Osaisiko kukaan auttaa? Eli olen syönyt terveellisesti koko rakauden ajan ja nyt on rv18 ja paino noussut jo 10kg joka todella huolestuttaa ja tästä syystä olen hiukan masentunut ja liikun kovasti kyllä ja syön todella terveellisesti ja silti paino vain nousee ja nousee..normaalia?
Toinen kysmys: Olenko ainoa jota mies kohtelee kuin "ruttoa" siis heti kun tulin raskaaksi alkoi mies välttämään seksiä vaikka sitä ennen oli todella hyvä ja aktiivinen seksielämä..nykyään tuntuu että olemme korkeintana enää kerran viikossa ja siksi olen todella masentunut asiasta koska luulen että se johtuu lihomisestani jota mies ei tietenkään uskalla tunnustaa..hyvä että hän edes koskee minuun enää tai että häneen saa enää edes koskea ja varsinkaan "sinne"..masentaa ja itkeskelen paljon koska tuntuu pahalta että mieheni ei halua ja syyksi sanoo muka väsymyksen joka on täyttää huttua koska kävihän mies töissä ennen raskauttakin..todella turhauttavaa ja masentavaa..mikä auttaisi ja olenko ainoa jota mies ei halua?? Yritän aina laittaa jopa tämän takia itseni "nätiksi" ja pidän itsestäni huolta ja mies ei yksinkertasesti vaan kiihotu enää minusta..nytkin itken kun kirjotan tätä ja mies töissä :( Auttakaa pyydän! Onko kellään muulla näin vai olenko ainoa ja johtuuko tämä minusta..ehkä olen sitten vain oksettava??? Ei voi sanoin kuvailla kuinka kamalalta tuntuu että mies ei halua enää :( Kiitos tuhannesti sinulle kuka jaksat auttaa "epätoivoista"? Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni jne..ja vastaus on että: "jätä mut sitten jos en kelpaa tai en riitä" ja suuttuu ja valittaa että onpas mulla taas vaikeeta jne ja kääntää kaiken minun syyksi:( tuntuu kuin hän oikein nauttisi "kiduttamisestani"??? En tiedä mitä enää tehdä koska en jaksa enää kauaa näin ja pitäisi nauttia raskaudesta kun lapsi todella toivottu..jopa mietin pahinta asiaa eli sitä että olisiko oikein erota ja etsiä mies joka haluaa minua??? Miten te tekisitte..antakaa ohjeita koska olen surun murtama ja todella tarvitsen apua:( :(
Toinen kysmys: Olenko ainoa jota mies kohtelee kuin "ruttoa" siis heti kun tulin raskaaksi alkoi mies välttämään seksiä vaikka sitä ennen oli todella hyvä ja aktiivinen seksielämä..nykyään tuntuu että olemme korkeintana enää kerran viikossa ja siksi olen todella masentunut asiasta koska luulen että se johtuu lihomisestani jota mies ei tietenkään uskalla tunnustaa..hyvä että hän edes koskee minuun enää tai että häneen saa enää edes koskea ja varsinkaan "sinne"..masentaa ja itkeskelen paljon koska tuntuu pahalta että mieheni ei halua ja syyksi sanoo muka väsymyksen joka on täyttää huttua koska kävihän mies töissä ennen raskauttakin..todella turhauttavaa ja masentavaa..mikä auttaisi ja olenko ainoa jota mies ei halua?? Yritän aina laittaa jopa tämän takia itseni "nätiksi" ja pidän itsestäni huolta ja mies ei yksinkertasesti vaan kiihotu enää minusta..nytkin itken kun kirjotan tätä ja mies töissä :( Auttakaa pyydän! Onko kellään muulla näin vai olenko ainoa ja johtuuko tämä minusta..ehkä olen sitten vain oksettava??? Ei voi sanoin kuvailla kuinka kamalalta tuntuu että mies ei halua enää :( Kiitos tuhannesti sinulle kuka jaksat auttaa "epätoivoista"? Olen yrittänyt puhua asiasta miehelleni jne..ja vastaus on että: "jätä mut sitten jos en kelpaa tai en riitä" ja suuttuu ja valittaa että onpas mulla taas vaikeeta jne ja kääntää kaiken minun syyksi:( tuntuu kuin hän oikein nauttisi "kiduttamisestani"??? En tiedä mitä enää tehdä koska en jaksa enää kauaa näin ja pitäisi nauttia raskaudesta kun lapsi todella toivottu..jopa mietin pahinta asiaa eli sitä että olisiko oikein erota ja etsiä mies joka haluaa minua??? Miten te tekisitte..antakaa ohjeita koska olen surun murtama ja todella tarvitsen apua:( :(
Vastaukset 10
Vanhimmat
Meillä oli vähän samankaltainen tilanne, mutta kun "nostettiin kissa pöydälle" ja puhuttiin asiat halki, selvisi että mies pelkää kuollakseen satuttavan jollain tavalla sikiötä. Oli kuullut taas jotain älyttömiä miesten juttuja, että jos harrastaa seksiä, saa varmasti keskenmenon jne sontaa...
