Nostakaa "käsi ylös" ne jotka olette tehneet abortin vain sosiaalisin perustein, olisitte jääneet esimerkiksi YH:KSI !
Täällä yksi!
Täällä yksi!
Yksinhuoltajuus vs. abortti
Kaduttaako aborttisi
212766
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
kyllä, olen tehnyt abortin sosiaalisiin syihin vedoten, koska myös minä olisin joutunut yksinhuoltajaksi vastentahtoisesti. Koko raskaus oli seurausta yhdenyön jutusta, jonka jlk en muistanut edes miehen nimeä. Että näin.
Katunut en luonnollisestikaan ole(aborttia siis). Helpottunut ollut vain, että pääsin piinapenkistä suhteellisen vähällä kuitenkin.
Merkitystä raskaudella ja abortilla oli kuitenkin sitäkin enemmän. Tein "parannuksen" ja ajattelin siitä lähtien enemmän itseäni ja omaa hyvinvointiani. Jätin mm. viinalla läträämisen ja muun sekopäisen touhun kertaheitolla... Se syntymättömäksi jäänyt lapsi taisikin olla minun suojelusenkelini.
Kyllä te olette tosiaan fiksuja!
"HEI ME TEHTIIN ABORTTI, SOSIAALISISTA SYISTÄ, EIKÄ ME EDES HÄVETÄ SITÄ YHTÄÄN"
Etsikää sivistyssanakirjasta sana EHKÄISY ja lukekaa tarkasti mitä se tarkoittaa!!
ovat kaksi eri asiaa. En siis katunut aborttiani, koska oloni oli sen jälkeen vain ja ainoastaan helpottunut. Häpeäminen onkin sitten toinen juttu. Tai itseasiassa en hävennyt aborttia, mutta itseäni kyllä. Ja tämä olikin syy miksi elämäni lähti reilusti toiselle raiteelle abortin jlk.
Ja ehkäisystä vielä: Mulla todellakin oli ehkäisy kunnossa. Pillerit kortsu. Pillereistä olin unohtanut syödä muutaman ja siksi kortsu oli myös käytössä. Vahinkoja sattuu, mutta mulle sen merkitys oli vain positiivinen sen jlk kun olin kaavinnasta päässyt.
Tiedän että tämä saattaa toisten korviin kuulostaa todella kovalta ja karkealta, mutta kirjoitan tarkoituksella vähän provosoiden.
Ajan tällä takaa sitä, että on myös meitä, joille abortti on oikeasti ollut hyvä ja paras ratkaisu. Tämä tosiasia usein hukkuu tänne vastustajien ja aborttia katuvien viestien joukkoon. Vai olisitko antanut oman lapsesi minulle tai kaltaisilleni kasvatettavaksi? Et niin, kuten en halunnut tehdä minäkään omassa tilanteessani.
..ketään täällä arvostelemaan!! Minä otin ehkäisypillerini täysin ajallaan ja silti tulin raskaaksi. Olin myös pitkässä ihmissuhteessa! Oletpa järkyttävä ihminen!
Olet alaikäinen ja/tai mieleltäsi (vielä) epäkypsä ja vastuuntunnoton, tai jos elämän tilanteesi on niin huonolla mallillaan niin abortti on ymmärrettävissä!!
Mutta jos asiat on hyvin ja vielä kaikenlisäksi pitkä suhde ja ikääkin on yli 18v, niin minä en ainakaan hyväksyisi aborttia!! Se on todella itsekästä mielestäni jos abortti tehdään vain siksi ettei ole aikaa lapselle tms. sillä uskon että jos tulee raskaaksi vaikka on tunnollinen ja syö pillereitä niin sen lapsen on tarkoitus myös tulla!
Toisaalta jos ei todellakaan osaa tai ole valmis ja jättäisi lapsen hoitamatta kunnolla, niin eipä sellaiselle ihmiselle tarvitsekkaan suoda lasta.
Mutta jokatapauksessa tarkoitukseni ei ole syyllistää, sillä enhän voi tietää mikä sinun tilanteesi ja syysi oli!! Kerroin vain mielipiteeni ja esimerkkejä.
Vastuuntuntoa vakavissa asioissa tästä edespäin ja hyvää kesää KAIKILLE!!!!!:)
Se, että vastustat aborttia tietyissä olosuhteissa, on sinun oikeutettu mielipiteesi. Eivät vain elämäntilanteet ole niin yksinkertaisia kuin paperilla näyttäisi; meillä aikuisillakin on tilanteita, joissa abortti tuntuu parhaalta ratkaisulta.
