Onpa monenlaista mielipidettä. Olen mahdollisesti saamassa opiskelupaikan 200 km;n päästä ja läsnäoloa tarvitaan jonkun verran. Vaihtoehtona työttömyys eikä se auta, että sanoo, että mene vaikka siivoamaan, kun ei niitäkään paikkoja täältä helposti saa. Mutta uskallanko jättää 13v ja 15v pojat isänsä vastuulle? Poikien kanssa ei ole toistaiseksi ollut muita ongelmia kuin läksyjen teko joskus tökkii. Toisaalta olen miettinyt, että voisin vaikka joutua sairaalaan tai kuolla, pitäisihän heidän selvitä silloinkin. Olenko huono äiti jos lähden opiskelemaan? Tiedän, että moni sanoo että tee niinkuin itsestä parhaalta tuntuu, mutta silti haluaisin tietää muiden mielipiteen. Opinnot kestäisivät 2-3 vuotta ja en usko, että siellä ihan maanantaista perjantaihin pitäisi jatkuvasti olla.
Murkut isän kanssa viikot
opiskelemaan?
8708
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kyllä pojat isänsä kanssa pärjäävät.Sua harmittaa sitten jälkeenpäin jos et nyt tee niinkuin itse tahdot. Tsemppiä!!
Jos isä tähänkin asti on ollut jollain lailla poiken kanssa, niin mikä ettei pärjäisi. Onhan niitä paljon yksinhuoltaja isiäkin, jotka kunniakkaasti hoitavat pestinsä. Ja tulethan varmaan ainakin silloin tällöin viikonlopuiksi kotiin.
Anna palaa vaan!!
Mikseivät lapset pärjäisi isänsä kanssa muutaman päivän viikossa? Tietenkin kannattaa jutella miehen ja lasten kanssa mitä merkitsee, kun toinen aikuinen ei ole kotona joka ilta (siis jokaisen on otettava vastuuta kotitöistä yms.)
Sinun kannatta myös jo etukäteen sopeutua avatukseen, että perheen rutiinit muuttuu. Yksinkertaisesti yksi aikuinen ei ehdi tekemään kaikkia hommia niinkuin kaksi aikuista. Miehen käsitykset pyykinpesusta, siivouksesta ja ruuanlaitosta voi myös olla erillaisia kuin sinun. Lisäksi alkuun voi olla todellisia ongelmia, jos muut perheen jäsenet ei ole oppinut hoitamaan tiettyjä töitä. (Siis ensimmäisen viikon jälkeen kaikki pyykit on pesemättä, kun huomautat asiasta seuraavalla viikolla on pesty kaikki vaatteet sekaisin 60 asteessa, joten ovat kutistuneet ja värjäytyneet pilalle, sen jälkeen heille luultavasti kelpaa pyykin käsittelyn peruskurssi)
Tsemppiä opiskelulle
Anteeksi, mutta pidätköhän itseäsi liian korvaamattomana :) Kyllä ne lapset pärjää isän kanssa siinä missä äidinkin (mikäli kyseessä on normaalit, tervejärkiset vanhemmat). Varsinkin kun kyseessä on jo tuon ikäiset, niin eihän he koko ajan äidissä ole kiinni muutenkaan.
isän pärjäämisestä vai poikien? Sopikaa pelisäännöt etukäteen ja puhukaa asia selväksi ettei pojille jää mitään hämärää tilanteeseen. Tuossa iässä on jo aika omatoiminen vaikka saamattomampikin, mutta äiti voi olla todella tärkeä asia kun mutkia matkaan tulee. Onneksi puhelin on keksitty ja sillä saa yhteyden.
pelisäännöillä tarkoitan sitä, että kaikki kotona huolehtii huushollista eikä sinua odota perjantaina pyykkivuori ovella ja tiskit keittiössä. Ruoka on varmasti yksi huolesi; pojat ovat aika usein innokkaita kokkeja kun saavat siihen tilaisuuden. Kunnon ateria kieltämättä tuossa iässä on paikallaan kerran päivässä, mutta ei sen aina tarvitse olla muusi ja soosi.. Viikonloppuna voi tietysti tehdä sen verran isoja satseja että pakastaa viikolle lämmitettäväksi jne.
Jos pojat ja mies ovat sitä mieltä, että opiskelusi on hyvä juttu niin kyllä he pärjäävät. Jos vielä olet ehtinyt jo olla kotona työttömänä niin passaamiseen on ehkä jo vähän totuttu? Tsemppiä opintielle!! Alkuun peffa puutuu ja niskat jumittuu, pää on kipeä ja kyynerpäätä kolottaa, mutta siitä se iloksi muuttuu...
Ehkä eniten olen huolissani isän pärjäämisestä. Tiskit eivät odota, kaikki osaavat hoitaa tiskikoneen, mutta pyykkäys on toinen homma. Pienemmällä tulee nyt kotitalous eteen, joten luulen että kokkauskin kiinnostaa, hän on vähän kulinaristi. Koulussahan he saavat kunnon aterian, pienempi syö siellä hyvin, isompi huonommin. On myös opeteltu jo yksinkertaisia ruokia tekemään porukalla.
Suurin huoli on se, kun isä on joskus työreissussa. Meillä on muutenkin mies tottunut siihen, että hän lähtee mihin haluaa milloin haluaa esim. harrastunsa vuoksi. Veljensä soittaa ja pyytää milloin mihinkin, mies lupaa tarkistamatta ollenkaan minulta käykö, pitää sitä niin itsestäänselvänä. En ole jaksanut nalkuttaa, kun ei se ole mitään auttanut. Kun valitin, että voisi olla joskus lastenkin kanssa kun olen aina yksin, hän ratkaisi sen yksinäisyyden viemällä minut alkoholistianoppini hoitoon siksi aikaa kun hän on viikon kalassa. Silloin kun lapset olivat ihan pieniä. Enkä osannut sanoa vastaan, onneksi nykyään osaan.
Kyllä mä sitten tuon kirjoituksen perusteella miettisin vielä.. Etkö saa opiskelupaikkaa paikkakunnaltasi?
Ei ole yliopistopaikkakunta tämä, eikä ole ihan lähelläkään. Ne koulut, mitkä täältä kiinnostavat, on jo käyty, mutta jatkamaan tekisi mieli, kun ei tällä koulutuksella saa töitä. Pahimmoiltaan kaupallinen ala, ei-oman-alan hommiin aina ylikoulutettu.
Mutta menee jo vähän offtopiciksi, siis murkkkujen pärjäämistä on tarkoitus miettiä. Ehkä olisi jo pitänyt eka viestiin kirjoittaa, että isä ei ole hirveästi ollut lasten kanssa vapaaehtoisesti varsinkaan molempien kanssa yhtäaikaa. Tosin ei nyt haraa vastaankaan, että ehkä hän hyväksyy ajatuksen, kun ovat jo isompia. Ehkä vähän hiukan haen omia kokemuksia siitä, että jos äiti on töissä tai koulussa viikot muulla, niin miten lapset pärjäävät. Mutta yliopisto-opiskelussahan ei olla käsittääkseni niin tiukasti kiinni kuin työssä, luentoja ei kai ole ihan 8-16 joka päivä.