Ihastuin yhteen mieheen joka oli samassa työpaikassa. Kanssakäyminen hänen kanssaan rajoittui lähinnä tervehtimiseen aamuisin. Muut tytöt olivat sosiaalisesti aktiivisempina tutustuneet paremmin toisiinsa ja työpaikan samanikäisiin miehiin. Ajattelin sitten ottaa vähän enemmän kontaktia ihastukseeni, ja kun hän kerran tuli puhumaan minulle jostain työasiasta, aloin hymyillä ja jutella vähän ylimääräistä (kylläkin ihan asiallisesti työasioista). Tämän jälkeen hän lakkasi tervehtimästä minua aamuisin, käänsi vain päänsä pois nähdessään minut. Toista kertaa ei tullut mieleen yrittää olla sosiaalinen ja jutella. Voitte kuvitella minkälainen takaisku minulle ujona tyyppinä. Omasta mielestäni selitys on se, että olen ruma ja hän tajusi että olen kiinnostunut hänestä. Ei ujo niin vain voi muuttua sosiaaliseksi ja suosituksi, kaikki ei ole itsestä kiinni.
missä meni pieleen?
tarinani
2725
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
hänestä. Idiootti- siis hän on. Jotkut ihmiset vaan ovat tuollaisia, kuvittelevat olevansa jotenkin muita parempia. Itekin ennen ajattelin samalla tavalla kuin sinä, että olen ruma, mutta kun en edes ole. Olen oikeasti kaunis. En ole mikään standardimisu vaan naisellisen näköinen nainen, joka iän myötä ja itsevarmuuden kasvaessa vaan kaunistun. Moni mies on minusta kiinnostunut- paitsi just tollaset josta sinäkin kerrot.
Ujous ei ole huono asia- olen sitä itsekin. Suvaitsemattomuus sen sijaan on! Unohda toi tyyppi.
säikähti vain sinun kiinnostuksen osoituksista!