Alkuraskaus sujui parisuhteen kannalta todella hyvin ja olemme olleet kuin uudelleen rakastuneita. (4 vuotta yhdessä). Mies on ihana ja kaikinpuolin olen kokenut, että me odotamme lasta yhdessä, enkä koe jääneeni yksin asian kanssa.
Nyt sitten sain tietää, että mieheni on tehnyt jotain todella typerää. En nyt halua tarkemmin selittää mutta sanotaan, että asiaan liittyy juopottelu ja pelaaminen, eli rahankäyttö muutaman päivän sisällä. En nyt puhu mistään parista sadasta eurosta vaan isommasta määrästä.(eivät yksin hänen rahojaan) Taloudellisesti kyllä selviämme asian yli, mutta suurin ongelma on se, että luottamus kärsi kunnon kolauksen. Ja rahoille olisi ilmanmuuta ollut parempaakin käyttöä. Muutenkin on aina ollut tiukkaa ja hankintoja tulee olemaan paljon nyt lyhyen ajan sisällä. Kun sain tietää miten oli käynyt, mies kertoi heti kaiken ja sanoi, että on yrittänyt kertoa mulle, mutta kantti ei kestänyt. Tiesi kuitenkin, että asia tulee esille muutaman viikon sisällä väistämättä.
Nyt sitten on itketty ja huudettu ja olin aivan ällikällä lyöty, että miten hän voi tehdä jotain noin typerää! Hänhän lupasi pitää meistä huolta. Mies sanoi, että kontrolli petti. Voiko ajoitus kontrollin pettämiselle olla enää huonompi? Olen niin pettynyt ja vihainen ja tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Jos ei vauvaa olisi tulossa, olisin pistänyt miehen jäähylle. sen verran tuntuu pahalle. Mutta vauva on tulossa, enkä toisaalta voisi olla onnellisempi:) Ja rakkaus mieheeni on vain lisääntynyt, ja sehän tässä niin helvetin pahalta tuntuukin. Enkä halua, että hän jää mistään paitsi. Eilenkin tuntui ensimmäisen kerran potku mahan läpi:) Tiedän ja tunnen sen joka päivä, että mieheni rakastaa myös minua ja tähän asti hän on aina ollut luottamukseni arvoinen. Helpottaa, kun puhumme asiasta, mutta silti pelkään, ettei suhde muutu enää ennalleen.
Oikeastaan tällä kirjoituksella halusin vaan purkaa pahaa oloani ja samalla toivoisin löytäväni kohtalotovereita. Eli onko muita joilla suhde on kärsinyt pahimman kriisinsä sen onnellisimpana aikana?
Nyt sitten sain tietää, että mieheni on tehnyt jotain todella typerää. En nyt halua tarkemmin selittää mutta sanotaan, että asiaan liittyy juopottelu ja pelaaminen, eli rahankäyttö muutaman päivän sisällä. En nyt puhu mistään parista sadasta eurosta vaan isommasta määrästä.(eivät yksin hänen rahojaan) Taloudellisesti kyllä selviämme asian yli, mutta suurin ongelma on se, että luottamus kärsi kunnon kolauksen. Ja rahoille olisi ilmanmuuta ollut parempaakin käyttöä. Muutenkin on aina ollut tiukkaa ja hankintoja tulee olemaan paljon nyt lyhyen ajan sisällä. Kun sain tietää miten oli käynyt, mies kertoi heti kaiken ja sanoi, että on yrittänyt kertoa mulle, mutta kantti ei kestänyt. Tiesi kuitenkin, että asia tulee esille muutaman viikon sisällä väistämättä.
Nyt sitten on itketty ja huudettu ja olin aivan ällikällä lyöty, että miten hän voi tehdä jotain noin typerää! Hänhän lupasi pitää meistä huolta. Mies sanoi, että kontrolli petti. Voiko ajoitus kontrollin pettämiselle olla enää huonompi? Olen niin pettynyt ja vihainen ja tunnen itseni hyväksikäytetyksi. Jos ei vauvaa olisi tulossa, olisin pistänyt miehen jäähylle. sen verran tuntuu pahalle. Mutta vauva on tulossa, enkä toisaalta voisi olla onnellisempi:) Ja rakkaus mieheeni on vain lisääntynyt, ja sehän tässä niin helvetin pahalta tuntuukin. Enkä halua, että hän jää mistään paitsi. Eilenkin tuntui ensimmäisen kerran potku mahan läpi:) Tiedän ja tunnen sen joka päivä, että mieheni rakastaa myös minua ja tähän asti hän on aina ollut luottamukseni arvoinen. Helpottaa, kun puhumme asiasta, mutta silti pelkään, ettei suhde muutu enää ennalleen.
