Olen n. 30-vuotias nainen ja olen täydellisen ihastunut lähes yhdeksän vuotta nuorempaan mieheen. Eikä siinä vielä kaikki; Minulla on kaksi lasta puolitoista vuotta sitten hajonneesta liitosta. Nyt sitten ihmettelen, voisiko mies kiinnostua minusta..? Olen kaunis, hoikka ja nuoren näköinen, joten ulkonäkö tuskin on esteenä.
Tällä hetkellä tapaamme lähes päivittäin, lähinnä työn merkeissä. Mies pärjää todella hyvin lasteni kanssa, meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja ainakin minä nautin todella paljon hänen seurastaan. Hän on fiksu ja ikäistään vanhemman näköinen ja oloinen. Huumorintajummekin on samanlaista. Tuntuu siltä, kuin olisin tuntenut hänet aina, hänen seurassaan on todella luonteva ja hyvä olla.
Mutta haaveilenko turhia, eli onko parikymppisen miehen mahdotonta kuvitella vakavaa suhdetta vanhemman naisen kanssa, jolla on lapsia..?
Tällä hetkellä tapaamme lähes päivittäin, lähinnä työn merkeissä. Mies pärjää todella hyvin lasteni kanssa, meillä on samanlaisia kiinnostuksen kohteita ja ainakin minä nautin todella paljon hänen seurastaan. Hän on fiksu ja ikäistään vanhemman näköinen ja oloinen. Huumorintajummekin on samanlaista. Tuntuu siltä, kuin olisin tuntenut hänet aina, hänen seurassaan on todella luonteva ja hyvä olla.
Mutta haaveilenko turhia, eli onko parikymppisen miehen mahdotonta kuvitella vakavaa suhdetta vanhemman naisen kanssa, jolla on lapsia..?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei kai tuossa mitään estettä ole mutta hieman arveluttaa kuitenkin. Itse olen 27 vuotias mies ja voisinpa sanoa, että 21 vuotiaana en kyllä olisi tiennyt mihin olisin itseni laittanut, mikäli olisin alkanut suhteeseen 3-kymppisen kanssa, ja vielä sellaisen jolla on lapsia.
Harkitse tarkkaan, itsesi ja lastesi kannalta. Kun se mies saa muutaman vuoden lisää voi ajatukset muuttua, itse en löisi vetoa teidän puolesta.
Toisaalta toimisin niin, kun sydän sanoo :-)
...en kyllä olisi itsekään uskonut, että voisin ihastua noinkin paljon nuorempaan mieheen... Hän vain tuntuu olevan aivan samalla aaltopituudella kuin minä, eli henkisesti olemme "saman ikäisiä". Johtuu varmaankin miehen taustasta, hän on ehtinyt kokea jo vaikka mitä, siis lähinnä positiivisia asioita ja siitä, että itse olen suht lapsellinen, eli olen kiinnostunut samoista asioista, kuin nuoremmat ihmiset. Ja se, että peilistä minua tuijottaa lähinnä lukiolaisen ikäiseltä näyttävä nuori nainen, ei auta tuntemaan itseään aikuiseksi...
Heraa. Pitaa kysya sun laakarilata mita pillereita se on sulle antannut. Sina 30v vanha nainen haluat 20v miehen. HHAAAAAAAHAHAHAAAAA. Ootsa joku seksi hullu. Miehen pitaa aina ottaa ainakin 10v nuoremman naisen, joten sulle kelpais joku 40v/50v/60v/70v tai jopa 80v mies. Enta sun lapset? Mitas nekin luulis kun aiti antaa mies lapsen syoda sen persetta? Jumalauta muija, heraa nyt saatana ja mene ottamaan joku vanha mies sulle. Tyonna yks banaani niin kylla lopetat taman huorimisen.
...vanhempi nainen ja nuorempi mies sopivat yleensä seksuaalisesti paremmmin yhteen kuin nuori nainen ja vanhempi mies, tai edes samanikäinen pariskunta. Nainen katsos vaan paranee vanhetessaa, kun taas miehen potenssi heikkenee...
Ja ihan vain huomioksi, että 22-vuotias mies tuskin on "mieslapsi", jos nyt sitä tuolla epäselvällä tekstilläsi yritit selittää.