Koita keskustella vielä asiasta miehesi kanssa, ja TSEMPPIÄ!
meillä ei oo ongelmaa siitä etteikö mies haluaisi vaan siitä et se tuntuu haluavan vaan mennä.se ei oo ikinä mun kans kotona vaan joudun kaikki päivät ja illat viettää yksin.nytki se lähti vaikka ei oo moneen viikkoon ollu mun kans.sit ihmettelee miks mun pääsee itku ja kuin valitan.harmittaa ja itkettää.musta tuntuu et parempi ku olis vaa yksin ku muutenki mä oon.vaikka elämä potkii mua päähän ni oon todella onnellinen mun lapsesta ja siitä et se syntyy pian.nyt tarttis just kaikista eniten tukea ku synnytys lähenee ja tarttis viettää paljo aikaa yhes ku kuitenki se aika menee lapsen syntymän jälkeen erilaiseks.koko raskauden mä oon oikeestaan eläny ilman toista ja ilman tukee.mä en oo ees enää varma et haluunko ees miestä mukaan synnytykseen.ihan sama jos mä siäki oon yksin ku kaikki muuki on tarvinnu kokee yksin.mulla rv 10 ei kuulunu sydänääniä ja vasta parinviikon päästä pääsin ultraan ni olin varma et sikiö oli kuollu ja se kaksviikkoa oli tuskaa ku mietti vaan et onks se elos mut onneks kaikki lopulta oliki hyvin.sinnekki ultraan menin yksin...kaikki tää ahdistaa lujaa ja itku on tosi herkäs.en vaan tiä mitä pitäis tehä ku ei pysty selkeesti ajatteleen.
Tosi surullinen juttu, kun mies ei tue... niin se vaan on, että nainen joutuu olemaan aika lailla yksin koko raskauden ajan. Ei miehet voi mitenkään ymmärtää koko tilannetta, ennen ku vaavi syntyy... Täytyy vain puhua ulkopuolisille näistä jutuista, koska ei miehet monesti jaksa edes kuunnella. Ja inhottavakin puhua sellaselle, joka ei ymmärrä! Onneksi täällä on paljon kohtalotovereita, niin ei tunnu olo liian yksinäiseltä =)
Ei varmaan mitään eroa kannate suunnitella, paitsi sitte jos se jatkuu ihan samanlaisena vauvan syntymän jälkeen. Siinä vaiheessa on kyllä oltava ihmisiä ympärillä, jotka rakastaa ja kunnioittaa sinua sekä vauvaa.
Olet vasta viikolla 18, niin sinun mies voi olla aika säikähtänyt tilanteesta ja silläki voi pyöriä aika vaikeat asiat päässä. Parempi puhua sille vasta sitte, kun se ite ottaa asian esille. Kun ei sille näytä perille menevän kuinka huono sulla on olla, kun on niin tyly sinua kohtaan...