Oikeastaan tällä kirjoituksella halusin vaan purkaa pahaa oloani ja samalla toivoisin löytäväni kohtalotovereita. Eli onko muita joilla suhde on kärsinyt pahimman kriisinsä sen onnellisimpana aikana?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tunnut suhtautuvan asiaan joka tapauksessa kypsästi. Teillä on jo pitkä yhteinen taival takana ja kuulosti siltä, että miehesi katuu tekoaan. Hyvä silti, ettet antanut hänen päästä asiasta liian helpolla, jotta ymmärtää tosissaan tehneensä hölmösti.
Enpä osaa paljon muuta sanoa, kuin että anna asialle aikaa. Vanha sananparsi, aika parantaa haavat, sopii varmasti myös tähän tilanteeseen. Oma kokemukseni on se, että kun rakkautta riittää, vaikeammistakin asioista selvitään, jos niistä puhutaan suoraan ja avoimesti. Ja toisaalta on hieno juttu, jos ja kun varmasti pystyt antamaan miehellesi anteeksi.
Ole siis armollinen itsellesi ja koita taas nauttia raskaudesta! :)
en ole päässyt ikinä nopeasti näistä luottamusongelmista yli.. vaikka ne on olleet minun raskauden aikana vähän pienempiä ku sulla nyt. Minun suhteeseen on jäänyt aina iso jälki, joka on vaikuttanut jokaiseen seuraavaan ongelmaan/riitaan. Alan melkein aina kaivelemaan vanhoja ikäviä asioita, kun riidellään jostain pienestä. Se piirre minussa ärsyttää minua itseänikin todella paljon. En voi sille mitään, että en pysty saamaan täyttä luottamusta takaisin, kun joku sen kerran pettää. Varmaan jotain itsesuojeluvaistoa. Aina se jälki minuun jää, vaikka antaisin kuinka vilpittömästi anteeksi. Ja ties mitkä äidinvaistotki on nyt herännyt, että odottaa mieheltäkin vähän liikoja, eikä hyväksy minkäänlaista vastuutonta käytöstä.
Toivottavasti sie pääset tuon asian yli ja jaksat katsoa hyvillä mielin tulevaisuuteen. Tee vain miehellesi mahdollisimman selväksi se, että tuollaista ei enää voi, pysty, eikä saa tapahtua! Ei hän varmaan enää ikinä teekään mitään tuollasta, kun rakastaa sinua niin paljon ja tietää kuinka inhottava olo sinulle tulee. Kaikkea hyvää ja ihanaa odotusta! =)
Kun esikoisemme oli vauva, oli meillä tosi tiukkaa rahan suhteen. Sitten huomasin että mies oli nostanut yht.200€ rahaa yhden päivän aikana (satuin juuri maksamaan netissä laskuja) ja aloin utelemaan mihin ne rahat on mennyt kun ei ruokaa ole kunnolla vara ostaa.. Tinkasin ja tinkasin vastausta ja mies vaan tuumasi että ei mihinkään tyhmään yms.. minä suutuin ja aloin kerätä vauvan kamppeita että joo, mietippä sitä sillä aikaa kun me lähdetään pariksi päiväksi mummolaan kun ei ole kotona vara mitään syödä.. Sitten mies paljasti että oli pelannut viimeiset rahamme!! Voi herranjumala kun minä suutuin!! Huusin ja möykkäsin ja itkin yms.. ja sitten itki mieskin, ja siihen loppui pelaaminen!!
Nyt 3 vuotta myöhemmin on alkanut näyttää siltä että se on tullut takaisin. Otin jo pankkikortin pois mieheltä kun oli nostanut 120€ päivän aikana eikä hajuakaan mihin oli ne rahat mennyt, eikä sanonutkaan. Laita heti kova kovaa vastaan, muuten pelaaminen ei lopu!!
Kuulostipa tutulta. Paitsi että meillä pelattiin vielä suuremmalla summalla. Mies sanoi mulle, että minä saan hoitaa raha-asiat tästä eteenpäin. Hän käy töissä ja tuo rahat kyselemättä kotiin. Lisäksi sovittiin, että molempien tuloista menee tietty summa yhteiselle tilille rahaa, josta edelleen suoraveloituksella lähtee maksuun vuokra ja lainanlyhennys.
Sitä minäkin pelkään, että milloin repsahdus sattuu, mutta ainakaan se ei ole nyt yhtä helposti toteutettavissa kuin aikaisemmin. Hyvä, että otit kortin pois niin ei ainakaan pääse tapahtumaan suurta vahinkoa.