Kotiuduin jokunen päivä sitten sairaalasta, lommoilla mutta ei periksi antaneena....
Olin 5 päivää paikallisessa sairaalassa pötköllään, vedin moottoripyörällä lipat kun yksi auto hölmöili edessä (teki paniikkijarrutuksen ja kääntyi sitten vasemmalle sivutielle), poistui sitten paikalta. Jarrutuskohdassani oli suojatien valkoiset maalaukset asfaltissa, asfaltti märkä kun päivän satanut eikä pyörän jarrut pidä siinä yhtään, menee ihan nahkoineen sellaisessa kohtaa. Oli 2 vaihtoehtoa, törmätä edessä olevaan autoon tai yrittää sen ohi. Yritin ohi oikealta ja pyörä kaatui kun se osui jarrutustilanteessa kadunreunakivetykseen, joka viskasi samalla mopon nurin. Autosta ei havaintoa vaan minusta itsestäni arvattavasti saattaa tulla maksumies vahingoilleni. Asia, joka nyt jurpii kovasti...
Pyörä kärsi vähäsen (tonni - pari ?), kaatumarauta ja takatavaraboxi pelastivat isommilta vahingoilta pyörän. Kaatumarauta on mielenkiintoisen näköinen kun otti vastaan koko pyörän painon. Samoin melkein kaikki ajovarusteet mennee uusiksi. Ostin entisten varusteiden tilalle tammikuussa uudet ajovehkeet, uudessa takissa oli erittäin vahva selkäpanssari.Varusteet pelastivat minut isommilla lommoilta & uusi takki todennäköisesti pelasti selkärankani kun liuin selälläni katureunuskivetystä vasten ja reunakivi hakkas iloisesti selkään. On asia, joka jäi hyvin mieleen siinä liukuessa, multa aikanaan murtunut selkäranka ja funtsin liukuessani, että taasko se meni. Samoin hyvä ajosaapas pelasti jalan vammoilta, kului melkein puhki kun jäin jalastani pyörään kiinni ja luiuin pyörän mukana asfalttia, jalka pyörän alla. Hyvät varusteet on siis aina paikallaan, oli mikä laji tahansa.
Onnettomuuspaikalla luultiin, että multa murtui selkäranka, kivut oli sitä luokkaa selässä. Jäin pyörän alle jumiin (jalka) enkä päässyt pois ennen kuin ohikulkijat nostivat pyörän pois. Paikalle tuli poliisit ja 2 ambulanssia kun eivät alkuun uskaltaneet siirtää mua mihinkään ennen konsultaatioita Töölöön. Ambulanssiporukka leikkasi vaatteet auki ja selkä oli tiellä maatessa sikakipeä. Oli myös hieman vilpoinen olo kun vihtoi vettä ja makasin alkuun asfaltilla. Onneksi ei kuitenkaan ollut lopulta selkärangasta kyse, se selvisi lopullisesti n. 5 tuntia mällin jälkeen kun kahteen eri otteeseen otetut röngenkuvat oli tulkittu ja mua siirrettiin osastolle. Kuvasivat päätä lukuunottamatta ihan koko kropan. Määräaikaishuoltoremppaa kun kuvataan kaikki. Kuvien tulkinta kesti kun selässä on vanhoja peruja häikkää, ranka murtui v -81.
Nyt 5 kylkiluuta ja solisluu murtunut, olkapää on mielenkiintoisen värinen. Selkä ja lapaluu sikakipeät. Samoin keuhkoissa pientä häikkää ja joudun treenaamaan pullohengitystä muutaman viikon. Kivut aika-ajoin on vielä suht kovat. Tämä kirjoittaminen onnistuu yhdellä kädellä, oikea käsi on kantositeessä monta vkoa. Ja pari pientä irrallista luunpala seikkailee sisälläni, eivät leikanneet niitä pois. Mutta kesä ja aika parantaa pikkukolhut. Ja varmaan luonne taas vahvistuu... Sairaalareissut on siitä hyviä, että niillä tulee aina mietittyä elämän perusasiota ja asioiden tärkeysjärjestyksiä. Pienet huolet unohtuu. Saanen pyöränkin taas kuntoon jollain aikataululla.
