Entiset VL:t

-Erosin, koska en kokenut henkilokohtaisesti voivani yhtya liikkeen opetukseen. Se oli vuosien ahdistuksen ja mietiskelyn tulos. Oikeastaan sosiaaliset syyt pitivat minua kauan liikkeessa. Arsytti myos se, etta joku kysyi minulta jotain, mita lestadiolaisena ajattelen jostain asiasta. Aina piti sanoa, etta virallisesti se on nain, mutta itse olen sita mielta. Talla tavalla en kuitenkaan vastannut, jos oli muita lestadiolaisia paikalla. Arsytti myos jaottelu uskovaisiin ja uskottomiin.

-Se prosessi itse eroamiseen kesti kauan. Olin itse asiassa lahelle 30-vuotias, kun tein lopullisen ratkaisun, jota en ole hetkeakaan katunut. Kaikille kertominen oli helppoa. Kotivaen kanssa olin enemman puhunut asioista ja heille se ei ollut yllatys, mutta tuomitseville kavereille se oli vaikeaa. Joskus olin ottanut aikaisemmin puheeksi naita asioita ja sain sellaista palautetta, etten puhunut heille enaa mitaan tuntemisistani ja oikeastaan vieraannuin heista.

-Elamani muuttui paremmaksi. Voin olla enemman oma itseni ja tehda, mita haluan. Ennen kaikkea tunnen olevani vapaa ja tasapainoisempi. En tunne kuitenkaan mitaan hinkua hirveaan rellestamiseen. Elokuvia katson hyvalla omallatunnolla, ne ovat kiinnostaneet aina. Jonkin verran meikkaan ja savytan hiuksia nykyisin, muttei ulkonako ole paljoa muuttunut.

-Kotivaki otti sen maltillisesti, mutta monille kavereille se tuli yllatyksena. Monet itkivat kauheasti ja oli sellaisia kommentteja kun "et nyt ole taivastiella". Jotenkin tunsin oloni vain kylmaksi, kun en voinut olla samaa mielta. Osalle sukulaisista olen kuin ilmaa nykyisin, ja monet muut suhtautuu hyvin varauksellisesti.

Miksi silloin aikoinaan erosin:
Muutin paikkakuntaa, uskonystävät jäivät.
Ja uudet epäuskoiset tulivat tilalle.

Miksi erosit?
Maailma houkutti.

-Oliko vaikeaa erota?
No, ei silloin, kaikki oli uutta ja kiehtovaa. En ollut vielä niin vahvasti sisäistänyt mielessäni asioita. Olin vaan kevyesti uskonut.

-Miten elämäsi muuttui kun erosit; huonommaksi-paremmaksi?
Voin sanoa, ensin tuntui ihanalta, mutta aikansa sitä kesti ja sitten huonommaksi, kun tuli synnin mukanaan tuomat kirot ja kaiken lisäksi huono omatunto.

-Mitä muut sanoivat?
Ei kukaan sanonut yhtään mitään.


-Mitä erityisesti muut VL:t sanoivat ja mtien suhtautuivat?
Ei yhtään mitään, kai sitten ajattelivat, oma on valintansa.


Miksikö palasin?
Ei maailma mitään antanut. Sen houkutus menetti merkityksensä. Alkoi tuntua tyhjältä.
Tuli myös murhetta, joita ei olisi tullut, jos olisin pysynyt kaidalla tiellä.
Ja tuli huono omatunto, tuli kuolemanpelkoakin. Tuli uskovainen ystävä tässä tilassa luokseni, kuin Jumalan lähettämänä.

-Miksi erosit?
kaikkien niiden ihmisoppien ja järjettömien sääntöjen takia, joilla ei ole mitään tekemistä oikean uskon kanssa, eivätkä edes perustu raamattuun. se myös ärsytti että pieni suomalainen uskonlahko kuvittelee olevansa maailman ainoa oikein uskova joukko, ja kaikki muut menevät helvettiin. ymmärsin lestadiolaisuuden järjettömyyden ja mahdottomuuden melkein heti kun opin ajattelemaan järkevästi itse siinä 14-15 vuotiaana.

