ja hallitsevaksi. SINUN PITÄISI MENNÄ PSYKOLOKIAN TUNNEILLE!!!!!!!!!!!! Arvaa kuinka monesti kuulin ulkopuolisilta kuinka ihana ja huomaavainen mies minulla oli! ETKÖ TIEDÄ MIKÄ ON P S Y K O P A A T T I . Kannattais ensi ottaa vähän asiosta selvää ennen kuin tulee tietäväisenä ja jälkiviisaana opettamaan... ...sitä saa mitä tilaa. Kuulostat exsältäni. oletkohan psykopaatti... Että se siitä soopasta. sorry mutta pyysin neuvoa, siis miksi vaivauduit vastaamaan? en tarvitse yksinkertaisten ihmisten arvosteluja asiasta josta ne ei tiedä yhen mitään!!!!!!!!!!!!!!!1
lapseni on ollut tämän raskaan elämän vaiheen suurin VOIMAVARA. ilman pikkuista vauvaani/poikaani en olisi jaksanut. Hän tarvitsi äitiä js rakkautta ja sitä hän on myös saanut ja muut lapset myös.
Ilmiselvää on se, että kuka tässä tarinassa on yksinkertainen.
Metka yhteensattuma muuten, että just kolmannen lapsen (enenpää et varmaan halunnutkaan) kohdalla muutos tapahtui...
Käy toki psykoloKin jutuilla :-)
Kylläpäs oli jännästi sanottu "metka yhteen sattuma":( mutta metka se ei ollut mutta jos niin haluat ajatella niin yhteen sattuma se oli. onneksi itse tiedän miten oli. Olen käynyt Psykolokin juttusilla ja käyn vieläkin siksi tiedän jotain PSYKOPAATEISTA, mitä sinä et näköjään tiedä.
oli vähän turhan äksyt viestit.
Hei, tämähän on keskustelu. Ei kenelläkään tarvitse kokemuksiaan eikä mielipiteitään pyydellä anteeksi.
Psykopaatti on se, joka saattaa vetää sinua turpaa just kun vieraat on ovella ja sitten vieraiden aikaa hoivaa sua jääpussin kanssa että "voi rakas, kun satuit kaatumaan portaissa, pitäisköhän meillä muuttaa portaattomaan asuntoon?".
Psykopaatti on se, joka pettää sinua ja pieksää kun kysyt että "miksi". Sitten se ottaa ja hoivaa sua ja sanoo että "sinä tyhmä tyttö, miksi hermostutit minut omilla kuvitelmillasi? Pitäisköhän sulla mennä psykologille?"
Psykopaatti on ihminen joka käyttäytyy sulavasti ja hurmaavasti vieraille ihmisille ja niille joista on hänelle jotain hyötyä. Psykopaatti osaa puhua naisten päät pyörryksiin, saa mitä haluaa ja vaihtaa maisemaa kun suhde ei sujukaan kuin leikki. Psykopaatti on aina oikeassa. Mikään ei ole hänestä aiheutuvaa. Korjatkaa jos kuvaus ei vastaa tapausta.
Tähän ikään mennessä ole lukenut persoonslisuushäiriöisistä sekä työskennellyt heidän kanssaan samassatyöyhteisössä ja he ovat itse Jumaliaja aina oikeassa. Varjele jo uskallat heitä vastustaa tai arvostella. Hakekaa tietoa ja kokemuksia erilaisista ihmisistä, heidän tavoistaan kohdata toiset ihmiset. Opitte elämästä jotain muuutakin kuin arvostelua ja suunsoittoa.