ollaan mietitty koiran ottamista, tai oikeastaan se oli perheen lapsen idea. koira olisi ensimmäinen, ja lapsemme hoitaisi sen(vaikka vastuu on vanhemmilla, tiedtään..). olemme miettineet shelttiä ja cairnterrieriä, aivan erilaiset, mutta voisitteko kertoa jtn hyviä ja huonoja puolia niistä. ja muitakin saa ja pitää ehdotaa! nuo terrierit vain vähän epäilyttää ensimmäiseksi...eli näihin koiran pitäisi soveltua:
-asumme kerrostalossa, jtn ei kova haukkumaan
-sellainen pienen ja keskikokoisen väli
-helppo rotu ja helposti oppiva talontavoille, koska on ensimmäinen koira
-turkin hoito kohtalaisen helppo
-pärjää sen tavan työ ja koulupäivän yksin
-meillä on myös kaksi gerbiiliä, jtn niihin tottuva...
jotkut rodut on täysin pois suljettu esim. mopsi, chihuahua ja kaikki ajokoirat yms.. jos joku rotu tulisi mieleen niin ilman muuta tänne kirjoittamaan positiivisia kommetteja ja ehdotuksia! :) kiitos jo etukäteen!
-asumme kerrostalossa, jtn ei kova haukkumaan
-sellainen pienen ja keskikokoisen väli
-helppo rotu ja helposti oppiva talontavoille, koska on ensimmäinen koira
-turkin hoito kohtalaisen helppo
-pärjää sen tavan työ ja koulupäivän yksin
-meillä on myös kaksi gerbiiliä, jtn niihin tottuva...
jotkut rodut on täysin pois suljettu esim. mopsi, chihuahua ja kaikki ajokoirat yms.. jos joku rotu tulisi mieleen niin ilman muuta tänne kirjoittamaan positiivisia kommetteja ja ehdotuksia! :) kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 41
Vanhimmat
http://www.koirat.com/rotu.phtml?id=342
meinasin myös ehdottaa cavalieria.. aivan ihana ja helppo rotu:)
Rotua en voi teitä tuntematta suositella, mutta korostaisin taas kerran että yksikään lapsi ei kykene kasvattamaan koiraa. Eli vastuu koirasta ja koiran kasvatuksesta on aina oltava vanhemmilla vaikka lapsi osallistuisikin koiran hoitamiseen. Tätä korostan siksi että usein vastuu koirasta merkitsee vanhemmille vain sivusta seuraamista ja ruoan hankkimista ja onnettomuuksiin varautumista.
Cairnikin (kokemusta on rodusta) vaatii ehdottomasti aikuisen henkilön kasvattajakseen. Cairn on muuten kyllä erinomainen perhekoira, mutta lapsen koira sekään ei ole kuten ei mikään muukaan. Cairn on erinomainen valinta mikäli vanhemmat ymmärtävät kasvatusvastuunsa ja mikäli huolehtivat kaikista koiran tarpeista. Cairn nimittäin on rauhallisen sohvaperunan lisäksi myös erittäin älykäs, oppivainen, toimelias ja "huumorintajuinen". Tyytyväinen koirahan on aina aivan erilainen kuin tyytymätön koira eli tavalla tai toisella laiminlyötynä cairnikin voi olla varsin onneton riiviö. Jos vanhemmat kasvattavat cairnin oikein ja huolehtivat kaikista sen tarpeista niin myös lapsen on helppo osallistua monin tavoin sen hoitamiseen. Vaikka cairn on sähäkkä ja toiminnasta nauttiva terrieri niin se on oikein kasvatettuna ja pidettynä erittäin ystävällinen ja rauhallinen koira niin muita ihmisiä kuin muita eläimiäkin kohtaan. Loistava perhekoira siis ja suosittelen tutustumaan rotuun livenä vaikkapa kasvattajan luona tai mistä nyt vain cairnin löydättekin.