Toivottavasti sulla on paljon läheisiä, joille saat purkaa oloa ja ajatuksia!Paljon voimia sulle ja kaikille muille samassa tilanteessa oleville!!! Meän tehtävä on keskittyä nyt itseemme ja vauvaan, joten nautitaan! Meän ei tarvi yrittää ees ymmärtää nyt ketään muuta ku itseä. Jos miehellä on niin hankalaa, niin antaa olla ja jos ei kiinnosta kuunnella, niin on meillä muitakin joille puhua! Nyt on väärä aika stressata parisuhteesta.. se selviää sitten aikanaan. Nyt kaikki voimat vain tähän raskauteen. Pyritään ainakin kovasti siihen...
..etenkin jos sun lähtopainoindeksi on alhainen, niin sitä ravintoa ym varastoituu enemmän ja painoakin nousee enemmän.. se on niin yksilöllistä.
Tuosta kuin ruton kohtelusta mulla ei ole kokemusta, itse tosin varmuuden vuoksi jo alusta alkaen olen valmistellut miestä kaikennäköisiin koitoksiin; heti ensin vitsailin, että saatan painaa loppuvaiheessa jopa *piip* kiloa, hän oli ensin äimänkäkenä, kunnes selitin että sen verran siitä tulee jos painoa tulee vaikka 13kg lisää ja sitten tietysti selitin yksityiskohtaisesti mistä se paino koostuu xD
Sen jälkeen olen valmistellut häntä siihen, että vatsa voi roikkua hyvinkin paljon synnytyksen jälkeen ja selittänyt taas että se on ihan normaalia ja se kyllä vetäytyy siitä entiselleen xD
Ainakaan vielä mahan kasvukaan ei ole häneen vaikuttanut muutoin kuin lisääntyneillä vitseillä, tosin nythän tuo on jo petipuuhissa jossain määrin tiellä mutta ei siitä sen enempiä ongelmia ole muodostunut.
Pohdit, oletko niin oksettava ja mulle vaan tuli siitä lauseesta mieleen, että koetko itse itseäsi "lihoneena" ja oletko varma, että miehesi suhtautuu sinuun eri tavoin vai otatko jonkun verran ylimääräistä ja turhaa stressiä kenties siksi, että itse stressaat asiaa mielessäsi?
Mutta toki kunnioittavalta ja arvostavalta puolisolta odottaisi enemmän keskustelun tynkää kuin "jätä mut jos en kelpaa.."
:/
Ettei olisi vain raskausajan diapetes... :/ suosittelisin juttelemista neovolan tädin kanssa ja sen jälkeen käydä tarkistuttamassa asia. Ihan varmuuden vuoksi. Itse samoilla viikoilla mennään ja kolmisen kiloa on tullut lisää..
EI kannata vaipua epätoivoon!
Ilmeisesti teillä on kyseessä esikoinen...
Meillä nimittäin mies käyttäytyi aivan samoin, kun odotin esikoistamme. Olin tuolloin 22 v. ja mieheni 26 v. ja koin, että normaalin nuoren miehen seksielämä tulisi olla vilkkaampaa. Mä jopa ajattelin, että se varmaan käy vieraissa, kun ei meikäläinen kiinnosta!
Keskustelimme loppujen lopuksi asiasta, koska olin tosi ahdistunut asiasta ja näytin tunteeni miehelleni, joka siitä heränneenä alkoi avautumaan.
Syy oli syntymätön lapsemme. Hän koki, että olen niin "pyhässä" ja puhtoisessa tilassa, ettei hän voinut ajatellakkaan sohivansa meikäläisen sisuksiin tuossa tilassa. Hänen mielestä se olisi ollut likaista ja täysin kohtuutonta hänen syntymätöntä lastaan kohtaan. Huvittavin kommentti mun mielestä oli ajatus, että hän satuttaisi lastaan harrastamalla seksiä kanssani :) Eipä me harrastettu tuolloin raskauden aikana kuin 3 kertaa seksiä, joten aika hiljaista oli sillä saralla...
Puhukaa avoimesti, se auttaa moneen väärinkäsitykseen.
Älä nyt ystävä pieni masennu.Minä luulisin, että miestäsi vain pelottaa. Heillä on sellainen luulo, että masuasukkia sattuu yhdyntä tai sitten äitiä sattuu. Tai sitten tuntuu yksinkertaisesti, että on joku "ylimääräinen" pedissä mukana.
