Uusikoivisto

sielläkin, valitettavasti.

puutaloi viäri viäres

Ei ole muualla Porissa manneja niin paljon.
Väinölässä on lähes yhtä paljon.

Hyvää aluetta tää on. Ei ole manneja, eikä rikollisia. Tahattomia pulsuja välillä näkyy, Saluunasta johtuen. Ei täällä näe poliiseja eikä ambulansseja. Rauhallinen alue. Itse viihdyn, ja turvallista oll ja asua.
Täällä todella on vain osake kerrostaloja ja omakotitaloja, siksi hyvät asukkaat täältä löytyy.

Todella rauhallista ja kaunista asuinaluetta, ja vielä lähellä keskustaa.

Joo, siäl tuli asuttuu ikävuodet 7-20. Hyvä paikka oli.
Oli Linnainmaan iso ruokakauppa,
joka sittemmin muutti keskustaan. Kertovat, että olikohan Frans Linnainmaa, omisti sodan aikana tykin. Aina kun viholliskoneita näkyi, hän vei tykkinsä Uudenkoiviston koulun takana olevalle pellolle, josta sitten yritti koneita ampua. Jääkiekkoilija Veli-Pekka Ketola taisi täällä asua, samoin Jorma Uotinen, joten kuuluisuuksiakin löytyy. Fatsian Helmin pikkukauppa oli Sepänkadulla. Maitoa hän ei saanut myydä, koska ei ollut riittäviä laitteita. Raunion Pekan puuverstas toimi hyvin, Raunio ajeli vanhalla puukenkämossella, jota aina kovin kehui ja muisti mainita, että kertaakaan ei ole tielle jättänyt. Moisalon kauppa oli monelle tuttu, samon Sepänkadulla Mahlamäen pikku ruokakauppa. Mahlamäki kutsui itseänsä nimellä " minä, köyhä kirvesmies ".Rikas kuitenkin oli. Poliisipäällikkö Vihtori Marttila, punakka, isomahainen,piippua polttava, oli myös maino tyyppi. Sanoi aina kesäisn, että käy Pellossa kääntymässsä. - Että tällaista, kivaa elämää siellä. Itse asuin Uudenkoiviston entisessä postitalossa Sepänkadulla. Iso-isä kun oli aikoinaan sen postin hoitaja.Meilläkin oli pieni kemikalioliike, nimeltään Uusikoiviston kemikalio, Sepänkatu 15:ssä.
Terveisin ja hyvää oloa Uudella koivistolla, vai olisiko sittenkin oikeampi nimitys, kuten aikonaan väitettin, Uusikoivistolla.
Jukka Hanni

Vielä hieman muisteloita lisää Uudeltakoivistolta

Tuo aiemmin mainitsemani poliisipäällikkö Vihtori Marttila piti
Kasvihuoneen kadulla yleistä saunaa. Siellä mekin kerran viikossa kävimme, omaa kun ei ollut. Saunomisraha pantiin pieneen nimellä varustettuun kirjekuoreen ja pudotettiin peltiseen rasiaan, johon oli leikattu kuoren mentävä aukko.
Joku voi muistaa myös Paavo Jylhäksen pyöräverstaan ja liikkeen Kasvihuoneen kadulla. Hän osasi hyvin polkupyörien vaivat, mutta aina oli, ainakin lapsille, tosi kiukkuinen.

Vaski- pelti- ja läkkiseppä Vilho Andelin asui naapurissamme. Vaimonsa sai tämän tästä lähteä karkumatkalle, kun isäntä " laitamyöntäisessä" läksytti. Pyysi kerran katsomaan kahta ruokahyllyä, jotka oli pellistä väsännyt. Ruokahyllyt hän oli kauniisti asettanut WC:n seinälle. Kerran telkesi sisareni ja minut pöhnäspäissään sisälle, mutta pikku nokkeluudella sieltä ulos pääsimme, kun lupasimme pyytää isän sijaamme, mitä emme tietysti tehneet.

Ravirata kuului oleellisesti Uudenkoiviston imagoon. Ravikilpailuja oli tämän tästä, samoin moottoripyöräkisoja. Kova oli meteli ja kuulutukset kaikuivat pitkän matkan taakse, kun Metsähuone ja muut kaverit ajaa pärskyttivät raviradan ympyrässä.

Uudellakoivistolla oli tapana nousta katolle katsomaan, jos ambulanssi tai paloauto sinne eksyivät, mihin mahtavat mennä. Me pikkupojat yritimme pysyä polkupyörillä seuraamassa, mutta yleensä emme pysyneet perässä. Kerran tein paperitöttöryn, jonka avulla matkin paloauton ääntä. Ilo oli suuri, kun huomasin, että moni naapuri nousi katolle tarkkailemaan, missä palaa. En kertonut pilastani kenellekään.