Cairn voi olla herkkähaukkuinen, mutta oikealla kasvatuksella haukkumisesta ei todennäköisesti tule edes kerrostalossa ongelmaa. Harmi kyllä samaa en voi vakuuttaa kerrostalon asukkaista, voivat nimittäin vihata koiria jopa niin paljon että syyllistyvät kiusantekoon. (Kokemusta on, haukkuuhan se koira kun jatkuvasti käydään ovea potkimassa ja samalla voidaan syyttää yhtä koiraa kaikkien koirien haukkumisesta.)
Suhtautuminen muihin eläimiin ja ihmisiin ja kaikkeen riippuu myös lähes täysin kasvatuksesta, mutta ystävällisyys on usein cairnin perusominaisuus eli se on helposti kasvatuksella vahvistettavissa.
Cairnin turkin hoitaminen on helppoa, mutta se on vietävä muutaman kerran vuodessa nypittäväksi. Turkin nyppimisenkin oppii helposti itse tekemään kun vain tutustuu siihen ensin nyppimisen osaavan henkilön kanssa.
Olisit oikeassa, että teille vissii sopisi sheltti. Kannattaa tutustua... Tai sitten lapinkoira.
Cairnterrieri on aika tomera ja ärhäkkä pikkupakkaus, joten sen kanssa pitää olla jämpti otteissaan ja tuntea koulutuksen saloja. Sheltti taas on toista ääripäätä, arka ja herkkä koira, joten senkään kasvattaminen ei ole helppoa. Omasta mielestäni aran koiran kouluttaminen on jopa hankalampaa ja vaatii paljon enemmän kärsivällisyyttä kuin vilkkaan ja energisen koiran opettaminen. Molemmat koirarodut ovat myös kohtalaisen haukkuherkkiä - eivät mitään louskuttajia, mutta eivät kyllä hiljaisimmasta päästäkään...
Mitäs tykkäisitte jostakin pienestä/keskikokoisesta spanielista? Mieleeni tuli esim. cavalier kingcharles, tiibetinspanieli, cockerspanieli. Muita mahdollisesti teille sopivia voisivat olla esim. bichon frise tai bichon havanais.
Alakouluikäinen lapsi on kyllä ihan kykeneväinen huolehtimaan koirasta (Jep, vastuu on aina tietenkin aikuisella, kuten tälläkin palstalla on opetettu ties montako kertaa...). Itse olin 11-vuotias, kun sain ensimmäisen oman koirani (collie) ja kaikki sujui todella hienosti, meistä tuli parhaat ystävät, koira käyttäytyi kuin unelma ja kilpailimme jopa tottelevaisuuskokeissa. Olin siinä vaiheessa niin innostunut koirista, että olin lukenut kaiken mahdollisen koulutuksesta, hoidosta ja käytöksestä ja olin todella hyvin perillä koirankasvatuksen kiemuroista. Lapsen tietämystä ja kykyä hoitaa eläintä ei pidä väheksyä.
eli siis lapsi on 13 vuotta täyttävä, yläasteelle menevä. ja opettanut ikänsä koiria ja isällä koira onkin(isä ei asu siis meidän kanssa). joten uskon että se sujuisi. tiibetinspanielia mietitty, cockerspanieli hyljätty, sitäkin pitää joskus trimmailla.
kerrankin positiivista palautetta, kiitos sinulle.. :)
on ihan hyvän ikäinen koiran "omistajaksi". =)
^ ei todellakaan Lapinkoiraa kerrostaloon! Meillä on Lapinkoira, ja viihtyy ulkona todella hyvin!
Sanoisin kyllä että sheltti on herkkähaukkuinen cairni ei.
Mutta samaa mieltä lapsesta ei tule pääkasvattajaa koiralle vaan vanhemmista a lapsi auttaa koiran hoidossa kykynsä mukaan.
welsh corgi,pembroke tai cardigan?
joku ei suositellut welshiä koska olisi aika kiinnostunut liikaa gerbiileistä.
niin, ja yksi tosi tyhmä syy miksi ei otettaisi welshiä... koska se tuntuisi oudolta matkimiselta koska tyttöni käy hoitamassa aina yhtä welshiä, isänsä naisystävän lapsen koira.. ihan naurettava syy, mutta se tuntuu jotenkin oudolle. muuten saattaisi ihana rotu ollakkin. mutta jäi arvelutrtamaan sekin, tulisiko corgi edes toimeen kerrostalossa gerbbujen kanssa...