Ja älykkyysosamääräsi taitaa olla peräti 100, vai..? *nauraa ääneen*
Moralistille joka epäilee lääketokkuraa: minä täällä oon 50-vuotias isoäiti, ja palavasti kiihkoissani 45-vuotiaaseen "nuorukaiseen"! Herrajumala, oon kuin 15-vuotias. Eli missä iässä seksihalut on ylipäätään sallittuja kun alle 15 ei saa ja yli 30-vuotias on "liian vanha nainen". Lue nyt vähän seksuaalitutkimuksia edes. Tiesitkö että vasta 50-vuotiaana naisella on samantapainen seksuaalisuus huipussaan kuin miehillä 20-30 -vuotiaana - ei tarvi ehkäistä, lapset hoidettu aikuisiksi, 30-vuoden määräaikainen avioliitto putkessa ja maine mennyt jo ajat sitten.Iloita pitää, ettei vanhainkodissa tarvi katua tekemättä jättämisiään!
Taidat olla monet rukkaset saanut 35vuotias peräkammarin poika...BUAHHH
KYllä mä ainakin sitä pidän mahdollisena!
Eihän siinä loppujenlopuks ole mitään muuta eroa kun ne lapset...
Ja jos tulee lapsien kanssa toimeen niin miksi olis mahdotonta?
-Joonatan-
No, kaikilla pareilla on eroja. Kahta samanlaista ihmistä ei ole. Yksi ero voi olla ikä. Jos molemmat hyväskyvät ja pystyvät ottamaan huomioon sen että ikäero vaikuttaa lukuisiin suhteeseen liittyviin asioihin, ei sen pitäisi voittamaton este olla.
Ja minulla on kokemusta samasta kuin tuossa aikaisemminkin on mainittu. Oman seksuaalisuutensa kanssa sinuiksi tullut aikuinen nainen ja nuorempi, kokeilunhaluinen mies voivat olla hyvä pari lakanoissa. Sitä en kyllä käy arvailemaan, kuinka kauan.
ei ole jos kaveri on viisas se ottaa asiasta kii ja antaa palaa. ja kattoo kuis käy onnea.
Ihmiselämä on sen verran lyhyt, että kun kerran todellisen onnen löytää, siitä kyllä kannattaa pitää kiinni. Hulluhan sä olisit, jos antaisit iän tulla teidän välille! Jos muut eivät asiaa hyväksy, jätä heidän kommenttinsa omaan arvoonsa. Itse olen tehnyt sen virheen ja kadun varmaan loppuelämäni
...kun saa mukavia kommentteja. :) Muiden ihmisten kommentit pelottavat ehkä eniten, siis jos he saavat tietää ikäerostamme ja siitä, että minulla on lapsia. Onneksi emme kuitenkaan saa oudoksuvia katseita yhdessä kulkiessamme, sillä mies tosiaankin näyttää minua vanhemmalta.
Sitten tietysti jännittää, mitä mies itse tykkää, haittaako häntä muiden mielipiteet ja onko hän nyt ylipäätään kiinnostunut minusta.
Aluksi järkytyin aika pahasti, kun sain tietää hänen ikänsä, mutta nyt olen jo vähän tottunut ajatukseen ja ehkä meidän ikäeromme ei kuitenkaan ole liian suuri..?
Olen ollut täsmlleen samanlaisessa suhteessa, ja pitkät ajat kaikki meni OK, joskin vinoilua tuli kavereilta ja sukulaisilta mutta pidin suuni kiinni, enkä halunnut loukata kumppania.
Alussa ikäero ei haittannut, mutta myöhemmin kyllä, koska jossain vaihessa alkasi tuntumaan, että minulla ei ollut kokemuksia tarpeeksi verrattuna kumppaniin.
Jälkeenpäin olen katsellut ja todennut että 20v miehenalku on tunneasioissa aivan eri planeetalta kuin 30v nainen, eronneella naisella on murskaava ylivoima kaikenlaisissa parisuhdeasiossa tälläisessa suhteessa. Tästä ylivoimasta johtuen jossain vaiheessa alkasi tuntua siltä, että on joutunut jollain lailla hyväksikäytetyksi, vaikka suhde tottakai perustui vapaehtoisuuteen.
Ulkonäkökysymykset on pienin asia, minun mielestä ko suhteessa, ongelmat tulevat muusta.
Toki on ollut paljon hyvääkin, mutta riski jonkinlaiseen paukkuun on suurempi kuin muilla.