Talvisin harrastimme aika uhkkarohkeaa leikkiä. Kun linjuri pysähtyi pysäkille, tartuimme auton peräosasta kiinni ja vedätimme itseämme melkoisia matkoja bussin perässä. Yleensä kuski ei mitään huomannut, mutta jos niin kävi, saimme kuulla kunniamme.

Vanhemmat ihmiset voivat muistaa, kuka oli Vouri. Hänpä kerran vei kissamme . Sitä kovin haimme, mutta ystävällisten ihmisten avulla selvisi, mistä kissan voisi hakea. Siellähän se oli lasipalasten ja huonekalujen välissä pelokkaana.

Tyypillistä oli, että naiset kulkivat koko lauantaipäivän papiljotit päässään pitkin kaupunkia. Ja sitten illalla kauniina ja laitettuna ravintolaan. Perunajauhoakin taisi joku päähänsä pistää. Hiuslakkaa paljon ja tuperramista. Miehet käyttivät vahvasti tukkarasvaa, Vitapointea tai Brylcremiä.

Anna Rinne, vanha naisihminen, piti sunnuntaisin pyhäkoulua. Hänen herttainen olemuksensa on jäänyt mieleen. Piti kovin lapsista, itsellä kun niitä ei ollut.

Nirhamo johti Uudenkoiviston koulua.Oli vanhan ajan herrasmies.Paltakarit ja muut kiukkuiset opettajat ovat jääneet erityisesti mieleen pelottavina muistoina.
Myös jotkut sodan käyneet miesopettajat, joille oli ilmeisestikin jäänyt kovia traumoja sodasta.
Meillä oli ekalla ja tokalla Fanni Pohjola opettajan, aivan rakastettava ja suurisydäminen äitihahmo. Pyysi kerran meidät oppilaat jopa kotiinsa koko luokan. Se oli jottain aivan ihmeellistä.

Että tällaista Uudeltakoivistolta

Terveisin Jukka Hanni

Hannin Jukka jatkaa ( toivottavasti ei monien kiusaksi )

Niin, VPK:n tlo oli osa Uuttakoivistoa. Taitaa olla vieläkin. Siellä moni pikkupoika sai ensimmäisen hyvän opetuksen tulen käsittelyyn ja sen sammuttamiseen. Juhlia ja tansseja oli talolla usein. Sieltä lienee moni löytänyt elämänkumppanisakin.

Dunderin leipomo Kasvihuoneenkadulla kuului Uudenkoiviston kuvaan. Kertovat, että aikoinaan joka vappuna sieltä laskettiiin punainen kangas ikkunasta ulos roikkumaan merkiksi jostain.

Lähellä oli myös n.s. Kanapaskan Alman talo. Talo oli vihreän keltainen, siitä nimi. Moni puliukko sai hoivan talon sydämessä Alman hyvässä hoivassa. Taisipa siellä majailla myös Itkuliisakin, joka sai nimensä siitä, että silmät olivat tulipunaiset monistakin syistä johtuen.

Eipä talosta kaukana ollut Sudelinin romukauppakaan. Tällä hetkellä paikalla on vanhusten talo. Lieköhän pohja kunnolla tutkittu? Outoa on, että romukauppa sai olla keskellä asuntotaajamaa. Näin se vain meni.

Kuukan pesula kuului niin ikään kuvioihin. Sepänkaadun ja Uusikoivistontien risteyksessä se palveli pyykkipaikkana pitkään. Pesutupia taisi olla kolme-neljä. Puilla vedet lämmitettiin ja itse sain monesti olla hääräämässä kuivauslingon kanssa, jossa oli oikea jarrukin, mistä kone pysäytettiin jalalla painamalla. Pyykit vietiin pyörän tavaratelineellä pesulaan ja tuotiin samalla tavalla pois.
Herra Kuukka kiersi pikkutraktorillaan taloissa halkoja sirklaamassa. Puu-uunit kun olivat alueen yleisin lämmitysmuoto, mistä tänä päivänä usein haikeasti haaveillaan. Kerran oli sirklaamista seuraamassa eräs k-vikainen naisihminen. Totesi Kuukkaa seuratessaan että tuolla se Uuai taas sirraillee. - Muuten samainen lady ei omistanut kelloa. Oli kuitenkin tilantaita, joissa kellon aikaa piti tiedustella. Hän pyrki välttämään k- kirrjaimmisia ssanoja, ettei puhevika paljastuisi. Niinpä hän kysyikin näppärasti: Mitäs on ajan tieto"?Siten vältyttiin k-kirjaimen käytöltä.