-Oliko vaikeaa erota?
itse asiassa ei. en koskaan ole sanallisesti kieltänyt "uskoani" miksi pitäisikään. ei minun tarvitse vl:ille kertoa itsestäni mitään ellen halua.. lisäksi se ehkä helpotti, että isäni on kotoisin "uskottomasta" perheestä, ja ymmärtää etteivät "epämeitsit" ole mitään paholaisen kätyreitä vaan ihmisiä siinä kuin muutkin. isäni puoleinen suku ei ole siis vl:ää, (ja he pitävätkin minua ihan tavallisena ihmisenä)ja äitini puolelta on monia serkkuja jotka ovat samassa tilanteessa kuin minä, eli henkistä tukea sain ihan suvultakin. vl kavereita minulla ei ole ollut pitkään aikaan, eikä ollut niihin aikoihinkaan kun "erosin" liikkeestä. nyt olen jo 7-8 vuotta ollut kuivilla, ja vieläkään jotkut tätini eivät ole tuntevinaan minua kun tapaamme, koska en ole heikäläinen. en ilmeisesti ole heille ihminen vaan jonkinlainen saatanan valtaan joutunut epäihminen.

-Miten elämäsi muuttui kun erosit; huonommaksi-paremmaksi?
ehdottomasti paremmaksi. nykyään on jopa vaikea enää ymmärtää miten vl:ät jaksavat rämpiä siellä sääntöjen viidakossa ja olla koko ajan toisiltaan pyytelemässä syntejä anteeksi, jos vaikka vahingossa kuulevat musiikkia radiouutisten välillä, noin kärjistettynä :)
se on tosiaan merkillistä miten jotkut eivät yksinkertaisesti osaa ajatella itse. esim miten musiikki, joka itse asiassa on ääntä, ilmamolekyylien värähtelyä, on käsitettävissä synniksi? miten musiikkia kuuntelemalla rikkoo toista ihmistä vastaan? entä jumalaa vastaan? aivan oikein, ei mitenkään. musiikin kuuleminen, tai sen kuunteleminen, ei heikennä uskoa mitenkään.

-Mitä muut sanoivat?
ei-vl:ät eivät mitään
-Mitä erityisesti muut VL:t sanoivat ja mtien suhtautuivat?
onneksi ei ollut montaa joka olisi voinut suhtautua jotenkin. nykyään he ovat kuten eivät tuntisi minua.

pahoittelen mahd huonoa kieliasua, kirjoitin nopeasti

Aikalailla samasta syystä erosin kuin useimmat, opillisten kysymysten ja kummallisten sääntöjen vuoksi.

Eroaminen oli vaikeaa, sillä olin aika nuori ja lähes kaikki läheiseni olivat vl:ä. Kaikenlaisilla konsteilla, etenkin syyllistämällä, yrittivät käännyttää takaisin. Tähän osallistuivat myös muutamat puhujaveljet.

Mitään suurta paloa en "maailmaan" tuntenut, eikä eroamisen jälkeen tullut minkäänlaista ylilyöntiä.
Mutta mitä enemmän aikaa kului, sitä onnellisemmaksi ja tasapainoisemmaksi elämä muuttui. Löysin monia todella hyviä ystäviä. Kuljin kunnollisissa porukoissa. Löysin maailmasta paljon rakkautta ja henkevyyttä, ei mitään sääntöehdollista rakautta. Hetkeäkään en siis ole ratkaisuani katunut, vaikka aikaa on kulunut jo parisen kymmentä vuotta, päin vastoin.

Kyllähän niitä kommentteja tuli kaikenlaisia. Muutama ihan hyvä ja selvästi rakkaudella kerrottu, mutta useimmat aivan selvästi katkeroituneita yrityksiä syyllistää, pelotella, yms. Mutta ne lähinnä lujittivat ratkaisuani ja vahvistivat käsitystäni tuosta väärähenkisestä yhteisöstä. Eroamisen jälkeen muutama vl-sukulainen kohteli minua kuin syöpäpotilasta, säälitellen. Mutta ilokseni saatoin heille kertoa, että asiani ovat loistavasti ja elämä on oikein ihanaa. Kaikki vl-kaverit jäivät. Oli kuitenkin yksi kaveri, joka tuli reilusti sanomaan, että lähtöni ei vaikuta kaveruuteen.

Miksi erosit?

Jaa en ole oikeastaan eronnut, mutta en ole seuroissakaan käynyt. : ) eikä noi sääntö viidakot kaiheesti kiinnosta.

Oliko vaikeaa erota?

Ei todellakaan!! ei ole muutenkaan vl piireissä kavereita,(syy varmaan lukuisat paikkakunnan vaihdot) niin tuntu jotenkin luontevalta jättää se kylmä ja kyttäävä porukka.

