huikeita tarinoita mm. talonsa katolle pudonneesta laskutelineestä tms.
Minä voisin sen sijaan kertoa tosijutun. Palasimme tammikuun 8. päivä vuonna 2005 Lanzarotelta Finnairin 757:llä. Ennen nousua kiinnitimme matkakumppanien kanssa huomiota yhteen roudarinteipillä korjattuun matkustamon ikkunaan. Nauratti.
Sitten kun nousussa rämähti yhtäkkiä edessä päin erään istuimen yläpuolella alas ilmeisesti happinaamarin kansi, ei enää ihan niin paljon naurattanut.
Mutta kun nousun tasaannuttua lentoemännät tulivat ja teippasivat kannen kiinni samaisella ilmastointiteipillä, tunsimme taas olevamme tukevasti ilmassa!
Minä voisin sen sijaan kertoa tosijutun. Palasimme tammikuun 8. päivä vuonna 2005 Lanzarotelta Finnairin 757:llä. Ennen nousua kiinnitimme matkakumppanien kanssa huomiota yhteen roudarinteipillä korjattuun matkustamon ikkunaan. Nauratti.
Sitten kun nousussa rämähti yhtäkkiä edessä päin erään istuimen yläpuolella alas ilmeisesti happinaamarin kansi, ei enää ihan niin paljon naurattanut.
Mutta kun nousun tasaannuttua lentoemännät tulivat ja teippasivat kannen kiinni samaisella ilmastointiteipillä, tunsimme taas olevamme tukevasti ilmassa!
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikki kokemani kertomukset ovat tosia, niinkuin sinunkin. Parasta aina pitää teippiä mukana.
Olen pari kertaa matkallani joutunut auttamaan koneen tekniikan kanssa, siksi olenkin aina pitänyt mukanani pientä huoltolaukkua.
Viimeksi tullessani Australiasta, alkoi matkustamossa tuntua selvää käryn hajua (eikä se ollut ruuankäryä). Lentoemännät vastailivat vältellen kysymyksiini hajun lähteestä, (eivät olleet ymmärtävinään englanninkieltäni). Hetken harkittuani rohkaisin mieleni ja menin ohjaamoon kyselemään käryn syytä. Siellä sainkin yllättävän vastauksen, vikaa etsittiin kiivaasti ja se on vakava.....
Selitettyäni että olen eräänlainen tekniikan ammattilainen, apuni kelpasi koneen kapteenille, joten kiirehdin hakemaan käsimatkatavaralaukkuni ohjaamoon. Salkussani olleilla työkaluilla aloin purkamaan ohjaamon paneeleita ja mittaritaulun kytkentöjen suojia. Vajaan 15 minuutin etsiskelyn jälkeen yleismittarini avustamana löysinkin erään virtapiirin joka näytti aiheuttavan ylikuumumista virtalaitteen piireissä. Saatuani käsiini perämiehen tuomat koneen sähköpiirrustukset, sain tehtyä ohituskytkennät vikapaikan ohitse ja tilanne saatiin hallintaan. Tämän ikuisuudelta tuntuneen korjausajan aikana kone oli kuitenkin menettänyt lentokorkeutaan yli 8 kilometriä, joten lentelimme melkoisen matalalla (noin 2,3 km:n korkeudella) joten sain jäädä ihailemaan ohjaamon ikkunasta upeana avautuvia maisemia, kunnes kapteeni ohjasi koneen takaisin nousuun ja oikealle lentokorkeudelle. Hörppäsimme kapteenin ja perämiehen kanssa vielä kahvit kabiinissa ja palasin sitten omalle paikalleni. Istahdin hieman huvittuneena paikalleni, kun muut matkustajat ihmettelivät lentokorkeuden vaihtelua ja koneen outoa käyttäytymistä.....
olisivatpa tieneet että pelastin juuri heidän henkensä....
tarkistaa, koska aloituksessani määrittelin lennon ja ajankohdan, jota roudarinteippiepisodi koski.
Palstan topeliukset eivät koskaan kerro tarkkaa aikaa ja paikkaa, koska jos kertoisivat, silloin kirjoittajat paljastuisivat, mikä ei sinällään ole ollenkaan paha asia, satusediksi!
mutta kuka ohjasi sillä aikaa konetta kun höpitte kabiinissa kahvia kapteenin ja perämiehen kanssa? Vai oliko ihmelaukussasi joku laite, joka pystyi hoitamaan ohjaamon toimintoja kahvitellessanne siellä matkustamon puolella?
pitkään aikaan paras juttu mitä olen kuullut,vetää vertoja paroni munchausenille vai mikä se nyt oli.
Aeroflotilla alko Sheremetyevolla varauloskäynnin ovipaneeli tulla sissään, hyvin se rynkyttämällä korjaantui, ei tarvinnut edes tekniikkaa kutsua! Luottamus oli huipussaan kun kapteeni pisti monoa hauiksen jatkeeksi korjauseleinä.
Onneksi tarjoilu pelasia että jo kotvan nousun kuluttua unohdimme tapahtuneen.
toimii näköjään tuo jeesusteippi noinkin!
hyvä juttu - hienoa finnair, lentoemännät oli hyvin koulutettuja!