olisko ketään samassa tilanteessa olevia tai siitä yli päässeitä? Oon parikymppinen, yleensä ihan sosiaalinen tyttö, jolle on varmaan tapahtunu vähä liikaa.. viimeisimmän vuoden aikana oon sairastanu tosi paljo, ja tosi vaikee suhde päätty. Luulisin kai et kaikesta tapahtuneesta johtuen, tai en tiiä, mut kuitenkin on alkanu ahistaa aivan mielettömästi.. musta tuntuu etten uskalla enää puhua vähänkään oudommille ihmisille, ahistaa lähtee kavereidenki kans minnekkää missä tietää olevan paljon ihmisiä.. kavereita on paljon ja yleensä ollaan pystytty ihan kaikesta puhumaan, mut tästä en jotenki saa puhuttua.. mua on alkanu pelottaan ja ahdistaan ja jännittään tosi tyhmätki asiat, kuten vaikkapa että kädet tärisee nytkin, kun kirjoitan tätä vaikka tiedän että anonyyminä pysyn.. mitä ihmettä tää on..? syksyllä pitäis muuttaa kaupunkiin opiskelemaanki, ajatuski ahdistaa hitosti vaikka toisaalta haluan ja oon aina halunnu äkkiä täältä maalta pois.. mut tuntuu ylitsepääsemättömältä lähtee johonki mis ei oo yhden yhtä tuttua, tuntuu ettei oo voimia "alottaa alusta".. tää on tosi pelottavaa, oon menettämässä oman hallintakykyni mun omaan elämään!!!!!!
ahdistaa..
apuja?
1357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
olin muutamia vuosia sitten samassa tilanteessa vaikken sitä ihan ite tajunnutkaan...kroppa oireili vaikeuksia ja uudelle paikkakunnalle muutot, läheisen kuolemat jne. oli mukana.
Jo tota muuttoa ennen mulla alko olla vähä samantapasta, aloin yhtäkkiä kärsiä ihmispaljoudessa olemisesta, jännittää esiintymisiä esim. luokan eessä jne. mitä ennen ei ollu. tiiän että se on pelottavan tuntusta, mutta tuskin mitenkään epänormaalia. Siitä pitää vaan puhua ees yhelle ihmiselle, koska kyllähän sieltä taustalta ne syyt löytyy miksi on alannu ahistaan.
oon varma että pärjäät siellä uudessa kaupungissa ja saat ystäviä, mäkin sain, vaikka tuntu etten ois jaksanu ees tutustua ja avautua uusille ihmisille. nyt elämä sujuu suht mukavasti vaikka lisää vaikeuksia elämä on tuonu eteen, mutta ne ystävät onneks auttaa!:)
Ps: ei kuulosta siltä että oisit hallinnan menettämässä, vaan että päin vastoin tunnet itseäs ja myönnät että sua ahdistaa. se on tervettä ja kertoo vaan siitä asioista pitää puhua koska yksin ei asioita jaksa kantaa!!!Hyvää kevättä sulle!:)