Kyllä kaikki koirat ovat yhtä kiinnostuneita gerbiileistä ja muista pikkuötököistä. Kaverini shih tzu melkein söi hamsterin, ja shih tzu ei ole siis todellakaan mikään metsästys/rottakoira, vaan ihan puhdasverinen seurakoira, joten rodulla ei ole väliä, kyllä se koira gerbuista kiinnostuu, oli rotu mikä tahansa.
Ja miksette voisi ottaa welshiä, jos kerta tyttärelläsi on jo rodusta kokemusta! Saattavat kyllä olla haukkuherkkiä, mutta eihän mikään koira haukkumaton ole. Ja ottakaa vaikka se toinen "versio" kuin tyttäresi hoitokoira, welsejähän on kaksi eri muunnosta.
Ja jos ei welshi, niin sitten suosittelisin cavalier kingcharlesinspanielia tai vähän isompaa, collieta, ihania luonteeltaan ja molemmat "helppoja" ja sopivat kokemattomallekin!
Mun ensimmäinen oma koira on welsh corgi pembroke, asutaan kerrostalossa eikä minkäänlaisia ongelmia. Ei ole haukkuherkkä - koiran voi opettaa haukkumaan käskystä ja siten myös olemaan haukkumatta. Meillä haukahdellaan muutaman kerran kun posti kolahtaa luukusta, muuten on varsin naapuriystävällinen tapaus :) Turkki on helppohoitoinen, kerran viikossa harjaus (tai harvemminkin) riittää. Ei tarvii trimmata tms. Nopea oppimaan uusia asioita, kohtuullinen miellyttämishalu, mutta jämpti pitää olla. Johdonmukainen koulutus on tarpeen!
Meidän koira oli vähän outo. Se oli suomen ajokoira ja ei vähempää välittänyt mun hamsterista. Se riippuu niin paljon koirasta, ei aina rodusta.
olleet ihmeemmin kiinnostuneita mistään pikkujyrsijöistä.Tähänkin voi tietenkin koulutuksella vaikuttaa.
Corgi sopii vallan mainiosti kerrostaloon ja myös nuorelle omistajalle.
Tuskimpa tämä tuttavaperheenne pitäisi sitä matkimisena jos corgin hankkisitte:)
niin, sellainen olo vaan tuli ja mietitys.. :D
Setteri? Esim. Cordonin setteri, tai irlantilainen?
Sheltit ovat kovia/herkkiä haukkumaan. Setterit tekee nuorena valtavasti tuhoja eikä ole kerrostaloon sopiva muutenkaan. Eikä se edes ole kovin pieni. Snautserien karva on työläs.
pinseri? Ne on kyllä pienten koirien aatelia!
kääpiöpinseri olisikin ihan juuri hyvän kokoinen ja helppo, mutta monet mitkä vastaan on tullut, ovat olleet aika haukkuherkkiä.. että sopiiko kerrostaloon.. ja sitten on vielä ne gerbiilit että onko niiden luonne jotenkin niin "ärhäkkä" että ei sopisi samaan taloon niiden kanssa. eräillä tutuilla on kääpiöpinseri ja 2 kissaa, niin jahtaa niiitäkin takaa aika paljon.. mutta ihan hyvä vaihtoehto. :)
kultainennoutaja :) nartut ovat pienempiä. tietysti yleinen rotu, mutta ystävällinenkin kyllä. meillä turkki pysyy ihan ok pelkästään harjaamalla, joten ei mitenkään aikaa vievää. ja pennusta pitäen pitää tavoille opettaa, niin ettei sitten isona esim. hauku, joten mitä et halua koiran isonakaan tekevän, kiellä se jo pienenä.
liian suuri. muuten jos ottaisin suuremman koiran ottaisin hovawartin.. :D ja varma vaihtoehto olisi tuo kultainennoutaja myös. en vaan niin suurta kerrostaloon. :)
Sheltti on todella haukkuherkkä koska paimentaa ja turkki ei ole helppohoitoinen.