Pitää taas kerran todeta, että paikallisessa sairaalassa on mahtava henkilökunta. Tarkoitan hoitajia. Lääkäreiltä sain tietoa yllättävän vähän tietoa vammoista. Mutta hoitajilta sain itsestäni kaikki mahdolliset tiedot ja paprut mukaani. Sairaalassa on kyllä hyvässä hoidossa, mulla on aiempaakin kokemusta aiheesta & samasta paikasta..... Vien heille kakun kunhan vähän tervehdyn.
Ajelkaa varovasti ja varokaa yllätyksiä tekeviä autoilijoita....
Olin 5 päivää paikallisessa sairaalassa pötköllään, vedin moottoripyörällä lipat kun yksi auto hölmöili edessä (teki paniikkijarrutuksen ja kääntyi sitten vasemmalle sivutielle), poistui sitten paikalta. Jarrutuskohdassani oli suojatien valkoiset maalaukset asfaltissa, asfaltti märkä kun päivän satanut eikä pyörän jarrut pidä siinä yhtään, menee ihan nahkoineen sellaisessa kohtaa. Oli 2 vaihtoehtoa, törmätä edessä olevaan autoon tai yrittää sen ohi. Yritin ohi oikealta ja pyörä kaatui kun se osui jarrutustilanteessa kadunreunakivetykseen, joka viskasi samalla mopon nurin. Autosta ei havaintoa vaan minusta itsestäni arvattavasti saattaa tulla maksumies vahingoilleni. Asia, joka nyt jurpii kovasti...
Pyörä kärsi vähäsen (tonni - pari ?), kaatumarauta ja takatavaraboxi pelastivat isommilta vahingoilta pyörän. Kaatumarauta on mielenkiintoisen näköinen kun otti vastaan koko pyörän painon. Samoin melkein kaikki ajovarusteet mennee uusiksi. Ostin entisten varusteiden tilalle tammikuussa uudet ajovehkeet, uudessa takissa oli erittäin vahva selkäpanssari.Varusteet pelastivat minut isommilla lommoilta & uusi takki todennäköisesti pelasti selkärankani kun liuin selälläni katureunuskivetystä vasten ja reunakivi hakkas iloisesti selkään. On asia, joka jäi hyvin mieleen siinä liukuessa, multa aikanaan murtunut selkäranka ja funtsin liukuessani, että taasko se meni. Samoin hyvä ajosaapas pelasti jalan vammoilta, kului melkein puhki kun jäin jalastani pyörään kiinni ja luiuin pyörän mukana asfalttia, jalka pyörän alla. Hyvät varusteet on siis aina paikallaan, oli mikä laji tahansa.
Onnettomuuspaikalla luultiin, että multa murtui selkäranka, kivut oli sitä luokkaa selässä. Jäin pyörän alle jumiin (jalka) enkä päässyt pois ennen kuin ohikulkijat nostivat pyörän pois. Paikalle tuli poliisit ja 2 ambulanssia kun eivät alkuun uskaltaneet siirtää mua mihinkään ennen konsultaatioita Töölöön. Ambulanssiporukka leikkasi vaatteet auki ja selkä oli tiellä maatessa sikakipeä. Oli myös hieman vilpoinen olo kun vihtoi vettä ja makasin alkuun asfaltilla. Onneksi ei kuitenkaan ollut lopulta selkärangasta kyse, se selvisi lopullisesti n. 5 tuntia mällin jälkeen kun kahteen eri otteeseen otetut röngenkuvat oli tulkittu ja mua siirrettiin osastolle. Kuvasivat päätä lukuunottamatta ihan koko kropan. Määräaikaishuoltoremppaa kun kuvataan kaikki. Kuvien tulkinta kesti kun selässä on vanhoja peruja häikkää, ranka murtui v -81.