...fiksusta kommentista. Mietin kyllä ankarasti asiaa eri näkökulmista, vaikka enhän edes tiedä, onko ihastuminen molemminpuolista. Yritän vain raskaan eron jälkeen olla mahdollisimman varovainen ja harkitsen asiaa jo valmiiksi monelta eri kantilta.
Komeaan ulkonäköön tietysti ensin kiinnitin huomioni, mutta kun pääsin ensimmäisiä kertoja juttelemaan hänen kanssaan, olin aivan myyty. Älykäs, kohtelias, kokenut, herkkä jne. Ja mitä enemmän hänen kanssaan juttelen, sitä enemmän loksahtelevat palaset paikalleen. Yksi asia toisensa jälkeen tuntuu osuvan kohdalleen.
Arvatkaa vaan manaanko, kun se hemmetin ikäero pyörii koko ajan mielessä...
Olisikohan niin, että jos on palavasti rakastunut, niinkuin kirjoituksista voisi olettaa, et sinä pysty sitä kaveria minkään järkisyyn perusteella heivaamaan ja kun
ei kerran muuta voi niin antaa asioiden mennä eteenpäin.
Kun suhde on päässyt alkuun, niin en usko, että parikymppisellä on mitään mahdollisuuksia lähteä siitä, ainakaan jos et itse sitä halua.
Ikäero on mikä on eikä se ala tuntua kuin vasta silloin kun nainen on 45:n korvissa ja mies 35.
Siinä vaiheessa alkasi ainakin minulla ristiriitaset ajatukset pyörimään päässä.
Onhan tälläisessa suhteessa etujakin, meidän kohdalla ainakin sänkkyasiat on sujunut loistavasti, näin ainakin vaimo on aina sanonut, ja siitä kyllä seurasi jollain lailla tasapainosta elämää. Luottamus on ollut vahvaa, todennäköissti tämän sänkykamari asian takia. Minulla on sellainen käsitys ettei aikuinen nainen lähde mihinkään jos seksi sujuu naiselle mieleisesti.
Omalla kohdallani annoin alussa ymmärtää, että minulla olisi paljonkin kokemuksia naisten kanssa, koska se oli jollain lailla nöyryyttävää kun kumppani jutteli paljon hänelle kipeästä entisestä elämästä, eikä entiset miehet ole välttämättä nuorenmiehen lempiaihe. Ex:stä puhumisesta ei tietenkään voinut huomauttaa, koska se olisi vaikuttanut mustasukkaiselta, vaan ainot keino oli antaa omista kokemuksista liiotellusti väritetty kuva.
Mutta kyllähän totuus kokemuksista on se, ettei parissa kolmessa neljässä vuodessa voi kovin vakavia suhteita keritä saamaan, kun siinä oli viela armeijakin välissä.
...saa nyt nähdä mitä tässä tapahtuu. Voihan olla, että miehellä ei ole mitään tunteita minua kohtaan ja saan tyytyä vain haaveilemaan hänestä.
On tosiaan aika raskasta ajatella, että kun minä täytän neljäkymmentä, hän on vasta 31... ja kun minä täytän 50, hän on 41...
Toisaalta taas, jos meistä tulee kumppanit, on suurempi todennäköisyys, että me saamme elää yhdessä "loppuun asti", sillä naisten elinikä on pidempi, kuin miesten.
Ja sitten on se seksipuoli, eli saisimme todennäköisesti nauttia pidempään seksielämästä, kuin sellaiset, joissa kumppanit ovat samanikäisiä, tai joissa mies on vanhempi...
Usein parit ovat tilanteessa, jossa mies on (paljon) naista vanhempi, eikä sen yleisesti koeta olevan yhtä "paha" juttu. Mistäköhän moinen johtuu?
Jos oikein jotain haluaa, niin se kyllä yleensä toteutuu.
Uskon kyllä, että saat tämän kaverin, koska kyllä 20-vuotiasta kiinostaa kovasti vanhempi nainen. mutta todennäköisesti aloite täytyy tulla sinulta, jos haluat asian etenevän.
Jos mies hakeutuu naisen seuraan niin jotain hän kyllä haluaan siitä naisesta ihastusta jne.
En oikein jaksa uskoa, että 20 kaveri hakeutuu seuraasi ystävänä keskustellakseen, tottakai keskustelukin on mukavaa, mutta jotain siinä on aina takana. Naiset voi ehkä ajatella toisin.