Kerron esimerkkinä enemmän omasta tilanteestani. Olin 27 -vuotias, mutta en halunnut lasta. Se on ehdottomasti tärkein syyni aborttiin. Mielestäni oli oikein vastuuntuntoista, että päädyin aborttiin tuntiessani voimaakkaasti näin. Pitkä ihmissuhteeni päättyi surullisesti (ei minun tahdostani) vain muutama viikko ennen kuin sain tietää olevani raskaana. En elä vakiintunutta elämää siinä mielessä, että olen kansainvälisessä työssä ulkomailla. Pitääkseni lapsen olisin joutunut palaamaan Suomeen, jossa minulla ei ole työpaikkaa, asuntoa eikä enää myöskään moniakaan sosiaalisia kontakteja. Exäni muutti (kirjaimellisesti) toiselle puolelle maailmaa.
Mikä vain tilanne, vain itse voi tietää sen kuinka paljoon pystyy sillä hetkellä.
kättä sillä valitsin toisin, jopa kaksi kertaa ja päivääkään en kadu.
uskon että kaikille yksinhuoltajaksi alkaminen ei sovi mutta minulle ollut elämäni paras ratkaisu; en edes osaa ajatella mitä elämäni olisi ilman lapsiani, tai toki voin kuvitella että olisin jo pitkällä työmaailmassa mutta tein toisinpäin ja minulle oikea päätös.
Minäkään en päivää vaihtais pois, itselläni on elokuussa vuoden täyttävä pieni neiti. Oma raskaus iloinen yllätys. Lapsen isän kanssa en ole missään tekemisissä -ei halunnut olla iskä, ketäänhän siihen ei voi pakottaa. Elän elämäni parasta aikaa tällä hetkellä.
Ymmärrän kuitenkin myös niitä jotka eivät halua ryhtyä yksinhuoltajiksi, mutta maailmassa on monia meitä :)
Itsehän viestissäsi sanot: Raskautesi oli iloinen yllätys. Halusit siis lapsia. Minä en halunnut. Siinä suuren suuri ero. Yksinhuoltajuus ei pelottaisi sitten yhtään, jos hvain aluaisin lapsen. Uskon, että jos joskus haluan ja saan lapsia, tunnen varmasti hyvin paljon onnea ja iloa lapsistani enkä vaihtaisi perhettäni mihinkään... aivan kuten sinäkin.
..aina tehdä VAIN siksi, ettei halua lasta (jos ei ole kyse lääketieteellisestä syystä). Jos lapsen haluaa, yksinhuoltajuuden ja kaikkien muidenkin ongelmien läpi kyllä taistelee tiensä!! Olisin kyllä jäänyt yksinhuoltajaksi, jos olisin päättänyt jatkaa raskautta, mutta en yksinkertaisesti halunnut lasta enkä tuntenut olevani valmis äitiyteen. Yksinhuoltajaksi jäämisellä oli paljon vähemmän merkitystä päätökseni teossa kuin vahvalla tunteella siitä, etten ole terpeeksi kypsä enkä halukas.
Olen ymmärtänyt, että Suomessa ei ole edes mahdollista rastittaa vaihtoehtoa "En halua lasta". Siksi niin monet abortit tehdään "sosiaalisista syistä". Suomessa on loppujen lopuksi aika tiukka aborttipolitiikka. Jos itse joutuisin kyseiseen tilanteeseen, mieluummin haluaisin kertoa totuuden eli minä vain en halua lasta, enkä koskaan ole edes halunnut kuin että joutuisin keksimään 'sosiaalisia perusteita' keskeytykseen.
eivät sitä ymmärrä, että USEIMMITEN aborttipäätöksen takana on nimenomaan se, ettei nainen halua lasta ja että sosiaaliset syyt sitten ovat vain ne, jotka merkitään papereihin. Minulla oli ihan pätevät sosiaaliset syyt aborttiini, mutta tiedän aivan hyvin, että jos olisin HALUNNUT, olisin niistä ongelmista kyllä selvinnyt.
Tärkeintä aborttipäätöksessä on nimenomaan se, että on halua vanhemmuuteen ja lapsen kasvattamiseen. Myös naiselle on EHDOTTOMAN tärkeää, että päätös kumpuaa siitä haluaako lapsen vai ei! Se on psykologisesti abortista toipumisen kannalta hyvin tärkeää. Jos lapsen haluaa, mutta esimerkiksi painostuksen alla päätyy aborttiin, ovat seuraukset kauheat; seurauksena voi olla lopun elämän kestäviä psykologisia oireita! En esimerkiksi usko, että juuri KUKAAN tekee abortin siksi, että on sillä hetkellä hyvä työpaikka; tällaisten syiden alta löytyy pohjimmiltaan aina se, ettei halua lasta.