Nyt 5 kylkiluuta ja solisluu murtunut, olkapää on mielenkiintoisen värinen. Selkä ja lapaluu sikakipeät. Samoin keuhkoissa pientä häikkää ja joudun treenaamaan pullohengitystä muutaman viikon. Kivut aika-ajoin on vielä suht kovat. Tämä kirjoittaminen onnistuu yhdellä kädellä, oikea käsi on kantositeessä monta vkoa. Ja pari pientä irrallista luunpala seikkailee sisälläni, eivät leikanneet niitä pois. Mutta kesä ja aika parantaa pikkukolhut. Ja varmaan luonne taas vahvistuu... Sairaalareissut on siitä hyviä, että niillä tulee aina mietittyä elämän perusasiota ja asioiden tärkeysjärjestyksiä. Pienet huolet unohtuu. Saanen pyöränkin taas kuntoon jollain aikataululla.
Pitää taas kerran todeta, että paikallisessa sairaalassa on mahtava henkilökunta. Tarkoitan hoitajia. Lääkäreiltä sain tietoa yllättävän vähän tietoa vammoista. Mutta hoitajilta sain itsestäni kaikki mahdolliset tiedot ja paprut mukaani. Sairaalassa on kyllä hyvässä hoidossa, mulla on aiempaakin kokemusta aiheesta & samasta paikasta..... Vien heille kakun kunhan vähän tervehdyn.
Ajelkaa varovasti ja varokaa yllätyksiä tekeviä autoilijoita....
Vastaukset 23
Vanhimmat
Johdosta. Todellakin tiedetään noiden autoilijoiden arvaamattomuus sekä se ettei peileihin juuri katsella kaistaa vaihdettaessa ja jarrutellessa. Itsellä muutama läheltäpiti tilanne tälle keväälle . Koita parantua ja toivotaan että autokuski joka töppäsi niin tulee
edes tunnon tuskiin ja ilmoittautuu syylliseksi.
Taitaa tosin olla liikoja toivottu pelkään.
Parantelehan ittes ja pyörä kasaan ja baanalle!
osanottoni myös tapahtuman johdosta. Se on aina ikävää kun näin käy.
Mutta... eikö se nyt ole päivän selvää että on pidettävä riittävä turvaväli. Onhan edellä menevän voitava pysähtyä jos tilanne sitä vaatii. Itse olen todella täpärästi onnistunut autolla pysäyttämään kun on nurkan takaa tullut esim. kersa kolmipyörällä suoraan tielle. Ei siinä paljoa katsella mitä takaa tulee... se on silloin jarrutettava, ja perässätulijan homma on pitää riittävä matka edellä menevään.
...alueella voi vetää tolleen lipat? Sä et oo pätkääkään varonut ja siks onkin hyvä, et käytät haarniskoja pyöräillessä. Totakin parempi olisi, jos vaihtaisit autoiluun niin tulis meille muille halvemmaksi, kun ei tartte maksaa tuollaisten tunarointeja.
Onneks moottoripyöräliikkeet sponssaa sulle noita varusteita, et sä sit kehut niitä täällä ja teet sitäkin kautta harrastuksestamme entistä kalliimpaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kerran kaatuneen pyöräilijän pitäisi ajaa jatkossa munasillaan niin oppisi hiukan varomaan muita tielläliikkujia ja ymmärtäisi mitä varma ennakoiva ajotapa tarkoittaa. Onneksi siellä ei ollut lapsia joitten yli olisit ajanut pyörän hallinnan menetyksen jälkeen. Joo tiedän, autoilija se tässä oli tosipaska ja sä vaan paska!
Kyllähän autoihin joutuu suhtautumaan pyörällä ajaessa skitsofreenisen epäluuloisesti ja itsellä vuosien mittaan sattunut 2 vastaavaa tapausta eli toisella kerralla oli vastapuolella vanha pappa Ladassa ja toisella kerralla kortiton rattijuoppo mutta olen selvinnyt pelkillä naarmuilla.
