aamuisin haluan ehtiä bussiin, jospa sinä sattuisit olemaan samassa bussissa. Heti kun bussi pysähtyy pysäkilleni ja astun bussiin, katson oletko samassa bussissa.
Koulussa haluan viettää välkät lähelläsi. Katselen, kun sinulla on hauskaa kavereidesi kanssa. Joskus satut katsomaan minua ja minä leijailen ilmassa. Sinut nähtyäni hymyilen ja kaverit ihmettelevät mikä minua vaivaa. En vain voi kertoa heille, että sinä valaiset pimeän maailmani. Tunnin jälkeen menen sinun luokkasi lähelle seisoskelemaan. Sitten ovi aukeaa ja hymyilen. Sinä kävelet ohitseni ja minä katson sinua silmät loistaen. Sinä et huomaa minua. Masennun.
Kun koulu loppuu, toivon että tulet taas samalla bussilla. Joskus tulet, joskus et. Joskus kun bussissa katson sinua, alan melkein itkeä. Olen vain niin ujo, etten uskalla tulla juttelemaan. Olen jopa yrittänyt saada numerosi, turhaan. Se on salainen. Illat istun kotona ja haaveilen sinusta. Joskus kun vietän aikaa kavereideni kanssa, he valittavat minun puhuvan liikaa sinusta.
Joskus minusta tuntuu että sinä katsot minua pitkään. Viikko sitten portaissa hymyilit ja katsoit silmiin. Samana aamuna käytävällä sinä tuijottelit pitkään minuun päin. Kuvittelinko, vai koititko tänään oikeastikin törmätä minuun, ja koittaa siltikin, vaikka väistinkin. Vaikka käytävä oli leveä ja tyhjä, meillä oli vaikeuksia ohittaa toisemme.
Olen ollut aina yksinäinen. Ne vähät jutut, jotka minulla on ollut poikien kanssa, ovat vain satuttaneet ja tehneet minut vieläkin aremmaksi. Olen vain koko ikäni odottanut sitä Oikeaa. Ajattelen, että sinä olisit se, mutta taidan olla taas väärässä. Niinkuin aina. Ehkä rakkaus ei ole minua varten. Sinulle on tarkoitettu jotain parempaa...
Koulussa haluan viettää välkät lähelläsi. Katselen, kun sinulla on hauskaa kavereidesi kanssa. Joskus satut katsomaan minua ja minä leijailen ilmassa. Sinut nähtyäni hymyilen ja kaverit ihmettelevät mikä minua vaivaa. En vain voi kertoa heille, että sinä valaiset pimeän maailmani. Tunnin jälkeen menen sinun luokkasi lähelle seisoskelemaan. Sitten ovi aukeaa ja hymyilen. Sinä kävelet ohitseni ja minä katson sinua silmät loistaen. Sinä et huomaa minua. Masennun.
Kun koulu loppuu, toivon että tulet taas samalla bussilla. Joskus tulet, joskus et. Joskus kun bussissa katson sinua, alan melkein itkeä. Olen vain niin ujo, etten uskalla tulla juttelemaan. Olen jopa yrittänyt saada numerosi, turhaan. Se on salainen. Illat istun kotona ja haaveilen sinusta. Joskus kun vietän aikaa kavereideni kanssa, he valittavat minun puhuvan liikaa sinusta.
Joskus minusta tuntuu että sinä katsot minua pitkään. Viikko sitten portaissa hymyilit ja katsoit silmiin. Samana aamuna käytävällä sinä tuijottelit pitkään minuun päin. Kuvittelinko, vai koititko tänään oikeastikin törmätä minuun, ja koittaa siltikin, vaikka väistinkin. Vaikka käytävä oli leveä ja tyhjä, meillä oli vaikeuksia ohittaa toisemme.
Olen ollut aina yksinäinen. Ne vähät jutut, jotka minulla on ollut poikien kanssa, ovat vain satuttaneet ja tehneet minut vieläkin aremmaksi. Olen vain koko ikäni odottanut sitä Oikeaa. Ajattelen, että sinä olisit se, mutta taidan olla taas väärässä. Niinkuin aina. Ehkä rakkaus ei ole minua varten. Sinulle on tarkoitettu jotain parempaa...
Vastaukset 1
Vanhimmat
...hyvin tutulta, mutta siitä on jo vuosia.