Lähellämme asui myös eräs nimeltä mainitsematon teurastaja. Kertovat, että tuhtikuntoiset teurastajan lapset pitivät suurena herkkuna juuri teurastetun sian verta. Sitä herkkua saivat tämän tästä. Samasta paikasta saattoi iltaisin saada myös " lestin". Taksit pysähtyivät usein talomme nurkalle, kulman taakse, jotta trokarin lähellä asuva Uudenkoiviston poliisipäällikkö Vihtori Marttila ei mitään huomaisi. Ehkä huomasikin, mutta mitäpä näistä, joku sitä kumminkin olisi tehnyt.

Eräs naapuristamme hankki vanhoilla päivillään ajokortin. Eipä aikaakaaan, kun pihaan oli ostettu Moskvitsh Skandinavia henkilöauto, toisin käytettynä. Autolla piti tietysti ajaa. Se tehtiin aina yöaikaan, koska päivällä oli liikaaa liikennettä ja siten paljon vaaramomentteja. Autoa hoidettiin ja pestiin joka päivä.

Poliisipäällikkö Marttilan talon vieressä pitivät talon alakerrassa pioneerikokoontumisia lapsille. Houkuttelipa joku sisareni ja minutkin kerran mukaan. Kun ylpeänä keerroimme, missä olimme olleet, laulaneet ja leikkineet ja pyysimme rahaa vihreään paitaan ja punaiseen huiviin, niin saimme kuulla kunniamme. Ei ollut enää asiaa sinne.

Vedon kenttä oli pikkupojille mieluisa paikka. Siellä juoksimme Uudentalon Pekan kanssa kenttää ympäri kymmeniä kertoja. Mopoillakin sinne karautimme, kun vanhat sellaiset jostain saimme.

Olisi kiva kuulla myös muilta muistoja Uudeltatakoivistolta, jos teiltä sellaisia sattuisi löytymään.
Nimittäin" kuka ei menneisyyttä muista, ei voi uutta hyvää tulevaisuutta rakentaa", sanootaan.

Terveiisin
Jukka Hanni

Vielä eräs juttu yhden uusikoivistolaisen näppäryydestä, ja heitä oli monta.


Taajamassamme asui yksi melkoinen koiranleuka. Hän oli taitava erilaisissa korttipeleissä sen semmoisissa.
Hänen tapanaan oli mennä lauantaisin parhaaseen toriaikaan Porin kuuluisalle torille. Siellä hän vilkuili ympärilleen ja etsi sopivaaa kohdetta. Kun sellaisen huomasi, hän tokaisi " Herrra te siellä, tulkaapa tänne ". " Pelataan yhtä helppoa peliä, jossa voit helposti saada minun kelloni itsellesi "".Anna kellosi hetkeksi minulle". " Kysyn sinulta vain yhden kysymyksen. Mikäli annat siihen myöntävän vastauksen, saat minun kelloni ja tietysti saat pitää myös omasi. Mutta jos annat kieltävän vastauken kysymykseeni, minä saan sinun kellosi.- "Nyt tämä peli alkaa, vai oletko ennen pelannut tällaista peliä"? Lähes jokainen vastasi " En ole pelannut", Ja lopputuloksen arvaatkin. Ystävämme sai pitää oman kellonsa, mutta pelikumppani menetti omansa. Tätä harmittelivat pitkään, kun kysymyksen ymmärsivät. - Näin näppäriä nämä uuskoivistolaiset olivat.

Terveisin Jukka H

Mukavia muistelmia. Oletko kuullut, mitä Pirunpaska tarkoittaa ja mistä mielestäsi nimitys juontaa ? Itse kysyin kotiseutuneuvos Koskiselta ja hän sanoi, että joskus oli kulkumies kovassa hädässään helpottanut itseään U-koiviston jossain porttikongissa. Omistaja oli löytänyt kulkumiehen " helpotuksen " ja sanonut, että tuohan kasa näyttää ihan mustalta pirunpaskalta. Ehkä näin olisi kaupunginosan lempinimi saanut alkunsa. Onkohan jotain muuta selitystä ?

Ja vielä jatkan..

Meidän pikku kemikaliossamme kävi hyvin harvakseltaan väkeä.Kulujakaan ei paljon ollut, kun se oli oman talomme päädyssä. Monta hauskaa tapausta sieltä kuitenkin on mielessä.Tässä niistä jokunen.

Kemikalioliikkeissähän myydään kondomeja. Niin tässäkin kaupassamme. Kerran saapui yksi runsas 50 -vuotias mies liikkeeseen. Osti ensin pesujauhetta, sittten tukkarasvaa, pitkän miettimisen jälkeen saippuaa, ja taas pitkän pohdinnan jälkeen monia eri artikkeleja, kunnes pöydällä oli röykkiö tavaroita. Totesi sitten lopuksi nopeasti: " ja sittte kolme laatikkoo kortonkeja ". - Jäi se kuva, että ne muut tavarat eivät olleet tarkoitetut sen päivän ostoksiksi.