Ei auta skitsoilu vaan täytyy olla paranoidiaa!!!
Mielenkiintoinen palsta, täällä saa hyvin laidasta laitaan kommentteja. Hyvä niin, sillä varmaan nämä kaikki kommentit laittaa aina lukijat ja kommentoijat pohtimaan asioita eri kantilta.
Itselläni ollut pyöriä jo vuosia ja muutama kilometri on tullut niillä ajettua eli ei ollut eka moporeissu.
En roikkunut autoilijan perseessä kiinni mutta kieltämättä aina voi sanoa että väliä olisi pitänyt olla vieläkin enemmän kun ei pysähtynyt ajoissa. Ja olisi väliä voinut enemmän olla, olen sitä itsekin pohtinut, koska tapahtumat osoittivat sen. Takanani tuleva autoilija oli kyllä paljon lähempänä mua kuin minä edellämenijää ja katselin samalla tuleeko takana oleva auto samaan nippuun.
Jostain syystä poliisit vaan itse päätyivät tekemään rikosilmoituksen siitä kadonneesta autoilijasta haastateltuaan silminnäkijöitä. Tämä selvisi mulle jälkikäteen kun pääsit sairaalasta pois. Mulla ei ollut asiaan vaateita, koska itse kaaduin.
En minä varusteita ketään kehoita sinällään uusimaan, itse uusin ne talven Mp messuilla (onneksi) kun vanhat eivät enää pitäneet vettä. Ja hyvä että tuli uusittua. On toki jokaisen oma asia millaisilla vehkeillä ajaa, kypärähän on ainoa pakollinen varuste.
Vakuutusmaksuista: 1100 kuution pyörässä on jo suht kunnolliset vakuutusmaksut, tosin mulla on täydet bonukset. Siitä huolimatta oon maksanut vuosien vakuutuksiin moninkertaisesti enemmän rahaa kuin mitä nyt ole saamassa tästä haverista. Eli ei sun pikkumopon vakuutus tämän takia nyt nouse...
Joskus kun sinulla ei ole muuta tekemistä niin kokeileppa itse, jarruta voimakkaasti sellaisen märän valkoisen massamaalauksen kohdalla jossa muuten tuoretta märkää asfalttia ja aja siitä sitten vielä kadunreunakivetykseen (kun pyörä voi tuossa tilanteessa olla hieman vaikeasti hallittava). Tarjoon sulle kaljat kun teet sen hallitusti...
Tähän arvattavasti vastannet ettei sulla moiseen tarvetta kun ennakoit aina. Hyvä niin. Vilpittömösti toivotan sinulle paljon hyviä ja turvallisia kilometrejä! Ja niitä mulla vielä itselläkin on edessä paljon.
EMPYn tarra mulla jo ollut aiemminkin.
...ihan sama vetikö toi autoilija sun eteen tahallaan tai tahattomasti. Molempia sattuu liikenteessä joka ikinen päivä niin kaun, kun ihminen on ajoneuvon kuljettajana. Sulla on tietty täysi oikeus haukkua tunaroinnutta osapuolta, mutta kaatumisen syy oli osin oma mokasi, koska laiminlöit turvallisuusvälin.
Tiedän, että ajoratamerkinnät ovat todella liukkaat, joten olen opetellut ajamaan niiden välistä AINA oli ajorata märkä tai ei.
En kuitenkaan sano, että valppainkaan kuljettaja pystyy välttämään kaikki onnettomuudet, mutta aivan liian moni mopoilija väheksyy autoilijoiden vaarallisuutta ja niiden kanssa suorastaan homoillaan kosketusetäisyydellä.
Luin kaikki kommentit jotka tulivat aloitus aiheen jälkeen.
Onhan se aina harmillista kun joutuu onnettomuuteen. Hyvä kun selvisit noinkin vähällä. Minullakin on paljon kertomuksia, mutta en jaksa niitä alkaa tähän vääntelemään.
