Mitä tehdä kun muutaman kaljan jälkeen niksahtaa. Haukkuu kaikki rakkaan vaimon exät vaimon ja alkaa sitten kyttäilemään vaimon tekemisiä kuin Gestapo aikoinaan.Uhkailee väkivallalla, tosin en ole koskaan käyttänyt väkivaltaa vaimoani kohtaan, mutta kuitenkin. Vaimo on nyt tällä hetkellä aivan säikkynä kun tuli totaalisesti ylitettyä kaikki normit viikonloppuna. Rakastan Vaimoani niin, että sydämestä sattuu, enkä missään nimessä haluaisi tuottaa näin selvänä hänelle edes mielipahaa. Näin vain kysyäkseni, mistä apua tähän tautiin?
No, joo helppo sanoa:Lakkaa juomasta, mutta se ei ole mikään ratkaisu, onko jotain terapiaa, josta vois ammentaa oppeja?
Mitäpä olette kohtalotoverit uhrit asiasta mieltä, pystyykö RAKKAANI koskaan elämään mun kanssa niin ettei koko ajan pelkäisi, että mitä nyt.
No, joo helppo sanoa:Lakkaa juomasta, mutta se ei ole mikään ratkaisu, onko jotain terapiaa, josta vois ammentaa oppeja?
Mitäpä olette kohtalotoverit uhrit asiasta mieltä, pystyykö RAKKAANI koskaan elämään mun kanssa niin ettei koko ajan pelkäisi, että mitä nyt.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaljanjuonti, se on vastaus. Se ei sovi sinulle.
Jos et voi lopettaa niin sitten et oikeasti halua ongelmastasi eroon.
Kun luin tekstiäsi, tuli mieleeni...Kun olet kirjoittanut...et ole käyttänyt minä persoonaa..haukkuu, alkaa kyttäilemään, uhkailee...
eka minä tuli positiivisessa yhteydessä, en ole koskaan käyttänyt väkivaltaa, rakastan, rakkaani...
löytyisköhön vastaus jolloin lailla sieltä.
Et ehkä miellä näitä negatiivisia tekemisiä ja asioita, jostain syystä omiksesi?Niinkuin joku toinen minä toimisi silloin? Kaljanko vaikutusta?Mene tiedä. Mutta hyvät menestymisen mahdollisuudet sinulla on asian kanssa, kun olet itse miettinyt asioita ja kirjoittanut tännekin.Se on jo iso askel.
Kyllä se kalja kuitenkin vaikuttaa käytökseesi. Mitäpä jos kokeilisit seuraavalla kerralla kun otat olusia...päätät etukäteen kuinka käyttäydyt.Sitten voisit laittaa nauhurin päälle. Kuunnella miltä kuulostit silloin.
Heh tällaista maallikon tekniikkaa...
Mutta voimia ja onnea elämääsi...Sulla on vielä mahdollisuus näyttää, kuinka paljon rakastat, vain sinusta kiinni. t. Ajattelija
..sitä haluaisitko itse elää elämääsi pelon vallassa? Haluaisitko elää toisen mielialojen mukaan päivästä päivään ja aivan turhaan?
Ongelma on pääkopassasi, ei vaimossasi.
Ei varmaan jaksa henkisesti elää rinnallasi jos elämä tuollaista helvettiä.
Muista: Tee toiselle se, jonka haluat itsellesi tehtävän. Yksinkertaista mutta toimii ja toisinpäin myös: älä tee toiselle sitä mitä et halua itsellesi tehtävän.
Terapiaa varmasti löytyy, voisit vaikka googlettaa.Mustasukkaisuus on sairaus ja liittyy monesti persoonallisuushäiriöiseen ihmiseen.
Juominen pahentaa ja kannattaa sekin jättää pois koska ilmeisesti olet vielä kaiken lisäksi alkoholisti. Hoida päihderiippuvuutesi ensin ja mene sitten terapiaan. Ei ole yksinkertaista mutta jos vaihtoehtona on vaimon menetys niin kyllä kannattaisi.
oli sellainen telkkariohjelma, jossa mainittiin vastaavassa tilanteessa oleville miehille olevan ihan oma palvelunsa. Olisikohan ollut jokin lyömätön linja tms. juttu?
Että teitä sitten on enemmänkin... *hmph* Viime vloppuna sain jo toisen kerran tuntea nahoissani mustasukkaisuuden kirjaimellisesti. Selvistäpäin ja rauhallisena poikaystäväni on sitä , mitä aina olen halunnut. Hän tosin on äärimmäisen mustasukkainen ja hermostuu helposti varsinkin kännissä. Tilanteet ovat tietysti olleet väärinkäsityksiä, mutta oikaisuja hän ei siinä mielentilassa suostu rekisteröimään muuten niin älykkääseen tietokantaansa.Hän vaan pelkää pahinta mielessään. Kättään hän ei ole kohottanut lyödäkseen,mutta isona miehenä tönäisyt ja seinää vasten kiinnipitämiset kovalla otteella saa mustelmia aikaseks...Plus ne arpeutumassa olevat haavat sydämessä, kuinka on haukuttu vaikka miksi. Sinä sentään olet valmis vaikka hakeutumaan terapiaan. Hyvä! Vihanhallintakursseja on sekä parisuhdeterapioita. Epävarma ihminen käyttäytyy epävarmoissa tilanteissa usein aggressiiviiseti. Tällä hetkellä, jos saisin täyden takuun ja varmuuden siitä, että hän ei enää satuta henkisesti eikä fyysisesti ja kunnioittaa mua rakastaen koko loppuelämänsä, voisin unohtaa menneen ja jatkaa onnellisena. Sitähän ei voi tietää, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, joten nyt... nyt en tiedä miten meidän käy. Uskallanko jäädä.
Tiedän kuitenkin itsekin, mitä on olla mustasukkainen aikasemman suhteeni perusteella. Mut kun oon miettiny, kun oon saanu omia kohtauksiani, tosin ilman haukkumista ja väkivaltaa, et auttaako se mitään? Ruokin omaa mustasukkaisuuttani ja vihaani ajattelemalla juuri pahinta: "Mua kuitenkin petetään". Aloin kuitenkin ajatteleen, et nimenomaan MUN käytös voi ajaa rakkaimpani toisen ihmisen luo. Sairaalloisen mustasukkaisen ihmisen rinnalla olo on tukahduttava ja toisinaan olo on kuin vankilassa. Kukapa ei haluaisi siitä ahdistuksesta eroon? Valitseehan ihminen mielummin sen "normaalisti" käyttäytyvän ihmisen kumppanikseen kuin sairaalloisesta mustasukkaisuudesta ja kohtauksista kärsivän tapauksen.
Toivon, ettet koskaan käykään käsiksi. Ei pelkästään se, että siinä voi käydä todella pahasti, mut sekin, et kaikki ne hyvät asiat ja lupaukset menettää joka satuttamisella pohjaa. Yhden negatiivisen asian korjaamiseksi tarvitaan 10 positiivista asiaa.