Miten elämäsi muuttui.....

Elämä ei oikeestaan ole muuttunut millään lailla!!! tietty on tullut nyt ostettuu "maailmallista" musiikkia!! :) ja ei tarvii huolestua vaikka kuuntelee kaunista musiikkia. :) Ei elämä ole muuttunut.

Mitä muut sanoivat?

Eipä oikeestaan mitään, paras kaveri kerran kysy et oonko "heikäläisiä" kun nähtiin pikasesti. Hyvin ymmärsi ja sanoi vaan et jokaisen oma asia, niikun se onkin. Yhteyttä tulee silti pidettyy kaikkiin vanhoihin kavereihin samalla lailla, eli yhtä harvoin kun ennenkin.

Miks erosin? Halusin erota, koska koin vl:ssa olon itsepetokseksi.

Oliko vaikea erota? Parisen vuotta salasin kaikilta, etten ollut enään heikäläisiä. Se ei siis näkynyt mitenkään ulkoisesti. Paitsi ehkä seurahaluttomuutena.

Elämä on ollut suurin piirtein samanlaista, välillä myötämäkeä, välillä vastamäkeä. Syyllisyydentuntemukset ovat vähentyneet. Ne eivät kuormita mieltä samalla tavalla kuin ennen.

Muut olivat aluksi aika pelokkaita ja hämmentyneitä, varsinkin äitini. Nykyään koen, että suhteeni toisiin ihmisiin ovat aika samanlaiset kuin ennen eroamistani.

Erosin vl-liikkeestä teini-ikäisenä, koska puheiden ja tekojen välillä oli niin suuri ero. Käsitys synnistä oli epäraamatullinen.

Liike idealisoi itseään ja sen jäsenet pitävät itseään muita rakastavampina ja muutenkin vastuullisempina kuin muita. Kuitenkaa mitään kysymyksiä ei saa esittää ja asiat vaan ovat niinkuin ne ovat. Piste.

En ymmärtänyt miksi minä tein syntiä jos katsoin tv:tä, mutta 24 luokkakaveriani eivät. Miksi minä tein syntiä jos halusin harrastaa jotakin rakentavaa, esim. jalkapalloa tai koripalloa, kun vaihtoehtona oli sitten palloilla kaduilla vailla mitään järkevää tekemistä.

Eli miksi terveelliset ja hyvät urheiluharrastukset olivat syntiä? Mutta ei esim. musiikkiopiston orkesterissa soittaminen.

Ei siinä ollut muuta vaihtoehtoa kuin jättää tuollaiset kummalliset tulkinnat. Uskoa en ole jättänyt. Mielestäni synnit on aika pitkälle lueteltu kymmenessä käskyssä ja niissä Jeesuksen sanoissa että "kohtele lähimmäistäsi niinkuin itseäsi toivoisit kohdeltavan" ja "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Tähän on luottaminen. Usko ei ole kuitenkaan mitään tekoja, mutta uskon tulisi näkyä myös teoissa.

Vaikka uskon että uskovaisia on paljon myös vanhoillislestadiolaisissa, niin ihmettelen joidenkin hengellistä ylimielisyyttä. Minua on aina puhutellut voimakkaasti monien kirkkojen ja järjestöjen työ niiden ihmisten hyväksi, joilla ei käytännöllisesti katsoen ole mitään. Esim. syrjäytyneet, päihdeongelmaiset ja narkomaanit.

Tuntui pahalta, kun vl-liikkeessä usein naurettiin näille "kirkkouskovaisille".

sen jälkeen kun erosin vl-liikkeestä halusin pitkään uskoa siihen, että ei minua silti ole hyljätty ja minuun suhtaudutaan kuten ennenkin. Olen kuitenkin joutunut ikäväkseni toteamaan, että kyllä se niin taitaa olla, että suhtautuminen on joskus erittäin epäystävällistä ja hyljeksivää. On ollut lukuisia kertoja, että minua ei ole seurassa tervehditty ja mitään yhteyttä minuun ei pidetä. Kuitenkin iäkkäät isovanhemmat eivät koskaan ole hyljänneet, vaan suhtautuvat minuun rakkaudella. Tunnen olevani heille rakas. Mielestäni oikean sydämen uskon tulisikin ilmetä juuri tuollaisena käytöksenä. Heiltä olen oppinut rakkauden merkityksen. Ei ole olemassa rakkautta jos sille on jotain ehtoja.