Kerran kauppa ryöstettiinkin. Kaksi miestä tuli sisään ja toinen pyysi äitiäni soittamaan taksin puhelimesta, joka oli kaupan ulkopuolella olevassa sisäeteisessä. Ja kun hän sieltä palasi, lentelivät rahat sinne, tänne ja miehet pötkivät pyörillä karkuun. Ei siinä paljon rahaa ollut, mutta ryöstö pysyi kauan mielessä. Kiinni heidät joskus saatiin, mutta kuten yleensä, kukaan niistä, jotka olivat heidän kohteikseen joutuneet, eivät mitään takaisin saaneet.

Puhelinta ei monessakaan perheessä ollut. Siksi varsin usein joku tuli kauppaan ja pyysi saada soittaa. Yleensä he pyysivät: " Avaatko minulle linjan". Sitten he alkoivat itse puhumaan. Niin outoa puhelimeen puhuminenkin vielä 50- 60- luvullakin joillekin oli.

Eräs runsas 90- vuotias, todella laiha ja tutiseva Laine- niminen nainen kävi silloin tällöin soittamassa. Hän talutti aina polkupyörää, jotta pysyi yleensä pystyssä. Isäni näki kerran ikkunasta, kun kyseinen henkilö oli tulossa taas soittamaan. Totesi "Jaaha, tuolla se neiti Laine on taas tulossa soittamaan".

Silloin jo lähes 50- vuotiaana äitini teki ensimmäisen pitkän ulkomaan matkan Se tapahtui hänen sisarensa kanssa. Bussilla mentiin Italiaan saakkka. Kun hän sieltä kahden-kolmen viikon perästä palasi, oli hän hyvin matkaväsynyt. Eräs asiakas ihmetteli, missä kaupan myyjä on? Tuli sisähuoneeseen ja huomasi äitinii olevan syvässä unessa. Aiakas luuuli ensin kuolleeksi, mutta äiti nousikin pystyyn, pyysi anteeksi matkaväsymystään ja lähti kaupan puolelle.

Kerran taas hän ei voinut mennä itkultaan kauppan myymään. Asiakas tuli silloinkin sisähuoneeseen ja kysyi, mikä rouvaa oikein vaivaa? Vastaus oli: " Kun se kissa kuoli aamulla". Se oli meille kaikille kova suru.

Tyypillistä oli, että vanhat ukot tulivat ostamaan denaturoitua spriitä. Sitä täytettiin itse puolen litran pulloihin. Milloin oli hevosen jalka kipeenä, milloin taas tarvittiin puhdistukseen jne. Syitä oli monia. Oli kuitenkin arvattavissa, että varmaankin muuhun tarkoitukseen menee, mutta sitähän ei voinut tietää.

Äiitini oli varsinainen liikenainen. Kerran koulusta tullessani huomasin, että kaupan ikkunassa oli lappu, jossa luki: Kaikki korut 50 - 100 %:n alennuksella.Oli ollut jo pitkään ikkunassa.
Kehotin ottamaan lapun nopeasti pois. Mutta mikä hämmästyttävintä, ei kukaan asiaskaan tullut kysymään niitä 100:n %:n alennuskoruja.

Eräs Olkku- niminen kaveri oli kanta-asiakas. Hän osti usein lehtiä sairaaloiselle sisarellleen. Kerran taas tuli ostamaan lehtiä. Kun äitini kysyi, millaisia lehtiä on hakemassa, oli vastaus: " Mitä raaempii murhii, sen hianompii vaan".

Talomme, jossa asuimme, oli vanha puutalo, ja kuten aiemmin mainitsin, se toimi aikoinaan Uudenkoiviston postina. Talossa pidettiin isovanhempieni toimesta paria lehmää, kanoja ja sikojakin, kun elanto oli tiukassa. Lapsille, joita oli kaikkiaan kuusi, kolme poikaa ja kolme tyttöä, oli mieluisaa, kun postitalosta sytytettiin koko Uudenkoiviston katuvalot. Joku vuorollaan heistä sai sen tehdä. Talohan oli Sepänkadun ja Kasvihuoneenkadun kulmassa.- Todettakoon, että kolmesta pojasta kaatui rintamalla kaksi jä isäni jäi sotainvalidiksi.

Poliisipäällikkö Marttilan vaiimo, Impi nimeltään pohti paljon, miten erilaisia sairaksia vältettäisiin. Kerran oli kaupassa kertonut, että nyt on selvää näyttöä siitä, että tomaatit aiheuttavat syövän. Niinpä hän luopui niiden syömisestä tyystin.

Tässäpä näitä tas tällä kertaa

terv. jukka h

Moi. Olen itse asunut 15 vuotta. Aivan loistava paikka asua. Kaikki palvelut lähellä, kuitenkin rauhallinen ja siisti alue. Tietääkseni alueella ei asu "manneja" , eikä
muutenkaan rauhatonta väkeä.