Terrierit tarvitsevat tiukkaa ja johdonmukaista koulutusta tai tulee ongelmia eli ei sovi ensimmäiseksi koiraksi.
Joku ehdotti kultaistanoutajaa mutta minusta se on liian iso kerrostaloon ja tarvitsee paljon lenkkiä.
MUTTA yksi rotu minulle tuli mieleen kun puhuit haukkumisesta ja että turkin pitäisi olla helppohoitoinen..JOKU voisi nyt hieman valaista kun en tiedä tämän koiran rotua..elikkäs se koira rotu ei osaa haukkua ja sillä on lyhyt turkki..tämän rodun luonnetta en tiedä mutta jos joku nyt tietää miksi tuota rotua kutsutaan niin voisit käydä etsimässä siitä tietoa!
Juu..tarkoitat Basenjia..hyvä vaihtoehto...todella oppivainen rotu ja kaipaa paljon rakkautta!
tuo basenji näyttää ihan hyvälle karvan ja koon suhteen, pitää vaan saada lisää tietoa siitä.. tänne vois kirjottaa jos mieleen tulis.. :D
esim. onko haukkuherkkä? ja miten pärjää koulu ja työpäivän yksin? silleen kaikkee yleistietoo kiitos.. :)
Basenji on temperamenttinen, itsetietoinen ja ylpeä koira, jolta puuttuu palvelusalttius ja miellyttämishalu
Rodun alkukantaisuudesta johtuen sen metsästysvaisto ja reviirivietti ovat erittäin vahvat
että sopeutuuko ne sitten kerrostaloon ja sopiikohan niinkään ensimmäiseksi koiraksi..? =)
on itsellä kerrostalokaksiossa kultaisennoutajan uros(iso) ja sileäkarvaisennoutajan narttu. enkä kyllä kuolemaksenikaan voisi sanoa heidän mitenkään kärsivän kerrostaloelämästä :) eihän koirien sisällä kuulu juosta, oli sitten iso tai pieni. nehän nukkuu. tässä puolustelen tietysti omia valintoja ;) mutta meillä kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin.
Oikeassa olet. Koira ei laske neliöitä!
helppohoitoinen ja kultsu sopii hyvin kerrostaloon koska koiria ei lenkitetä sisällä.
basenji ei osaa haukkua se ei tarkoita että se olisi koko ajan hiljaa. Se osaa kyllä pitää kaikenlaista muuta ääntä. Minulle tuli mieleen bischon frisé tai bischon bolognese (molemmat varmasti kirjoitettu väärin) tai sitten esimerkiksi australianterrieri joka on jo vähän vaativampi kouluttaa mutta ei mitenkään hankala.
yleensä hauku (joskus olen kuullut joidenkin yksilöiden päästävän yksittäisen wuf -äänen), vaan varsinkin yksin jätettynä basenji erittäin todennäköisesti päästää sellaisen korkean, laumansa kutsuhuudon, että ei ikinä uskoisi niin pienestä koirasta lähtevän sellaista ääntä... (Suomeksi sanottuna se voi kiljua kuin teurassika, vaikka ei ole yhtään mitään hätää. Kojootti se on, ainakin äänenkäytön perusteella.)
Kojootti se on myös sillä perusteella, että nuo perinteiset koiran käskytystavat "nyt teet niinkuin minä sanon, taikka muuten" eivät basenjilla toimi. Siinä suhteessa basuli on kuin kissa: se tottelee vain, jos sitä sattuu huvittamaan, tai jos se saa siitä jotakin hyötyä. Kuten ruokaa. Se on monille basuleille sydämen asia!