- minut jätettiin "Saatanan haltuun", koska arvostelin hoitokokouksia epäraamatulliseksi.

- vaikea erota? Ei ollut vaihtoehtoa, joko olisin vastoin omaatuntoani tunnustanut olleeni koko ikäni "väärässä hengessä" tai sitten pidin Pyhän Hengen äänen kunniassa ja Hän kertoi, että nuo hoitajat eivät voi olla uskovaisia, kun tuolla tavalla "hoitavat".

- ensimäiset vuodet olivat vaikeita, kun olin "tyhjän päällä", kaikki vl-ystävät kaikkosivat ja kotipaikkakunnallani ei muita ystäviä ollut. Nyt viime vuosina on tullut uusia tilalle ja Jumala on antanut myös uskovaisia (ei-vl) ystäviä. Nyt olen kiitollinen Jumalalle, ettei minun enää tarvitse kilvoitella keksittyjen sääntöjen noudattamisessa, sillä oikeitten syntien välttämisessäkin on ihan tarpeeksi tekemistä;)

Jotkut suhtautuivat säälitellen ja voivotellen, että miten minä nyt olen jättänyt "Jumalan valtakunnan", mutta eipä sen enempää. Ei-vl:t eivät suhtautuneet mitenkään.

-Miksi erosit?
Päätin erota vuosien soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Vl:piireissä sanotaan, että maailmassa on paha olla, minulla taas oli paha olla sellaisen tiukan ja eristäytyneen valtakunnan sisällä, se ahdisti. Tajusin jo varhain, ettei minulle sovi sen sortin tuomitseminen, mitä nämä ahkerasti harrastivat, ja muutenkin elämä oli liian rajoitettua ja ennlta arvattavissa, seurustelua johtaa pika pikaa kihlaus, naimisiinmeno, lapsia lapsia ja lapsia, en minä ole koskaan sellaista halunnut. Mielestäni elämästä täytyy tehdä sellaista, että siitä vois myös rehellisesti nauttia.
-Oliko vaikeaa erota?
Ei. Vaikeampaa oli olla vl vanhempien silmissä. Minulle se oli helpotus.
-Miten elämäsi muuttui kun erosit; huonommaksi-paremmaksi?
Iah ntavallista se on ollut aina, tosin tuntuu, että nyt vasta hiljattain, kun olen löytänyt uskon (en ole yhäkään vl, vaan kristitty) tunnen oikeasti olevani vapaa. Minulla on elämä, jossa saan toteuttaa itseäni Jumalan siunaamana, minun on oikeasti hyvä olla ja luulen, että se näkyy minussa myös ulospäin.
-Mitä muut sanoivat?
En ole koskaan niin välittänyt muiden ihmisten mielipiteistä silloin, kun se koskee MINUN elämääni ja MINUN valintojani. Olen kokenut silti kaikenlaista surusta epätoivoisiin yrityksiin saada minut takaisin. Olen myös muuttunut arvojärjestyksessä ja tunnen yhä luissani, että olen AINA erilainen kuin muut. Mutta en jaksa olla katkeroitunut, vaan rakastan heitäkin, koska he eivät kuitenkaan tiedä, mitä he tekevät, niikuin sanottu.
-Mitä erityisesti muut VL:t sanoivat ja mtien suhtautuivat?
Olen black sheep ja tulen olemaan sitä aina. On toki niitäkin, jotka pitävät minua ihmisenä ja jopa lapsenaan siinä, missä muitakin. Mutta sukulaisten halveksunta löi oikeastaan kaikkein eniten minua ällikällä. Jos joku vl tekee/saavuttaa jotakin, se on mainitsemisen ja kunnian arvoista, jos joku ei vl tekee saman, ei siitä kummemmin puhuta. Mutta en minä sellaisista sen koommin jaksa murehtia, tämä on ehdottomasti sen arvoista.

Kaikille olkoon omat tiensä.

- erosin siksi, etten kokenut vl-opetusta Raamatun mukaiseksi. Tunsin koko ajan, että kaikki ei ole kohdallaan.

- kun olin tehnyt ratkaisuni jättää yhteisön, olo oli helpottunut. Myönnän, että ratkaisun tekeminen oli todella vaikeaa.

- elämässäni tapahtui vapautuminen. Eroni jälkeen en ole kärsinyt siitä ahdistuksesta, joka aiheutui omantuntoni ja opetuksen välisestä ristiidasta.

- monenlaisia kommentteja sain ratkaisustani kuulla. Enimmäkseen ne olivat ymmärtäviä.