Tuosta painosta: Olen kohtalotoverisi. Noilla viikoilla oli 10 uutta kiloa ja nyt 24. viikolla niitä on jo 14! Joten olo tuntuu valaalta ja uskon kyllä tietäväni, miltä sinustakin tuntuu. Se masentaa. Minäkään en tietääkseni ole syönyt noin paljon, mutta tuntuu, että aineenvaihdunta on hidastunut ja minulla myös sen vuoksi,että lopetin heti aluksi tupakanpolton. Mutta kyllä me vielä ne kilot pois saadaan! Onnellisempaa odotusta sinulle!
Meillä kuihtui petipuuhat rakenneultran jälkeen..synnytyksestä on kulunut yli kuukausi ja nyt vasta tuntuu, että omat halut on palannut..mies ei tosin ole kiinnostunut hirveästi. Pahaltahan se välillä tuntuu, mutta kyllä uskoa löytyy, että hommat palautuu ajan kuluessa..
Odotusaikana tuli kauhea stressi painonnoususta..tupakoinninlopetus nosti alussa painoa ja tasasesti nousi lopussakin, mutta kun lähtöpaino oli lievä ylipainon puolella, niin neuvolassa syynättiin tarkasti..monet itkut tuli itkettyä niinä päivinä.
Koita olla miettimättä painoa, kyllä se laskee kun se aika tulee. Nauti odotuksesta, vaikka välillä tuntuisi kuinka pahalta..joskus auttaa, kun juttelee jonkun kanssa huolistaan:)
ja tuota rauhoittumista en todellakaan tarkoita ilkeilymielessä.
Ensinnäkin se, mitä muut on jo sanoneet: miehille tulee usein joku ongelma kun nainen on raskaana. Tuntuu ettei vaan voi sekstata eri syistä. Mutta toivottavasti saat keskusteluyhteyden...
Sitten toinen juttu on se, että raskaana ollessa (ja imettäessä) hormoonit on ihan sekaisin. Olis tosi kiva, jos miehet ottais sen huomioon, sillä nainen todellakin ylireagoi moniin asioihin noiden hormooneiden takia. Mutta jos ei mies tajua tätä, niin sitten pitää vaan itse yrittää hillitä reagointiaan. Kurjaa =( Itse olin aivan järkky raskausaikana. Nyt jälkeenpäin se jo vähän hymyilyttää, mutta silloin oli leikki kaukana.
Mun neuvo on ne, että ennenkuin suutut jostain, niin kelaa se asia toiseenkin kertaan ja yritä keksiä miehen sanomiseen/tekemiseen joku toinen selitys. Miehet on muutenkin eri planeetalta, joten kommunikaatiossa saattaa olla ongelmia ilman niitä hormooneitakin.
Siitä painosta vielä. Normaalia on, että sitä tulee n. puol kiloa per viikko. Välillä tulee enemmän ja välillä vähemmän. Jos on syöny suolaista, niin on enemmän nestettä... Siitä en nyt lähtisi huolehtimaan. Pääasia, että syöt terveellisesti ja liikut minkä jaksat. Kyllä sä itse sitten huomaat, jos alat mättää ruokia toiseen tahtiin. Sitten voi alkaa hillitä.
Kaikkea hyvää sinulle ja toivottavasti saatte asiat keskusteltua. Koita vaan pysyä rauhallisena. Ehkä se mies säikkyy niitä voimakkaita reaktioitakin...
on myös ollut hiljaista seksirintamalla näin raskauteni loppuvaiheessa. Pahalta on minustakin tuntunut kun itsellä olisi haluja vaikka kuinka. Mutta olen ajatellut että kyllähän miehelläkin voi olla haluttomampia kausia, eikä vain naisella. Ja ehkäpä mies pelkää satuttavansa vauvaa.
Välillä ajattelin minäkin, että miehellä on joku suhde kun ei halua seksiä minun kanssa. Ja joskus on sanonut että voisi vaikka joka päivä rakastella. Tiedän että mieheni haluttomuus johtuu (ainakin osaksi) työkiireistä ja kiistoista edellisen suhteen lapsista.
Yritän ajatella positiivisesti kaikesta huolimatta!