Jos vanhempi mies ottaa nuoren naisen, niin kyllähän siinäkin monasti ajatellaan, että nuori nainen nai rahaa js kun mies kuolee nainen saa rahat, eli kumpikin saa jotain. Ehkä tämä kummankin hyöty on helpompi hyväksyä.
Mä oon todellakin samaa mieltä asiasta.Vaikka mäkin oon 30,ei tulis mieleenkään harkita parikymppistä heppua(vaik oisin sinkku)!Ei kiinnosta ruveta äidiksi teinipojalle,vaikka kuinka vaikuttais aluksi kypsältäkin-ensivaikutus pettää usein!Parikymppisillä tyypeillä on bailaamiset mielessä ja entäs sitten kun ei voikaan lasten takia lähteä mihin huvittaa?Tietysti noi teinipoika ihastukset imartelis muakin,mut kyllä mä pitäisin jalat maassa ja neuvoisin unohtaan koko jutun.Täytyy sanoa,et parikymppiset kundit on vielä tosi lapsellisia ja tuskin ymmärrystä löytyy silloin kun tarttet olkapäätä johon nojata,esim.silloin kun haluisit vuodattaa katkeria tuntojas tai ihan muuten vaan.Ton ikäsillä kundeilla kun ei oo sitä elämänkokemusta ja jos olet helppo nakki ja haluat tarjota hälle uusia kokemuksia niin veikkaanpa,et ei taida onni pitkään kestää...
Ymmärrän tilanteesi ja sinulla on sympatiani puolellasi. Uskon, että jos kundi todella välittää sinusta, hän sulattaa lapsetkin. Eihän minkään suhteen kestävyydestähän ole mitään takuita, miten tämänkään?
Sitä vaan halusin kommentoida, että ei todellakaan nykymaailmassa katsota hyvällä silmällä ikäeroa mitenkään päin. Mieheni on 42 ja minä 21, ja olemme todella saaneet taistella, että meidän suhteemme otettaisiin vakavasti. Me sentään olimme todella palavasti rakastuneita, ja siten vastoinkäymiset vain vahvistivat suhdettamme. Pelkän ihastuksen vuoksi ei ehkä kuitenkaan kannata lähteä sellaiseen suhteeseen, jota muut eivät hyväksy. Toisaalta ihastuksesta kasvaa rakkaus ja sitten ei enää ole kyse päättämisestä, vaan selviämisestä, eikö niin?
Teidän ikäeronne ei mielestäni ole mitenkään järkyttävä, mutta ne lapset... Voi olla aika iso pala ottaa parikymppisenä toisen lapset (jo jonkin verran kasvaneetkin) omikseen. En sano, ettei se voisi toimia, mutta hankaluuksia on varmaan luvassa.
Voimia ja paljon rakkautta.
Minulla oli tosi upea,kaikinpuolin hyvä suhde n 8 vuotta nuorempaan mieheen."Lähipiirin" painostus alkoi vaan olla sitä luokkaa,että suhde oli oikeastaan "pakko"katkaista.Kadun edelleen sitä mitä menetin.
Minkä ikäinen mies oli, kun ihastuit häneen? Miten hänen vanhempansa suhtautuivat? Olisitko niin kiltti ja kertoisit enemmän, itse olen nimittäin nyt samassa tilanteessa, paitsi etten ole vielä tehnyt mitään suhteemme viemiseksi ystävyyttä pidemmälle.
Asiaa lasten kannalta. Tai riippuu tietysti miten vanhoja lapset ovat,
mutta jos ne osaavat yhtään jo ajatella niin kaverit vittuilevat heille siitä
kun äiti tapaa nuorempia miehiä ja helposti sinua kutsuttaisiin huoraksi.
Mutta jos pidät sen salassa lapsiltasi niin kannattaisi yrittää ja onhan se tietysti paljon mihestäkin kiinni.
En usko että teille tulee mitään vakavaa suhdetta mutta pieni seikkailu ehkä :)
Todella hyvä suhde ei kaadu ikäeroon. Itse pidän nuoremmista miehistä, koska heidän kanssaan synkkaa paremmin kuin ikäisteni miesten kanssa.Mielestäni ja sydämeltäni kun olen ikuinen nuori, tykkään bailata, ja ns. ajaudun esim. kapakoihin, joissa nuorempia miehiä on enemmmistö.Parhaat miespuol. kaverit ovat olleet 100% sti minua nuorempia.