- yhteydet entisiin vl-kavereihini ovat katkenneet. Sattumalta tavatessamme huomaan olevamme kiusaantuneita molemmin puolin. Yhteisiä keskustelunaiheita on vaikeaa löytää.

näkyy eronneen epäraamatullisen vl-opetuksen sekä suuren ja ihmeellisen sääntömäärän aiheuttaman ahdistuksen vuoksi. On helppo ymmärtää vl-herätysliikkeestä eronneita. Tämä joukko kasvaa koko ajan.

tähän ketjuun lisää omia kertomuksianne. Ne rohkaisevat vielä tällä hetkellä vl-kahleissa olevia tekemään oman ratkaisunsa ja pääsemään irti vl-siteistä.

Tässä hieman kokemuksia.

Erosin, koska olin jo niin rikki revitty liikkeen sisällä kokemani valheellisuuden ja huonojen kokemusten takia, etten enää jaksanut teeskennellä. Elämässäni oli muutenkin hyvin traumaattinen vaihe monella tavalla, 14-15 vuoden iässä.
Oma osansa oli tietysti halu elää vapaammin maailman tyyliin, ja ihan kokeilunhalu. Lähtöäni leimasi myös reipas uhma-ja kapinamieli, josta ei suinkaan seurannut siunausta.
Vääryyttä vastaan voi nousta oikeallakin asenteella :) Nyt lähtisin aivan eri tavalla, kantani selkeästi sanoen ja Raamattuun vedoten.

Eroaminen ei ollut vaikeaa, koska en ollut kovin hyvin integroitunut Rauhanyhdistyksen kuvioihin. Asiaan vaikuttaa se, että olin lapsuuteni suurimaan osan elänyt ko.liikkeen vaikutuspiirin ulkopuolella. Omat vanhempani olivat siinä mielessä epätyypillisiä lestadiolaisia, sillä tuttavapiirissä oli paljon muiden herätysliikkeiden uskovia, ja olin lapsena käynyt seurakunnan päiväkerhoa ja kuullut Jeesuksesta muutenkin kuin lestadiolaisuuteen sidottuna. Omilla aivoilla ajttelu ei siis ollut vaikeaa - pikemminkin kysymyksiä oli niin paljon, että pois lähteminen oli sisäinen pakko. En voinut sulatta ajatusta, että muut maapallon asukkaat on tuomittu kadotukseen vain, koska he eivät kuulu pienen suomalaisen alakulttuurin piiriin.

Elämäni muuttui nuorena entistä hurjempaan suuntaan - sillä elin aika rankkaa kokeiluvaihetta. Hyvää ja pahaa :) Mutta lukion viimeisellä luokalla löyisn todellisen kristinuskon Jumalan, eli tulin selkeästi Raamatulliseen uskoon, mikä tietysti oli muutos parempaan :)) Jumala alkoi tehdä työtään minussa, ja avasi silmäni hengellisille totuuksille, monien tapahtumien ja asioiden kautta... Nyt ymmärrän, että kokemukseni uskonnollisessa vankilassa olivat Jumalan sallimia, ja voin olla niidenkinkauta auttamassa ja ymmärtämässä sellaista elämää kokeneita.

Muute eivät juuris anonett mitään - omat vanhemmat olivat ensin järkyttyneitä, mutta nyt, Jumalan kiitos, he ovat itse vuosien aikana vapautuneet Rauhanyhdistyksen vaikutusvallasta ja syventyneet uskossaan Jeesukseen. Halleluja!! Herra on tehnyt kaikissa suuren työn.

Muut vl:t taas... osa suhtautuu asiallisesti, osa pitää minua näkymättömänä. Osoittaa vain, mistä ko. ryhmän kuuluisassa "rakkaudessa" on kyse...

Tässä vielä linkki kokemuksistani:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000336&posting=22000000007704036#22000000007704036

kun henkilö eroaa vl-herätysliikkeestä.

kun saa tehtyä eropäätöksen ja kerrottua sen omaisilleen. Alkaa ikäänkuin uusi elämä ilman muiden jatkuvaa kyttäämistä.

vl-herätysliikkeestä eronnut katuu eroaan.

kaikille entisille vanhoillislestadiolaisille!

Toivottavasti lapsi ei mennyt pesuveden myötä. Eli toivottavasti uskonne Jumalaan säilyi vl-herätysliikkeen kokemuksistanne huolimatta.