Halusin kirjoittaa kokemukseni, kun kaikki on mennyt todella upeasti uusioperheeni kanssa. Perheeseen kuuluu mies ja minä sekä minun poikani. Miehellä on tyttö, joka asuu äitinsä kanssa, mutta vierailee luonamme oman mielensä mukaan. Tyttö täyttää pian 18 vuotta, joten on itse päättänyt miten meihin suhtautuu.
Pojan isän kanssa meillä on hyvät välit. Myös minun nykyisellä miehellä. Pojan isällä on uusi naisystävä, joka on ottanut lapsen hyvin vastaan. Emme ole sopineet erikseen miten poika on isällään vaan aina kun hän pystyy ottamaan luokseen niin se on käynyt. Hänellä on työ joka estää sellaisen joka toinen viikonloppu systeemin.
Ikinä ei ole pojan isän kanssa tarvinnut tapella mistään lapseen liittyvästä.
Nykyinen mieheni on ottanut kanssa pojan "omakseen". Mutta esim isä nimitys on vaan käytössä biologisesta isästä ja nykyinen mieheni on etunimellä.
Ukkeja ja mummeja on sitten enemmän, koska nimityksiä käytetään myös näistä uusien puolisoidemme vanhemmista ja se on tullut ihan myös noilta tahoilta, että saa kutsua niin.
Meillä siis on asiat näiltä osin hyvin. Lapsellani on ympärillään paljon välittäviä aikuisia ja kaikki ovat hyväksyneet meidät.
Ajattelin kirjoittaa, että on mahdollista, et asiat onnistuu helposti ja hyvin. Usein kuitenkin on ongelmia, tuttavapiirissä nähnyt jos jonkin näköistä tapausta :( Tiedän, että saan olla onnellinen, että meillä asiat ovat menneet näin :)
Pojan isän kanssa meillä on hyvät välit. Myös minun nykyisellä miehellä. Pojan isällä on uusi naisystävä, joka on ottanut lapsen hyvin vastaan. Emme ole sopineet erikseen miten poika on isällään vaan aina kun hän pystyy ottamaan luokseen niin se on käynyt. Hänellä on työ joka estää sellaisen joka toinen viikonloppu systeemin.
Ikinä ei ole pojan isän kanssa tarvinnut tapella mistään lapseen liittyvästä.
Nykyinen mieheni on ottanut kanssa pojan "omakseen". Mutta esim isä nimitys on vaan käytössä biologisesta isästä ja nykyinen mieheni on etunimellä.
Ukkeja ja mummeja on sitten enemmän, koska nimityksiä käytetään myös näistä uusien puolisoidemme vanhemmista ja se on tullut ihan myös noilta tahoilta, että saa kutsua niin.
Meillä siis on asiat näiltä osin hyvin. Lapsellani on ympärillään paljon välittäviä aikuisia ja kaikki ovat hyväksyneet meidät.
Ajattelin kirjoittaa, että on mahdollista, et asiat onnistuu helposti ja hyvin. Usein kuitenkin on ongelmia, tuttavapiirissä nähnyt jos jonkin näköistä tapausta :( Tiedän, että saan olla onnellinen, että meillä asiat ovat menneet näin :)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Voi miten kateellinen olen sinulle. Voin vain haaveilla tuollaisesta elämästä!
Vilpittömästi onnellinen olen puolestasi!!!!!!:)
Meidän uusiperhe on vasta lasten kengissä, täytyy toivoa että tulee onnellinen elämä kaikille.
Kyllä täytyy sanoa että lapset on elämän suola:)
todella hienosti.
Perheeseen kuuluu mies ja minä, minun poikani ja meidän yhteinen poika.
Tulemme toimeen ex:n kanssa. Ja meilläkin kutsutaan isiä isäksi ja nykyistä miestäni etunimeltä.
Uusperheemme voi hyvin en kyllä aina miellä meitä uusperheeksi. Elämme ihan miten sen nyt sanoisi tavallisesti. Poikia ei erotella mitenkään. He eivät ole velipuolia vaan kutsumme heitä veljeksiksi.
Mummu ja pappa nykyisen mieheni puolelta ovat myös sitä pojalleni.
Ainut ehkä huono puoli on että poika on harvoin omalla isällään. Mutta me anneta meidän elämää sen häiritä, menee kun pääsee.
Häiritseekin tämä palsta siinä mielessä että täällä haukutaan ja parjataan kaikkea, ja harvemmin löytyy tätä positiivista puolta.
Eikä edes sivulauseessa haukuttu exän tytärtä, taitaa olla sun asenteen ansioita, että onnistuu.