Summa summarum, tekevälle sattuu. jos ei koskaan tee mitään, niin ei tapahdu mitään, ja sekös olisi tylsää elämää.
Häntä pystyyn ja menoksi vaan, kunhan tervehdyt ajokuntoon.
Toivotan sinulle pikaista paranemista, ja älä välitä tuosta yhdestä viestistä, taas on joku idiootti innostunut kirjoittamaan oman näkemyksensä tapahtumista joita ei ole itse ollut edes näkemässä.Mutta toivon sydämmestäni että saat vielä tänä kesänä ajaa ilman lisäkolhuja. Olet oikeassa varusteiden suhteen, tuttavani kaatui erään tietyömaan kohdalla, korkea asfalttikantti, vauhtia n.40 km/t , tavalliset saappaat jalassa, nyt ei ole pikkuvarvasta. Että näin...Hyviä ajokelejä kaikille mukaville motoristeille,olkaa varovaisia.
kannattaa ajaa perseessä kiinni.ärsyttää noi mopoilijat jotka ei osaa ajaa ennakoivasti,välil ajetaan yhelläkädellä puskuris kiinni ku on niin machomopo alla.autoilijat tekee tyhmyyksiä mutta senhän kaikki tietää ja pitää ajaa sen mukaan.jos kaatuu edessäolevan takia on vika kaatujas.
Teille kaikille besserwissereille tiedoksi: On olemassa vain kahdenlaisia motoristejä. Niitä jotka ovat kaatuneet ja niitä jotka eivät vielä ole kaatuneet.
ja niitä jotka ei kaadu.En mä ainakaan viitsi.Voi mennä pyörä huonoks.Ja mun faija kuulu niihin jotka ei kaatunu.
Nuorena nappulana kaaduttiin päivittäin kun räpättiin menemään.
...kaverin kirjoitukseesa alko suoraan sanottuna vituuttaa se, et hän kehu kuinka fiksu oli ollut varusteita ostaessaan, mut ei maininnu sanallakaan tunaroineensa todella raskaasti, ku joutu tollaseen tilanteeseen. Ymmärrän luonnollisesti, jos kaadutaan jonkun sellaisen asian takia, jota ei voi ennalta arvata, kuten renkaan hajoaminen, mutta tossa oli kyse puhtaasta varomattomuudesta ja turvavälin pitämisestä.
Onks porukka todella niin tyhmää vai miksi vitussa tota rakoa ei osata pitää sen verran, että pystytte painelemaan karkuun vaikka ne yrittäis tahallaan listiä teidät. Mut ittehän päätätte haluatteks elää vai joutua matojen ruuaksi.
Aina ei voi pitää isoa turvaväliä joka suuntaan. Em. tapauksissa kaupunkiliikenteessä viereisellä kaistalla oikealla edellä ajava jarrutti äkkiä ja samalla kääntyi eteeni aikoen tehdä u-käännöksen. Tapauksilla oli väliä toistakymmentä vuotta joten olinkohan jo unohtanut pitää turvaväliä viereisillä kaistoilla ajaviinkin edessä ja takana ajavien lisäksi.
...auton kanssa tuossa muutama vuosi sitten. Oli hengen lähtö niin lähellä, ettei paremmasta väliä. Kaveri päätti ohittaa nyppylästä huolimatta ja vei mennessään autostani toisen eturenkaan, mutta henki säilyi, kun en painanut jarrua vaan käytin sen minimaalisen ajan väistämiseen. Mikäli olisin ajanut reippaammin ja ollut sitä kautta paremmin hereillä, olisin mitä todennäköisemmin reagoinut sekunttia nopeammin ja ehtinyt kokonaan pois alta, jolloin tilanne olisi ollut paremmin hallinnassa. Hyvä kuitenkin näinkin.