Tätä huuto-ongelmaa ei siis ole, jos on muita koiria (tai muuta seuraa), kun ihminen menee pois. Siis Lauma. Se on oltava basulilla. -Vaan syy, miksi basenji-ihmisillä yleensä on useampia kuin yksi rodun edustaja, ei ole pelkästään tämä laumahakuisuus eli seurallisuus. Kun tutustuu kunnolla yhteen basenjiin, haluaa toisenkin. Ja kolmannen, jne... Ovat ne niin uskomattoman ällistyttäviä tyyppejä!
Niiden alkukantainen viidakossa selviytyjän äly (rotuhan on iänvanha afrikkalainen metsästyskoira, "sighthound"-tyyppinen, pikku "vinttikoira"...), persoonallinen tapa ratkoa ongelmia, uskomaton kyky lumota pelkästään katseellaan, ja täydellinen omistautuminen "perheelleen" ovat jotakin ennenkokematonta vanhallekin koiraihmiselle. Oma paras perinteinen harrastuskoirarotuni (käyttökoiratotu siis) on dobermann, ja kun aikoinaan (6v sitten) olin hankkimassa ensimmäistä basenjiani, kasvattaja arveli, että basenji on tähän perinteiseen käyttökoirarotuun verrattuna kuin "raikas tuulahdus". Oikeassa oli, niin paljon kuin rakastankin myös tätä käyttökoirarotuani.
Vaan vielä eräs varoituksen sana: jos maallinen omaisuus on teille kovin tärkeää, ja kovin levällään kotona, niin se saattaa kyllä olla mennyttä kalua basenjin saavuttua taloon. Kenkiä, puhelimia, pikkuhousuja, lyijykyniä, erittäin tärkeitä muistikalentereita, kaukosäätimiä, sukkia, silmälaseja ja vaikkapa Tieteen Kuvalehti ovat mennyttä kalua. Jos siis ovat jääneet koiruuden ulottuville, niin niissä todennäköisesti ei ainoastaan ole hampaan jälkiä, vaan ovat käyttökelvottomia. Ja kyllähän nuo isommatkin esineet, kuten tyynyt ja sohvat ovat vaarassa: nämä koirat kun rakastavat tyhjentää pehmusteita erilaisten materiaalien sisältä. Lempileikkeihin kuuluu pehmolelujen suolistus. Onneksi niitä saa kirppareilta kohtuuhintaan!
Millään ei pysty tähän kirjoittamaan kaikkea, mitä koen tärkeäksi basenjeista sanoa (tällä kuuden vuoden kokemuksella, kolme basenjia tällä hetkellä), vaan olisi tosi kiva, jos kirjoittelisit privaatisti [email protected], jos basenji oikeasti alkaa kiinnostaa!
Sellaista koiraa ei olekaan, joka sinulle kävisi. Meillä on kotona 3 rottaa, kissa ja 3 koiraa, joista 1 on saksanpaimenkoira. Niinhän sitä sakustakin sanotaan, että on haukkuherkkä. Mikä tahansa rotu jahtaa alkuunsa pienempiä eläimiä, sellaistan koiraa ei olekaan, jolle ei asiaa pitäisi opettaa. Jokaikinen koira haukkuu joskus. Kaikista koirista lähtee karvaa, niistä tulee myös hiekkaa ja roskaa, pölystä puhumattakaan. Tuntuu tosiaan siltä, että sinulle sopivaa koiraa ei ole olemassakaan. Miten olisi vaikka joku kauko-ohjattava pehmolelu, sen kun saa pois päältä silloin kun ei jaksa...
mutta ehkä minä olen etsimässä sellaista ihan oikeaa koiraa, ja jos aijon koiran ottaa,haluan mahdollisimman monesta ensin tietoa ja miettiä, mikä niistä olisi paras.. nyt olenkin jo saanut monta hyvää rotua ja kerännyt niistä tietoa ja silleen.. tuskin itsekkään ottaisit koiraa noin vaan, ilman mitään harkintaa..?? ja senkin tiesin, kiitos vain sanomisesta, että koiria pitää opettaa. tai jos ei tietäisi, niin tuskin edes harkitsisin koiran, elävän eläimen, ottoa..
