Olen elänyt kohta 27-vuotta alkoholin suurkuluttajan kanssa, uskonut ja toivonut että "kyllä hän vielä muuttuu". Olin yrittänyt olla hyvä ja raivoavana myös paiskinut ovia...NYT RIITTÄÄ MINÄ LÄHDEN! Mikään ei muuttanut sitä tosi asiaa että mieheni juominen vain jatkui, jatkui ja jatkui. Kun olin poissa vaikka vain viikonlopun oli asuntomme kuin pomminjäljiltä, ja taas kerran itkien siivosin ja päätin että jätän hänet. Juuri kun aloin uskoa siihen, että mieheni on alkoholisti, eikä hän koskaan lopeta juomista, aloin suunnitella omaa uutta elämääni ilman häntä, alkoi tapahtua kaikenlaista. Mieheni terveys alkoi pettämään ja hänen työnantajansa uhkasi lopputilillä... sillä seurauksella että mieheni haki ensimmäisen kerran apua lääkäriltä juomisensa lopettamiseen. Jäin siis vielä viimeisen kerran minäkin hänen vierelleen.
Raittius on kestänyt, vaikka elämämme ei ole muilta osin muuttunutkaan. MUTTA ongelmia on alkanut olla minulla!!!! Olen ärtynyt, kun hän ei lähdekkään juomaan kavereidensa luokse?? Hän tuppaa mukaan kaikkialle, minulla ei ole enää omaa aikaa. Hän ottaa osaa jopa laskujen maksamiseen ja veroilmoitusten tekoon, jotka olivat minun juttujani! En osaa olla iloinen siitä että hän ei juo enää, vaan koen hänet uhkaksi itsenäisyydelleni ja kaikenlisäksi pelkään kokoajan hänen ratkeavan taas juomaan ja samaanaikaan toivon että hän olisi juomassa... saisin taas olla yksin. Tämä muutos on niin outo ja vieras asia, että en osaa elää sen kanssa. Niin paljon kun toivoinkin, että voi kunpa mieheni lopettaisi juomisen... kun hän nyt opettelee elämään raittiina, minä olen ihan pihalla. Olen jo monta kertaa ollut vähällä huutaa pienenkin riidan aikana että "painu juomaan!" Miksi tämä elämä voi olla niin vaikeaa, sain mitä halusin, enkä olekkaan onnellinen????
Raittius on kestänyt, vaikka elämämme ei ole muilta osin muuttunutkaan. MUTTA ongelmia on alkanut olla minulla!!!! Olen ärtynyt, kun hän ei lähdekkään juomaan kavereidensa luokse?? Hän tuppaa mukaan kaikkialle, minulla ei ole enää omaa aikaa. Hän ottaa osaa jopa laskujen maksamiseen ja veroilmoitusten tekoon, jotka olivat minun juttujani! En osaa olla iloinen siitä että hän ei juo enää, vaan koen hänet uhkaksi itsenäisyydelleni ja kaikenlisäksi pelkään kokoajan hänen ratkeavan taas juomaan ja samaanaikaan toivon että hän olisi juomassa... saisin taas olla yksin. Tämä muutos on niin outo ja vieras asia, että en osaa elää sen kanssa. Niin paljon kun toivoinkin, että voi kunpa mieheni lopettaisi juomisen... kun hän nyt opettelee elämään raittiina, minä olen ihan pihalla. Olen jo monta kertaa ollut vähällä huutaa pienenkin riidan aikana että "painu juomaan!" Miksi tämä elämä voi olla niin vaikeaa, sain mitä halusin, enkä olekkaan onnellinen????
Vastaukset 3
Vanhimmat
olisiko Al-Anoneista apua!
Al-Anonit on alkoholistien aikuisten läheisten vertaisryhmä.
Tilanne on tuttu, minun kohdallani se johti ikävä
kyllä avioeroon. Sen ei tarvitse johtaa eroon, ni-
mittäin on aika tyypillistä alkoholistin raitis-
tuttua alkaa vierellä elävä voimaan pahoin.
Minusta nyt on sinun vuorosi hakea apua. Siitä
mitä kirjoitat kertoo siitä, että olet ns LR-
persoona. Al-anon ryhmä voisi tukea sinun kasvuasi elämään omaa elämääsi. Nyt tunnut ehdol-
listavasi oman elämän elämänkumppanisi kautta.
Ajattelin että olen varmaan pimahtanut! Mietin sitäkin että kun olen näin kauan pitänyt töin ja vaivoin "hyvin menee" kulissia yllä, niin nyt kun mieheni ei juo jäin ikäänkuin tyhjänpäälle. Niin muuten just niin! olen tarpeeton ilman mieheni alkoholiongelmaa!!!! olen tosiaan läheisriippuvinen! Anteeksi jos olen utelias, mutta kumpi teillä oli asemmassani??? Luulin että kaikki korjaantuu kuin taikaiskusta, kun juominen loppui, mutta suoraan sanoen olen äärettömän stressaantunut ja väsynyt... ihan kuin olisin lähtenyt maratonille, mutta maalia ei olekkaan matkalla ja matka vaan jatkuu. Oikeastaan nyt kyllä ymmärrän tuonkin, että alkoholismi on koko perheen sairaus.