Sitä olen aborttini jälkeen pohtinut kuinka tällainen hyvä nainen -myytti yhä elää yhä niin vahvana. On huonon naisen merkki, jos ei halua lasta. Kun mies ei halua lasta, niin se kyllä ymmärretään ja ajatellaan, että kyllä se siitä sitten aikanaan. Naisille ei tällaista tilaa haluta antaa. Jos nuorella miehellä viisi vuotta voi olla ratkaiseva aika siihen, että kasvaa ja ryhtyy ajattelemaan perheenperustamista, naisen täytyisi olla siihen valmis koko ajan. Tälläkin palstalla joku julisti, että jos vauvan näkeminen ei aiheuta naisessa tunteita, hän on emotionaalisesti häiriintynyt. Minä en ole koko elämääni halunnut vain olla äiti; ajatuskin perheestä ja lapsesta on yhä mielestäni hyvin ahdistava. Kuitenkin uskon, että toisinkin tulee olemaan ja että kypsyn ajatukseen perheestä.
Täällä kirjoittelee myös läjäpäin näitä tuoreita ja tulevia äitejä, jotka julistavat kauhistustaan ja hehkuttelevat omalla perheonnellaan. Tuntuu olevan vahvana käsitys siitä, että aborttiin päätyvät naiset eläisivät tietynlaista elämää tai olisivat jotenkin samanlaista sakkia; olisihan se niin mukavaa pystyä lokeroimaan ihmisiä, jotta omasta musta-valkoisuudesta ei tarvitsisi luopua. Kuitenkin useimmiten täällä kirjoitteleva abortoinut nainen se aivan tavallinen nainen, jolla on tunteet, järki ja päänuppi ihan kohdallaan ja joka on "emotionaalisesti terve". He eivät vain silloin elämässään halunneet ottaa vastaan lasta. Useimmilla näistä naisista tulee olemaan perhe eikä heitä silloin erota mikään näistä täällä kirjoittelevista jeesustelijoista.
harvinaisen fiksuja ja viisaita ja vieläpä totuudenmukaisia ajatuksia. Jos nainen EI HALUA lasta, ongelmia tulee vielä rutkasti myöhemmin. Olen yksinhuoltaja, se ei välttämättä ole syy olla lasta haluamatta. Siihen voi olla niin paljon muitakin syitä. On eri asia olla äiti lapselle, jonka on itse halunnut. Lasta pitää haluta, jotta voisi hyvin äitinä lapselleen, ja lapsikin voi silloin hyvin. En väitä, etteikö joissakin tapauksissa kaikki voisi lopulta mennä hyvin, vaikka äiti ei alunperin olisi halunnut lastaan, mutta arpapeliä se on. On kuitenkin kysymys sekä äidin että lapsen tulevasta hyvinvoinnista.
On hyvin mahdollista, että kypsyt ajatukseen perheestä. Minulle kävi niin. 25 vuotiaaksi asti olin sitä mieltä, etten tule koskaan saamaan ja _haluamaan_ lasta. Tarkemmin ajateltuna olin sitä mieltä, että olen niin kelvoton ihminen, etten ole riittävän hyvä äidiksi. Kenellekään en sellaista taakkaa halunnut, että olisi saanut minut äidikseen. Sellaista itseinhon määrää on monen vaikea kuvitella... Minullee on tehty 2 aborttia niiden vuosien aikana...
No, joka tapauksessa, tervehtymisen kautta, aloin vihdoin kypsyä ajatukseen perheestä ja lapsista. Nyt 28 vuotiaana voin sanoa, että minulla on elämäni ensimmäinen vauvakuume :) Silti, en tekisi mitään toisin, mitä olen tehnyt. En voisi. Olen vaikeinakin hetkinä toiminut aina parhaani mukaan - olen oikeasti kiltti ihminen, mutta olin vain kovin rikki :)
...kun täytteli niitä lappuja neuvolantädin kanssa, niin se aina väliin sanoi; "niin siis kirjoitan tähän sosiaaliset syyt...". Ja minä aina korjaamaan, että ei, emme vain halua vielä lapsia. "Niin mutta kun sanoit, että asutte vielä vuokrallakin, niin sen takia laitetaan ne sosiaaliset syyt..." Minä siihen, että ei, asutaan vuokralla, koska emme ole löytäneet vielä sitä oikeaa taloa, rahasta ei ole kiinni. "Niin mutta kun sanoit, että miehesi vielä opiskeleekin, niin laitetaan sosiaaliset syyt..." Minä siihenkin että ei, mieheni opiskelee työnohella täydennystä, valmistuukin kolmen kuukauden päästä, ei ole silläkään merkitystä päätöksen kannalta.