Tipsu eli Tiibetinspanieli,myös Bichoni on kiva.
En osaa sen kummemmin tässä asiassa neuvoa, mutta tahtoisin vielä huomauttaa, että älä ajattele niin, että iso koira kärsisi kerrostalosta; neliömäärällä ei ole koiralle mitään merkitystä, koska mikään koira ei harrasta liikuntaansa sisällä. Koti on vain koiran "pesä", lepopaikka. Jos koet että ihmisten olo käy asunnossa ahtaaksi ison koiran kanssa tai muuten vaan tahdot pienemmän, niin ok. Kunhan vain yritän laajentaa kuvakulmiasi, jottet suotta sulje mitään pois.:)
en minä olekkaan ajatellut niin, että koira tuskastuisi "pienessä" asunnossa. me vain tykätään enemmän pienemmistä koirista. ehkä joskus isompaa hankkimassa. :)
tipsut ja bichonit vaativat turkinhoitoa
Jos Sheltin meinaatte ottaa tässä huonoja puolia: Todella pitkä turkki eli joka päivä tarvitsee harjaamista.
Mäyräkoira olisi hyvä tai sitten Valkoinen länsiylämaanterrieri. Mäyräkoirasta:
On pitkä tai lyhyt karvaisia kaniini kääpiö tai normaalikokoisia. eivät hauku paljon/ei yhtään jos opettaa sopii hyvin kerrostaloon ja useimmilla hyvä luonne.
Naapurini Valkoinenlänsiylämaanterrieri ei hauku ikinä yksin tai muutenkaan ja on todella kiltti ja eloisa luonne (Naapurini ensimmäinen koira)
Mikään koira ei 100 % totu muihin eläimiin .
Hyviä kaupunkikoiria:
Villakoira
Coton de Tulear
Papilon/Phalene
Chihuahua (vanhempien hermorakenne syynää kasvattajan luona ja sisäsiisteys etteivät periytä heikkohermoisia yksilöitä)
Labbis
Näyttelylinjainen saksanpaimenkoira (tokoilua, canicrossailua ja viriketoimintaa vaan luova pystyy kehitämään aivotyötä sohvaltakin käsin)
Vinttikoirat (hiljaisia suurinosa ja omistajansa ''varjoja'')
Snautseri
Vihikoira (ihan pakko oli laittaa, kun naapurustoon on muuttanut nuori vihi ja niin säyseä sekä hiljainen ettei tosikaan vaikkakin hieman tyhjän katseen omaava), omistaja melko aloittelija koiran kanssa vaan tuntuu että antaa anteeksi alkavankin tuo rotu. Yllätys oli mullekin :D
bostoninterrieri tai ranskanbulldoggi, molemmat haukkuvat harvoin, ääni enemmänkin mutinaa. Eivät liian heiveröisiä lapsiperheeseen. Rakastavat hellimistä ja sohvalla löhöilyä, mutta nauttivat kovemmastakin menosta, bostonista saa lapsi vaikka agilitykaverin, ja ainakin bostonille on helppo opettaa temppuja. Molemmat rodut rakastavat huomiota! Helppohoitoisia, turkki ei vaadi harjaamista ja kurakelillä riittää tassujen pyyhkiminen.
Eivät ole niin herkkiä kuin monet tämänkokoiset koirat, joten ekana koirana eivät tule aroiksi niin herkästi jos omistaja jtn mokailee. Ja juuri se että moni pieni rotu on haukkuherkkiä, nämä eivät, ja lapsen helpompi käsitellä kun ei ole iso koira, eikä liian pieni tai heiveröinen jotta aristelisi lapsen käsittelyä! Bostonit mielestäni vielä parempia lasten kanssa luonteensa ja ketteryytensä vuoksi!
Hyvin sairaita rotuja molemmat, mutta jos noista pitäisi valita, niin bostoni... ja ne ovat hyvin energisiä koiria. Tuttavani bostoni meinasi syödä shetlanninlammaskoirani, joten en usko jyrsijöillä olevan toivoakaan...