Pomo hengittää niskaan sekä töiden että lopputyöni kanssa, itselläni ei ole kiire ja on töissäkin sovittu että kirjoitan työni heinäkuussa kasaan syksyä varten, mutta pomo hiillostaa jo nyt että pitäisi saada jotain..tuloksia?!
Minä en jaksa minua väsyttää kun töissäkin (ei kuulu opinnäytteeseeni muuten kuin että sama ala) kaikki on uutta ja opettelua ja energiani on mennyt kaiken maailman hautajaismurehtimiseen ja kotona ärtyneiden ihmisten kanssa tappeluun ja ukkokin petti ja jätti monen vuoden jälkeen. just nyt. Kaverit jäi opiskelupaikkakunnalle.
Kertokaa joku mistä virtaa ja potkua ja varsinkin niitä loistavia lauseita joilla pomo pois niskasta hönkimästä.
Lopputyö on minulle tärkein vaan työpaikkani kiinni töissä jaksamisesta ja oppimisesta. Miten ihmeellä sovitan? Työt seuraa kotiin ja lopputyö työpaikalle. Ei hetken hengähdystaukoa, tuntuu.
Haluaisin tehdä ja opetella vaan kun en jaksa. Virta loppuu. Ajatus harhailee ja masentaa ajatuskin fiksuista lauseista joita pitäisi paperille saada. Mahaan koskee pian vattahaava näiden kaikkien asioiden kanssa :(
Minä en jaksa minua väsyttää kun töissäkin (ei kuulu opinnäytteeseeni muuten kuin että sama ala) kaikki on uutta ja opettelua ja energiani on mennyt kaiken maailman hautajaismurehtimiseen ja kotona ärtyneiden ihmisten kanssa tappeluun ja ukkokin petti ja jätti monen vuoden jälkeen. just nyt. Kaverit jäi opiskelupaikkakunnalle.
Kertokaa joku mistä virtaa ja potkua ja varsinkin niitä loistavia lauseita joilla pomo pois niskasta hönkimästä.
Lopputyö on minulle tärkein vaan työpaikkani kiinni töissä jaksamisesta ja oppimisesta. Miten ihmeellä sovitan? Työt seuraa kotiin ja lopputyö työpaikalle. Ei hetken hengähdystaukoa, tuntuu.
Haluaisin tehdä ja opetella vaan kun en jaksa. Virta loppuu. Ajatus harhailee ja masentaa ajatuskin fiksuista lauseista joita pitäisi paperille saada. Mahaan koskee pian vattahaava näiden kaikkien asioiden kanssa :(
Vastaukset 3
Vanhimmat
Silloin ei kyllä mene mikään perillekään, kun ei ole inspistä päällä. Täytyy välillä tehdä jotain mukavaakin, jos keksii jotain, esim. voi mennä pikku kävelylenkille. Kuuntelen myös hyvää musiikkia ja lepään välillä, tai käyn autoajelulla katselemassa maisemia. Itse olen myös niin vanhanaikainen, että rukoilenkin paljon voimia, että jaksaisin ja pärjäisin.
Mullakin tuntuu nyt opiskelu olevan pakkopullaa. Täytyy vaan yrittää lukea aina, kun vähänkin edes huvittaa ja sitten muuten vaan odotella parempia päiviä. Opiskelu ja työ on rankkaa yhdessä ja loppuvaiheessa alkaa olemaan jo niin kyllästynyt koko touhuun ja tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, kun on nämä suorituspaineet. Mutta niin se vaan on tässä elämässä, että mikään todella arvokas ei synny ilman kipuilua ja tuskaa.
puhua pomolle suoraan ja kertoa kuinka ahdistavaksi koet tilanteen? Ehkä hän suhtautuisi asiaan ymmärtäväisemmin sen jälkeen.
Ei se ehdi kun huomenta sanoa jos on hyvällä tuulella. Minä jään ihan varjoon ja hän mainitsi aloittaessani että oma aktiivisuus on kovasana.
Pitää vaan vissiin olla aika hullun aktiivinen kun kukaan ei neuvo ei opasta ei ees puhu mitään jos en kysy ja kysele. Väsyttää jo kysellä ja vastaus ongelmiinikin on yleensä jahkailua että "en minä kyllä tiedä on ihan vieras asia minulle.." ja vihjaava katse että menes siitä toimiston ovelta norkoomasta :( Johtoporukka sellaista, pomo itse ei koskaan ole yhtään kärryillä mitä haen vaan vastaa johonkin ihan muuhun.. epäoleelliseen.
Ehkä vikaa minussakin, mutta minkäs teen kun kaikkea en ymmärrä kysyä enkä katsoa ammattilaisen silmin, ammattialanäkökulmasta..oman alani kyllä, mutta tuotannon ala on uusi (ja mielenkiintoinenkin toki..) olen ollut talossa parisen kuukautta, johtoporukka 20 vuotta.
Pitäskö minun olla jo hirmu kova työntekijä ja olla äänessä kokoajan? Uusine ideoineni ja puhua papattaa vaikka tyhjästä että saisin heidät puhumaan, edes jotain?!
Haluaisin oppia vaan en jaksa enää opetella kantapään kautta.. kaipaan ohjausta, millaiseen lie olen sit oikeutettu työnantajapuolelta.. en kai tähän että kukaan ei kerro eikä puhu jos en hihassa kokoajan roiku. he haluavat että pätevöidyn tehtäviin jatkoa varten, mutta joopajoo. en tätä menoa. jokainen aamu tympii edellistä enemmän. väsy ja masentaa muutenkin, olisi kiva jos edes työssä olisi mielelle virikettä, ehkä ei niin väsyttäisikään.
pomo varmaan luulee että laiska olen kun olen tympääntynyt kaikkeen. kun nimenomaan haluaisin tehdä ja touhuta ja että minuakin kuunneltaisiin.. :( rankkaa.