Loppupeleissä syyksi tuli ne sosiaaliset syyt. Kun lääkärin kanssa lappua käytiin läpi, se vain tokaisi; "ja syyksi näyttää olevan laitettu sosiaaliset syyt..." Ei viittinyt enää sille alkaa inttämään. Tein siis sosiaalisin syin abortin, noh, en olekaan sitten opiskelu aikojeni (-99 valmistunut) ollut sosiaalitapaus, vaihtelua tämäkin.
miksei adoptio ole koskaan kenellekään vaihtoehto? Jos kerran on kypsä lapsen alulle saattamaan, pitää vastata myös seuraamuksista. Suomessa on kysyntää suomalaisista adoptiolapsista, mutta tarjonta todella vähäistä. Syyn tiedämme. Raskaus ei tietenkään ole pikkujuttu (itse jokin aikaa sitten lapsen sain, joten kokenut sen olen...), mutta kuitenkin mielestäni vähintä, mitä voi tehdä. Nykyään ei edes ole mikään häpeä olla raskaana vaikkei parisuhteessa eläkään.
Ja kuinkakohan moni oikeasti on tietoinen siitä kuinka nopeasti ja pitkälle sikiö jo alkuviikkoina kehittyy? Ei se ole pelkkä solumöykky kuin ensimmäiset päivät.
lain mukaan tehnyt laittoma abortin, eikä sitä sinulle lain mukaan olisi pitänyt suoda.
Suomessa on sentään vielä jotain sääntelyä abortin suhteen, mutta lain valvonta mättää näköjään todella rankasti!
Pystyisitkö sinä antamaan lapsesi adoptiossa toiseen perheeseen? Aivan, en minäkään. Me abortin tehneetkin olemme katsos ihan tavallisia ihmisiä täällä tietokoneen takana. Myös meillä on tunteet. Ja anteeksi vaan jos sanon ääneen jotain, mitä ei varmaan sinun mielestäsi pitäisi, mutta ainakin minulle jäi paljon pienemmät traumat abortista kuin valmiin lapsen poisantamisesta. Ja toiseksi: Kyllä kuusi viikkoinenkin (tarkoitan raskausviikoja) alkio on vielä todellakin solumöykky. 2mm mittainen ja lähes muodoton. Suurin osa aborteista tehdään tässä vaiheessa.
asian tarvitse herättää niin aggressiivisia tunteita aina. Adoptio vain on Suomessa niin harvinainen, eikä monikaan ajattele sitä minkäänlaisena vaihtoehtona. Itse en ole kokenut millaista on olla raskaana eikä haluta lasta, mutta olen viettänyt pidemmän aikaa maassa, jossa abortti on harvinaisempi ja adoptio yleistä, ja nähnyt tapauksia, jossa äiti on antanut lapsensa pois nimenomaan rakkaudesta lapseen ja tämän hyvinvoinnin taatakseen. Vaikeaa se silti on, mutta lohtu on ollut suuri, kun on luopumisen hetkelläkin tiennyt, että lapsi saa paremman kodin kuin mitä itse olisi voinut tarjota. Abortti olisi heistä tuntunut todella pahalta, koska silloin lapsi ei olisi edes saanut mahdollisuutta. Ja jos lapsen syntymän hetkellä rakkaus ja kiintymys lasta kohtaan tulee niin suureksi, ettei sitä pysty pois antamaan, niinkuin itse sanoit, että olisi todella traumaattista näin tehdä, niin siinä tilanteessa, sillä samalla rakkauden ja kiintymyksen voimalla voisi niitä voimia ja hallua löytyä oikeasti lapsesta myös huolehtia. Viime hetkelläkin Suomessa tietääkseni saa päättää pitää lapsen.
ei kaduta lapsen pitäminen..yksin ollaan ja lapsen isä välitä pätkääkää.mutta kaiken paskan jaksaa ku laps kerra päivässä mulle hymyilee..
Olen päätynyt aborttiin joskus aikoinaan hyvin ahdistavassa elämäntilanteessa. Minulla oli muitakin lapsia ja eroprosessi oli alkamassa.
En miettinyt asiaa sen kummemmin koska oli niin paljon läpikäytävää, raskas elämänvaihe.
Sitten näin (ihan äskettäin) unessa tytön, isonsiskonsa näköisen hiljaisen lapsen,jonka tajusin unessa olevan kauan sitten kuollut lapseni. Unessa olin järkyttynyt, sillä en ollut surrut lastani ja kyllähän jokaista lasta täytyy edes surra! Yritin löytää valokuvia lapsestani että voisin laittaa esille kuvan kuolleesta lapsestani. MIstään ei löytynyt yhtään kuvaa. Olin unessa kauhean surullinen koska en ollut muistanut surra kuollutta lastani.
Unessa lapsella oli sama nimi jonka olin myöhemmin antanut koiralleni.
Jälkeenpäin oli melkein hyvä olo että olin saanut nähdä hänet. Oman syntymättömän tyttäreni.