Sielunkumppaneita?
-Meillä on samanlaisia piirteitä
-ruumiinrakenteemme on samanlaiset
-Huumorintajumme osuu täysin yhteen
-Pidämme hämmästyttävän paljon samoista asioista
-me omistamme samanlaisia tavaroita (huonekalut,musiikki,leffat,kännykästä hammasharjaan)
-Ilmeemme ovat samanlaiset
-rakastamme laulamista ja kauhuleffoja
-arvomme kulkevat käsikädessä
-toivomme tulevaisuudelta samoja asioita
-huomasimme,että poikalapselle haluasimme saman erikoisen nimen
-suunnaton seksuaalienergia vallitsee välillämme
Kaikki klikkaa..
Nykyisin emme enää uskalla toisiimme katsoa,emme puhu emmekä uskalla koskettaa... Tiuskimme ja mutruilemme...emme ole koskaan seurustelleet...Monia mutkia on ollut matkassa..Miksemme silti voisi olla ystäviä?
On niin pelottavaa kysyä toiselta suoraa,tulisen sielunsa takia. Mitä on vikaan mennyt? Ennen tekstailimme ja pidimme yhteyttä...nykyään emme juurikaan.
Mitä mieltä olette meidän omituisesta käytöksestämme toisiamme kohtaan???
-Meillä on samanlaisia piirteitä
-ruumiinrakenteemme on samanlaiset
-Huumorintajumme osuu täysin yhteen
-Pidämme hämmästyttävän paljon samoista asioista
-me omistamme samanlaisia tavaroita (huonekalut,musiikki,leffat,kännykästä hammasharjaan)
-Ilmeemme ovat samanlaiset
-rakastamme laulamista ja kauhuleffoja
-arvomme kulkevat käsikädessä
-toivomme tulevaisuudelta samoja asioita
-huomasimme,että poikalapselle haluasimme saman erikoisen nimen
-suunnaton seksuaalienergia vallitsee välillämme
Kaikki klikkaa..
Nykyisin emme enää uskalla toisiimme katsoa,emme puhu emmekä uskalla koskettaa... Tiuskimme ja mutruilemme...emme ole koskaan seurustelleet...Monia mutkia on ollut matkassa..Miksemme silti voisi olla ystäviä?
On niin pelottavaa kysyä toiselta suoraa,tulisen sielunsa takia. Mitä on vikaan mennyt? Ennen tekstailimme ja pidimme yhteyttä...nykyään emme juurikaan.
Mitä mieltä olette meidän omituisesta käytöksestämme toisiamme kohtaan???
Vastaukset 9
Vanhimmat
Siis siitä, että välillänne olis muutakin.
Meillä oli jotain joskus.Silti jatkoimme VAIN ystävinä..Nyt on vaikeaa edes nähdä sitä YSTÄVYYTTÄ sämän katseitten välttelyn ja puhumattomuuden takia.
Huomaan,kuinka hän katsoo ja tiedän,että hän tietää minunkin katsovan häntä...
tilanne stressaa ja hermot meinaa pettää. Sitten tulee tiuskittua, vaikka oikeasti haluais tehdä jotain muuta.. ja jotenkin tiuskimisella ja sarkastisella puheella yleensä yritetään peitellä todellisia tunteita.
Mitä siis minun tulisi tehdä?
Näen hänet perjantaina seuraavan kerran... En tosin pääse häntä kaksin tapaamaan, vaan yhdessä tilaisuudessa,jonne uskon hänenkin tulevan..onko ehdotuksia?
on ollut ikävä.
jos häntä alkaa ahdistaa tai hän menee ihan hämmennyksiin?Ja miten sen sanoisi jotenkin korrektisti,ettei hän ala pitää minua hulluna.
Katsot suoraan silmiin räpyttämättä ja rauhallisesti sanot asiasi. Katsot edelleen silmiin kun hän muotoilee vastaustaan.
Jos hän ei katso silmiin...tai kääntää päänsä pois...
Vaikea katsella pitkin seiniä silloin.