Osin tuon takia päätin, että moottoripyörällä en nuku ikinä, jos autoja on näköpiirissä. Autosta voin menettää toisen eturenkaan, mutta moottoripyörällä se tietää lähtöä. Viime kesänä tästä oli apua, kun kantatiellä (80km/h) auto kääntyi ilman vilkkua suoraan eteeni vastaantulijan kaistalta. Kyse oli siitä, että luin sen paskiaisen aikeet oikein ja siirsin sormet jarrulle juuri ennenkuin Lada kurvasi eteen. Seitsemänkympin vauhdista pyörä pysähtyy alle parinkymmenenmetrin matkalla, joten kovaa mälliä siitä ei olisi muutenkaan saanut aikaiseksi.
Suurin pelkoni on, että moottoripyöräilystä tulee liian rutiinia ja alan luottaa liiaksi muihin tielläliikkujiin. Silloin on aika vaihtaa pyörä lentolupakirjaan ja toivoa elävänsä sen aikaa, että kaikki lapset kasvavat aikuisiksi.
Riskejä moottoripyöräilyssä ei voi kokonaan välttää, mutta suurin turvallisuustekijä on oma pää.
Tervetuloa Elävien Moottoripyöräilijöiden Kerhoon!
me autoilijat saadaan kärsiä hitaasti ajavasta ja huonosti reagoivasta bmw mopoiliasta.
Ja ISKÄN syntymäpaikka jossain Betlehemissä päin???
Ja nuoriherra itse tekussa ???
Ei muuta voi toivottaa kuin pikaista paranemista sinulle.
Itsellä vähän samat vammat muutama vuosi sitten, viisi kylkiluuta, lapaluu ja solisluu poikki, 1/3 osa keuhkoista kuoleutui. Vastapelurina ei ollut auto vaan porotokka joka juoksi eteen, märkätie, paniikkijarrutus ja kumoon. Vauhtia oli noin satanen ennen jarrutuksen aloittamista. Hyvät varusteet minullakin pelastivat pahemmilta vammoilta, luut aina paranee, mutta irronneita lihaksia ja jänteitä on hankalampi korjata.
Ei kannata välittää noiden mahdottoman hyvien pyöräilijöiden kommenteista, hyväksytään omat puutteemme ja eletään niiden kanssa.
Muutenkin vähän sama historiikki, selkä murtunut 15v. sitten, tukiraudat selässä oli joskus aika tuskallista ajella pitempiä matkoja, mutta onnistui sekin.
Pikaista paranemista. Ihmeelistä itkua noilta urveloilta asiasta.
Ei se turvavälikään aina auta. Itse ajelin riittävällä turvavälillä autojenvälissä 60 km/h alueella. Vastaatuleva kotilokuski päätti kääntyä vasemmalle näiden autojen välistä ja kääntyi arvaamattomasti suoraan eteeni. Törmäsin viistosti auton keulaan ja lensin noin 10 m viereiselle jalkakäytävälle. Onneksi oli hyvät ajovarusteet päällä. Selvisin rytäkästä murtuneella ranteella ja muutamalla mustelmalla. Pyörä meni kyllä vähän remonttiin.
Tästä lähtien pidän turvavälit kyllä aika pieninä ja ajan aina pitkät päällä. Ei ehdi kotiloyt kääntyillä suoraan eteen.
Turvallista matkaa
Eihän turvavälillä edellämenevään autoon ja vastaantulevan eteen kääntymisellä ole mitään tekoa keskenään. Kysymys on varmaan ollut tuolla ylempänä siitä että lyhyesti sanottuna perään ajo on täysin oma moka ja kyllähän se tapahtuma riippuu omista reflekseistä ja ajallisesta matkasta edellä menevän puskuriin.
Meteoriittikin voi pudota päähän, eikä siihenkään turvaväli edellämenevään auta.
Edellä kirjoittanut tarkoitti varmaaankin että vastaan tullut auto kääntyi eteen koska ei huomannut/katsonut pyörää lainkaan joten pitämällä pientä turvaväliä edellään ajavaan tämä vastaan tuleva auto ei ehtisikään kääntyä eteen mutta tuskin kirjoittaja kuitenkaan tarkoitti ihan tosissaan aikovansa vastedes toimia näin.